Lautamiehelle maksetaan valtion varoista palkkiota sekä päivärahaa
sekä korvausta ansionmenetyksestä yms. Oikeusministeriö vahvistaa
palkkion määrän ja korvausten perusteet.
Oikeusministeriön päätöksen mukaan lautamiehen palkkio on vuonna 2009 istuntopäivältä 65 euroa, yli kuusi tuntia kestävältä istunnolta 90 euroa ja yli yhdeksän tuntia kestävältä istunnolta 115 euroa.
Suomen Jääkiekkoliitosta vastattiin seuraavasti: Turnauksen ajalta normaali ulkomaan päiväraha. MM-kullasta Jääkiekkoliitto
maksaa kullekin pelaajalle 27 000 euroa, hopeasta 12 000, pronssista 8000 ja
neljännestä sijasta 5000.
Täytyy heti aluksi varoittaa, että me vastaajat emme ole laintulkinnan ammattilaisia, joten vastaus on laadittu vain maallikkotietämyksen perusteella. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Jos asiaa tarkastellaan tekijänoikeuslain näkökulmasta, pitää ensiksi tulkita, onko resepti teos eli tarpeeksi omaperäinen tuotos saadakseen lain suojaa. Vallitseva käsitys näyttää olevan, etteivät reseptit yleisesti ottaen ole niin omaperäisiä, että tekijänoikeuslaki suojaisi niitä. Esimerkiksi osoitteista http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoi… ja http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoi… löytyvissä tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa on katsottu, ettei resepti nauti suojaa...
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyy artikkeli (Hurtta 2005: Pahiten loukkaantuneet http://www.kotus.fi/?s=894), jossa käsitellään samaa sanaparia. Artikkelin mukaan voit periaatteessa käyttää kumpaa sanaa vaan, mutta jos olet yleensä epävarma vastaavissa sanapareissa esim. pahiten - pahemmin, käytä mieluummin in-loppuisia sanoja eli tässä tapauksessa nopeimmin-sanaa.
Aleksandra (ruots. Alexandra) on Aleksanterin sisarnimi. Kreikkalainen Aleksandros tarkoittaa puolustajaa, suojelijaa. Aleksandra on siis puolustajatar, suojelijatar. Aleksandra on ollut suomalaisessa almanakassa aiemmin eri päivinä: 3.5. Venäjän keisarinna Aleksandra Fedorovnan nimipäivänä, 5.5. ja 6.5. ja 17.10. vuoteen 1928 saakka. Aleksanraa on käytetty lähinnä ortodoksisissa maissa ja on Venäjälläkin suosittu. Lyhyempi Sandra, Santra on saanut oman nimipäivän 11.9.
Lähde: Kustaa Vilkuna: Etunimet, 1993.
Pentti Lempiäisen suuren nimipäiväkirjan mukaan Kaisa -nimi on lyhentymä Katarinasta. Suomen almanakassa se on ollut vuodesta 1952 rinnakkaisnimenä Katarina Aleksandrialaisen päivän kohdalla 25.11.
Katarina (kreikan katharós=puhdas, siveä) on kristikunnan suosituimpia nimiä. Katolisessa kirkossa on 15 tämännimistä pyhimystä. Suosituin on edellämainittu Katarina Aleksandrialainen, joka surmattiin kidutuspyörässä noin v. 310. Kirkkotaiteessa hänen tunnuksensa on nk. Katarinan pyörä. Suomessa häntä kunnioitettiin jo keskiajalla, hänelle omistettiin kirkkoja ja hänen kuviaan löytyy keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksissa.
Katarina -nimestä on paljon muunnoksia. Suomenkielisessä almanakassa niistä ovat Kaarina-Kaija-Kaisa- Kaisu, Kata-Kati-...
Uudet, nykyaikaiset laturit eivät juurikaan kuluta sähköä. Jos laturi olisi koko vuoden seinässä, ilman että siinä on puhelin latauksessa, kuluisi sähköä noin 0,25 kWh. Joidenkin kännyköiden käyttöohjeissa kehoitetaan irrottamaan laturi seinästä latauksen loputtua; puhelimen näyttöön voi jopa tulla kehotus "Irroita laturi pistorasiasta sähkön säästämiseksi". Jos edellä mainittu kulutus 0,25kWh kerrotaan vaikka kolmella miljoonalla ( Suomessa varmaan on ainakin sen verran kännyköitä), saadaan kulumaan sähköä saman verran kuin kuluisi lähes 40:ssä sähkölämmitteisessä omakotitalossa vuoden aikana. Kaikki on siis suhteellista ja pieni vaivahan se pistopulpan irroittaminen seinästä on!
Lisää aiheesta:
http://www.vattenfall.fi/fi/kysymyksia-ja-...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirjassa (Otava, 1992) kerrotaan, että Turunen on ollut yleinen nimi jo 1600-luvulle tultaessa Savossa, Laatokan ja Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja osassa Pohjois-Pohjanmaata. Siinä mainitaan esimerkiksi Antti turoin Rantasalmelta v. 1541.
