Suomalaisen kirjavinkkauksen juuret ovat vuoden 1989 Pietarsaaressa, jossa kirjastonhoitaja Marja-Leena Mäkelä kävi kertomassa koululaisille suomenkielisistä kirjoista. Tehtävän yhteydessä hän sai luettavakseen ruotsinkielisiä artikkeleita bokpratista ja kiinnostui aiheesta niin, että syvensi tietämystään Joni Bodartin teoksesta Booktalk ja suomensi kirjojenesittelijän kirjavinkkariksi. Mäkelä jatkoi ja kehitti bokprat/kirjavinkkaus-työtään kirjastonhoitajana Seinäjoella. Kirjavinkkaus on siis ilmaantunut Suomeen Pohjanmaan kautta ja alueellisena toimintana, mutta levisi Mäkelän opastamana hyvin nopeasti eri puolille Suomea.
Marja-Leena Mäkelän ensimmäinen kirjavinkkaukseen opastava Kirjavinkkarikirja ilmestyi 1995 ja sen ansiosta...
Tällainen juoni on Jonathan Mostow'n ohjaamassa televisioelokuvassa Flight of Black Angel (Black Angel - tuhon enkeli) vuodelta 1991. Ydinpommi varastetaan lentokoneesta myös John Woon elokuvassa Broken Arrow: Operaatio erämaassa vuodelta 1996, mutta siinä asialla on pommikoneen lentäjä.
Kirsti Mannisen on tuottelias kirjailija ja käsikirjoittaja, joka kirjoittaa myös kirjailijanimellä Enni Mustonen. Hänen ensimmäisen kirjansa on vuonna 1984 ilmestynyt Maitotyttö. Samoihin aikoihin hän kirjoitti lastenkirjaa Vanha kissa ja eläinlääkärin apulaiset, joka ilmestyi vuonna 1985.
Kirsti Manninen kertoo kirjoittamisesta ja tuotannostaan tarkemmin Kirjasampo-kirjallisuusverkkopalvelussa https://www.kirjasampo.fi
Weilin + Göös julkaisi kolme Bertil Almqvistin Barna Hedenhös -sarjan kirjaa 1970-luvun alussa. Näissä Marikki Makkosen suomentamissa kirjoissa kerrotaan Murikan perheestä, johon kuuluvat isä Luukas, äiti Luu-Luu, lapset Musa ja Muru sekä Nuija-koira: Musa ja Muru Amerikassa, Musa ja Muru Egyptissä, Musa ja Muru Englannissa.
Muinosen perhe tavataan Tammen Satumaa-sarjan osassa Ennen vanhaan. Se sisältää edellämainitun Egypti-aiheisen kertomuksen nimellä Muinosen lapset matkustavat Egyptiin. Suomentajaa ei erikseen mainita. Kirjasarjan on suomeksi toimittanut Marita Kansikas, joka mahdollisesti vastaa myös käännöksestä. Muinosen perheenjäsenet ovat Isä Luu ja äiti Naru, lapset ovat Kivi ja Siru, koiran nimi on Peni.
Vedenhaltija Ahdista on monia satuja. Yksi on Arvid Lydeckenin Meren pohjalla -kertomus. Se on alkujaan julkaistu vuonna 1915, mutta siitä on sen jälkeen otettu useita painoksia.
Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokanta kertoo sadusta näin:
"Johanneksen sisar Annikki oli kadonnut uintiretkellä ja hänen uskotaan hukkuneen. Vanha Maija pitää kuitenkin Johanneksen toivoa yllä kertomuksillaan Ahdin valtakunnasta ja unessa Annikki itsekin kertoo Johannekselle olevansa Ahtolassa. Johannes päättää hakea Annikin pois Ahdin valtakunnasta ja eräänä aamuna hän huomaa heränneensä meren pohjalla. Ahdin puoliso, paha Aallotar vihaa kaikkia ihmisiä ja upottaa Ahdin poissa ollessa laivoja. Johannes tutustuu Ahdin valtakuntaan ja pääkaupunkiin, Ahtolaan....
Kuulostaa tosiaan siltä että laulut on tallennettu kansanperinteen keruun yhteydessä. Kyselin asiasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, jonka äänitekokoelmiin kuuluu myös runolaulun ja muun kansanmusiikin nauhoitteita. Arkistotutkija Helga Tahvanainen tutki kokoelman luettelointitietoja ja totesi, ettei Hugo Repo löydy SKS:n äänitteistä.
Muita mahdollisia paikkoja Helsingissä ovat ainakin Yle, Kotus ja yliopisto. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nauhoitearkiston haulla en löytänyt Hugo Repoa. Yleisradion nauhoituksia ei Tahvanaisen mukaan ole tallennettu kattavasti, vaan nauhoja on käytetty uudelleen. Sieltäkin kannattaa silti kysyä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/19/arkistomyynti-arkistoaineistoa-...
Patricia M. St. Johnin suomeksi käännettyjä kirjoja voit etsiä Fennica-tietokannasta, Suomen kansallisbibliografiasta. Tietokanta löytyy osoitteessa http://finna.fi ja se on vapaasti käytettävissä. Tietokannasta voi hakea kirjailijan nimen lisäksi myös alkuperäisellä kirjan nimellä.
Hei
Tässä suora lainaus Hankasalmen kirjaston verkkosivuilta:
"Pidä yhteystietosi ajan tasalla. Jos yhteystietosi muuttuvat, ilmoita muutoksesta kirjastoosi tai päivitä tietosi verkkokirjastossa. Nimenmuutoksen voit tehdä vain paikan päällä kirjaston asiakaspalvelussa. Ota mukaasi valokuvallinen henkilöllisyystodistus."
https://keski.finna.fi/Content/info
Lainan voi uusia netin kautta korkeintaan viisi kertaa. Sen jälkeen kirja on palautettava/käytävä sen kanssa kirjastossa. Jos kirjasta ei ole varauksia, voit lainata sen uudelleen ja sitten Sinulla on jälleen mahdollisuus uusia lainaasi viisi kertaa netin kautta, ellei kirjasta ole varauksia.
Esimerkiksi seuraavista löytyy iso otos:
Helakisa, Kaarina (toim.): Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa.
Helakisa, Kaarina (toim.): Suomen lasten runotar.
Koski, Mervi (toim.): Västäräkki vääräsääri ja yli 600 muuta suomalaista lastenlorua, kansanrunoa ja hokemaa. Saat materiaalia kirjaston aineistotietokannasta myös hakemalla lorut-asiasanalla
Jumala ompi linnamme (virsi 170) on alunperin uskonpuhdistaja Martti Lutherin virsi. Oletetaan, että se on syntynyt vuonna 1527, Ensimmäisen kerran sen on suomentanut Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Virsi ei liity alunperin mihinkään konkreettiseen sotaan. Virsi on psalmivirsi, sen alku on pasalmista 46. Virsi on myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin henkilökohtainen taisteluvirsi. Vaikka Martti luther ehkä ajatteli virren kuvaavan henkistä taistelua ja "vanha vainooja" oli sielunvihollinen, virttä on käytetty myös tunntelman nostajana sodassa. Tiedetään, että sitä laulettiin 30-vuotisessa sodassa. Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf oli sen kuuluisin laulaja. Suomessa Jumala ompi linnamme -virsi on saanut kansallisen...
Eduskunnan toiminta perustuu työjärjestyksessä ja perustuslaissa ilmaistuihin periaatteisiin ja sääntöihin. Lisäksi puhemiesneuvosto voi halutessaan antaa ohjeita kansanedustajille sopivasta käytöksestä ja puhetavasta.
Missään ei kuitenkaan puhuta sanaakaan farkuista. Tämä tarkoittaa sitä, että farkkuja voi pitää, ellei puhemies ja puhemiesneuvosto katso sitä moitittavaksi käytökseksi. Silloin puhemiesneuvosto voisi antaa ohjeen, että kansanedustajien ei tule farkkuja käyttää esimerkiksi täysistunnoissa. Tästä huolimatta puhemiesneuvosto ei voi estää niiden käyttöä, jos edustaja katsoisi niiden kuluvaan omaan persoonallisuuteensa. Edustajien ilmaisuvapautta (johon pukeutuminen kuuluu) ei voi rajoittaa kevein perustein vaan...