Samassa artikkelissa viitataan myös nimeen Turkulainen ja siitä edelleen Turku-nimeen, jonka yleensä katsotaan juontuvat kaupunginnimestä Turku ja merkitsevän turkulaista, Turusta tullutta. Siinä selitetään myös että 'turkulaisella' olisi voitu ehkä tarkoittaa myös Ruotsin (Turun) kirkon alaisuuteen kuuluneita erotukseksi ortodoksisista karjalaisista, tai Käkisalmen Karjalaan Stolbovan rauhan jälkeen siirtyneitä luterilaisia uudisasukkaita.
Runon on kirjoittanut Minna Krohn. Runosta löytyy kaksi versiota.
Versio nimeltä Silmälasit poikkeaa kysyjän muistamasta tekstimuodosta vain vähän. Tämä versio on kirjassa nimeltä Kotipiirin kirja, joka löytyy Helsingin Pasilan kirjaston keskusvarastosta.
Enemmän poikkeava tekstiversio nimeltä Lasisilmät löytyy Minna Krohnin vuonna 1883 julkaisemasta kokoelmasta Pääskysen liverryksiä lapsille (Helsingin Pasilan kirjaston keskusvarastossa). Tämä versio löytyy myös kirjasta Pieni aarreaitta 3, jota saa monesta pääkaupunkiseudun kirjastosta.
Runoa on kysytty aiemminkin. Tuolloinen vastaus oli seuraava (löytyy kysymysarkistosta esim. hakusanalla krohn minna):
"Runon on alunperin kirjoittanut Minna Krohn, ja se on ilmestynyt kokoelmassa...
Nimi Kaius on muunnos nimestä Caius, alkuaan ehkä roomalainen etunimi, joka antiikin latinassa on äännetty Gaius (maata omistava, maallinen). Kirkon pyhimyshistoria tuntee lähes 20 Caiusta, alkukirjaimina vaihtelevat C ja G. Valtaosa heistä on vanhan ajan marttyyreja. Nimestä ovat rinnakkaisia asuja Caijus, Cajus ja Caj, saksassa ja suomalaisessa nimistössä tavataan muodot Kaius, Kajus, Kai ja Kaj.
Lisää tietoa nimistä löytyy mm. kirjoista LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja ja RIIHONEN, Eeva: Mikä lapselle nimeksi.
Valtion tulot koostuvat 1) veroista ja veronluonteisista tuloista, 2) sekalaisista tuloista, 3) lainoista ja 4) korkotuloista ja osakkeiden myyntituloista. Seuraavassa tarkemmin 1 ja 2 -kohdista:
1) Verot ja veroluonteiset tulot koostuvat tulon ja varallisuuden perusteella kannettavista veroista, joista tuloverotuksen osuus on suurin. Näihin veroihin ja veroluonteisiin tuloihin kuuluu myös liikevaihdon perusteella kannettavat verot ja maksut, kuten arvonlisävero ja apteekkimaksut. Lisäksi peritään valmisteveroja, joihin kuuluu tupakkavero, alkoholijuomavero, virvoitusjuomavero ja energiaverot. Muita veroja ovat autovero, varainsiirtovero, arpajaisvero, ajoneuvovero ja jätevero. Lisäksi on muita veronluonteisia tuloja, kuten ratavero ja...
Suomen kielen ilmaus "kirjoittaa ylös" tulee ruotsin kielen ilmauksesta "skriva upp". Suomen kielen lautakunta on pohtinut tätä ja muitakin svetisismejä Kielikello-lehden numerossa 4/1992. Lautakunta suositteli tuolloin käytettäväksi ilmausta "kirjoittaa muistiin"
Lisää pohdintaa hauskassa kieliblogissa "Kielten ihmeellinen maailma":
http://kirlah-kielet.blogspot.com/2008/02/eteenottajan-yhteys-alhaalla…
Lammiolle Rokka esittelee kaverinsa Suen Tassuksi, joka taas omasta puolestaan sanoo olevansa "sotamies Sus":
- Mut kuule herra luutnantti. Sitähä mie vaan et myö päässää tään Suen Tassun keral sammaa porukkaa.
- Kenen?
- Suen Tassun.
- Mikä teidän nimenne on?
- Sus. Sotamies Susha mie oon.
- Siis Susi... Entä teidän nimenne?
- Rokkahan mie. Antero on etunim. Antikshan minnuu on sanottu koko ikkäi, ja niihä mie sanon itsekkii.
Koskelalle Rokka esittelee kaverinsa näin:
- Ens kerrallaha myö paikalle satuttii. Komppa ukko hää sanokii jot mänkää Koskela luo. Sie varmaa sit oot Koskela. Sellasii terveisii hää lähetti jot tie mitä tahot meil. Myö ollaa täyvennysmiehii näät. Mie oon Rokka ja tää miun kaver, hää on Sus.