Suomalainen kirjailija, joka asuu Islannissa ja on kirjoittanut Islantiin sijoittuvia dekkareita, on Satu Rämö.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aua39b6f73-a4aa-4006-af66-3…
Italialaissarja Käskijän merkki (Il segno del comando) tuotettiin vuonna 1971 ja Suomessa sitä esitettiin 1973. Tapani Perttu äänitti kappaleen Sata kelloa "Cento campanen" jo 1972, eli ennen sarjan esittämistä Suomessa. Kuitenkin tunnetuin eli Pasi Kauniston versio, niin kuin moni muukin kyseisen kappaleen suomenkielinen versio, äänitettiin 1973.https://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/kaskijan-merkki-sata-kelloa.htmhttps://fenno.musiikkiarkisto.fi/
Tässä aihetta käsittelevää kaunokirjallisuutta.
Aho, Juhani: Juha
Cohen, Sandee: Kaikki mitä taivaasta tiedämme
Hämeen-Anttila, Virpi: Suden vuosi, Alastonkuvia
Mäkelä, Hannu: Syksy Venetsiassa
Niffenegger, Audrey: Aikamatkustajan vaimo
Stenberg, Eira: Häikäisy
Vilkkonen, Lauriina: Oma Strindbergini
Elämäkertoja ja muistelmia:
Gilot, Françoise: Elämä Picasson rinnalla
Rautavaara, Einojuhani: Säveltäjä ja muusa
Scovell, Jane: Oona O'Neill Chaplin : elämäkerta
Pirjo Mikkosen Sukunimet-kirjan mukaan Irjala nimi voi pohjautua miehennimen Yrjö muunnoksiin Orja ja Irja. Nimistä on merkintöjä mm. Johanneksessa ja Kurkijoella. Satoja vuosia vanhoja asutusnimiä ovat Vehmaan, Messukylän Vihdin ja Sääksmäen Irjalat, myös Janakkalan Irjalan kartano mainitaan jo 1470.
Irjala voi olla myös harkiten otettu uusi sukunimi kuten Kemissä, missä Ignatjeffit vaihtoivat nimensä 1906. Irjala-nimisiä asuu mm. Oulun, Pietarsaaren ja Vaasan tienoilla.
Lähde: Mikkonen, Pirjo: Sukunimet. Otava, Uud. laitos 2000.
Hei,
Koska kuvan kirjojen vuosiluvuista tai nimekkeistä ei saa selvää, on sen perusteella harmi kyllä hyvin vaikea sanoa mikä julkaisu voisi olla kyseessä. Epäilisin kuitenkin, että kyseessä on jonkin juridisen julkaisun yksiin kansiin koottu vuosikerta, sillä ainakin Lakimies ja JFT -lehtien vuosikertoja on koottu aivan samannäköisten kansien väliin.
Suosittelemme tutustumista Opetusministeriön nettisivuihin.
Linkistä:
http://www.minedu.fi/opm/kulttuuri/kirjastot/perustietoa/kmka.html
voit valita Koulutuksen hankinta ja kelpoisuus -linkin ja samasta linkkilistasta löydät myös koulutusta antavat tahot.
Koska sinulla on jo tradenomin tutkinto, kannattaisi harkita 35 ov:n kirjasto-opintoja. Silloin voisit hakea aikanaan osaan kirjastonhoitajan paikkoja. Osaan edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa ja 35 ov kirjasto-opintoja. 20 ov yhdistetään yleensä kirjastovirkailijan tehtäviin.
Opetusministeriön sivuilta löytyy linkit myös ammattitutkintoon opetusta antaviin oppilaitoksiin. Niistä voi tiedustella, onko heillä nyt tulossa erikseen 20 ov:n ammattiopintokoulutusta.
Kuten kysyjä ounastelee, tekijänoikeus suojelee myös lastenloruja ja vastaavia pienimuotoisia kirjallisia teoksia. Toisaalta kaikissa kulttuureissa on paljon perinneaineistoa, jonka tekijää ei tiedetä tai jonka luomisesta joka tapauksessa on niin pitkä aika, ettei tekijänoikeus enää ole voimassa. Sen selvittäminen, kumpaan ryhmään jokin yksittäinen värssy kuuluu, on haastavaa.
Yleisesti ottaen ns. fraasihaku tyyliin "Mustikka ja puolukka, omena ja vadelma" Googlessa antaa osviittaa siitä, onko juuri tuo sanayhdistelmä tuttu muillekin ja mahdollisesti peräisin jostain tunnetusta lähteestä. Kumpikin kysyjän esimerkkiloruista näyttää olevan anonyymiä perinnettä.
Kun tällaisten asioiden varmistaminen on usein mahdotonta, voi julkaisun...