Ó:n alkuperäinen merkitys iirin kielessä on 'pojanpoika'. Iirissä sana liitetään todellisen tai kuvitellun esi-isän (ei siis välttämättä isoisän) nimen genetiiviin.
Esim. Ó Briain on Brianin pojanpoika/Brianin jälkeläinen (Briain on Brian-nimen genetiivi).
Useat iirinkieliset sukunimet esiintyvät käytännössä englantilaistetussa muodossa, esim.
Ó Briain: (O’)Brien, (O’) Brian
Ó Cinnéide: (O’)Kennedy
Ó Riagáin: Reagan
Tapa tietysti muistuttaa suomessakin tuttua patronyymirakennetta
http://de.wikipedia.org/wiki/Irische_Familie
Löysimme tietoja vanhoista suomalaisista kyläkeinuista (liekku) olisikohan kyse samanlaisista keinuista. Teko-ohjeita ko. kirjoissa ei varsinaisesti ole, mutta tarkat kuvaukset kuitenkin. Tiedot voi tarkistaa seuraavista lähteistä: Sananjalka 3/1961, s. 67-109, Kalevalaseuran vuosikirja 11, s. 23-29, Kotiseutu 1935, s. 50-53. Kaikki kirjat on saatavissa kirjastostamme.
Aimo on ollut suomalaisessa almanakassa vuodesta 1908, mutta lappalaisena miehennimenä se on tavattu jo 1500-luvulla. Suomalaiseen nimistöön Aimon toivat Lapissa toimineet papit ja muut virkamiehet. Aimo-sanan merkitys on kielitoimiston sanakirjan mukaan 'kunnon, hyvä, mainio, oiva, kelpo, (aika)moinen, iso, runsas'. Oletettavasti myös saamen áibmu 'ilma, maailma, olotila' kuuluu samaan yhteyteen.
Lähteet:
Kustaa Vilkuna: Etunimet. 4. uudistettu painos 2005.
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa A-K. 2006.
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 2004
Merja on suhteellisen uusi 1950-luvulla yleistynyt nimi, joka on saatu suomensukuisen muinaiskansan merjalaisten mukaan. Merjalaiset elivät yli tuhat vuotta sitten Keski-Venäjällä, mutta kuolivat sukupuuttoon eli sulautuivat ympäröivään valtaväestöön (slaavilaisiin) 1000-1500-lukujen välisenä aikana.
Merja ei merkitse japaniksi, kiinaksi tai latinaksi mitään. Sanan kanta lienee siis suomalais-ugrilainen.
Lisätietoa merjalaisista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Merjan_kieli
Lähteet:
Lempiäinen, Pentti: "Nimipäiväsanat - Mitä nimet kertovat" (Kirjapaja, 1994)
Vilkuna, Kustaa: "Etunimet" (Otava, 1999)
Hilkka-nimen lähtökohta on naisen päähinettä tarkoittava sana hilkka. Kerrotaan, että Jalmari Finnen sisar Hilja luki lapsena veljensä kanssa innokkaasti Punahilkka-satua ja häntä alettiin sitten kutsua Hilkaksi. Myohemmin hän muutti nimensä ihan virallisestikin Hilkaksi. Hiljoja on erityisesti Itä-Suomessa kutsuttu Hilkoiksi. Hilja nimi on suomennos latinalaisesta nimestä Placidia, joka tarkoittaa tasaista, hiljaista.
Vilho on suomalainen kutsumamuoto nimestä Vilhelm. Vilhelm-nimi on ollut keskiajalta lähtien suosittu saksalainen miehennimi. Nimi tarkoittaa lujatahtoista kypäränkantajaa ( muinaissaksan wille=tahto ja helm= suoja, kypärä). Nimestä on runsaasti erikielisiä muunnoksia.
Lähde Pentti lempiäinen suuri etunimikirja
Laura Nowlinin teosta If he had been with me (2013) ei valitettavasti ole suomennettu.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
https://www.worldcat.org/
Eino on vanha nimi, jo 1500-luvulla Suomessa käytetty. Se on suomalainen versio saksalaisesta pyhimysnimestä Enewald. Enewald-nimi tulee muinaissaksalaisesta nimestä Agniwald, joka tarkoittaa "miekalla hallitseva". Myös Enewald-nimeä käytettiin Suomessa jo keskiajalla.
Miekka puolestaan on Raamatussa alkuaan Jumalan sanan vertauskuva (Ef.6:17, Hebr. 4:12, Ilm. 1:16.)
Eino -nimi mainittiin Kansanvalistusseuran kalenterissa vuonna 1882. Virallisessa suomalaisessa almanakassa Eino on ollut vuosina 1908-1909 ja on sitä edelleen vuodesta 1912.
Suomen ortodoksisessa kalenterissa Eino -nimi yhdistetään äänteellisesti samantapaiseen nimeen Enos. Nimi tulee hepreankielisestä sanasta aenosch, ihminen. Vanhassa testamentissa Aenosch on Aadamin...
