Omien novellien tai muiden tekstien lähettäminen arvostelupalveluun onkin hyvä ajatus. Arvostelupalveluita on useita, joista kannattaa valita itselle sopivin. Arvostelupalvelut ovat kaikille avoimia. Hinnat määräytyvät usein tekstin laajuuden sekä sen mukaan, onko kirjoittaja jäsen vai ei.
Nuoren Voiman Liitolla on nuorille kirjoittajille (alle 18-vuotiaille) oma kriitikkoryhmänsä.
Tässä linkkejä eri yhdistysten, opistojen ym. arvostelupalveluihin:
Nuoren Voiman Liitto:
http://www.nuorenvoimanliitto.fi/arvostelupalvelu/
(Tältä sivulta löytyy myös linkki Nuorten Kirjoittajien Klubiin.)
Kansanvalistusseura:
http://www.kvs.fi/fi/arvostelupalvelu
Suomen Maakuntakirjailijat ry:
http://www.kirjailijatalo.fi/palvelu.htm
Pohjois-Karjalan...
Hei,Tämä voisi olla Lena von Martens – Kaikki minun roolini. (toim. Seppo Porvali ; Tampere: Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2000).Oli siis suomalainen, mutta naimisissa suomenruotsalaisen Peter von Martensin kanssa. Aikalailla osuu tuo elämänkaari häneen: malli/näyttelijä Pariisissa, päihteet, prostituutio. Selvisi kuitenkin näistä joten kuten ja eli lopun elämäänsä Suomessa.
Siviilipalvelus suoritetaan periaatteessa kutsuntojen jälkeen, mutta suorittamiseen voi anoa lykkäystä samalla tavalla kuin varusmiespalveluksen suorittamiseen. Päätoiminen opiskelu on pätevä syy saada lykkäystä siviilipalveluksen suorittamiseen. Lykkäysanomus tehdään kirjallisesti siviilipalveluskeskukseen, ja liitteeksi pitää laittaa todistus opiskelusta.
Lykkäystä tarvittaessa hakea myöhemmin lisää esimerkiksi opintojen jatkuessa, mutta takarajana on sen vuoden loppu, jolloin täyttää 28 vuotta. Siviilipalvelusvelvollisuus loppuu sen vuoden lopussa, jolloin täyttää 30 vuotta.
Siviilipalveluksesta löytyy lisää tietoa siviilipalvelukeskuksen sivuilta osoitteesta http://www.sivarikeskus.fi/tietoa.php.
Tällaista luetteloa ei sinänsä ole olemassa, mutta nuo tiedot voi pääosiltaan koota Suomen kansallisbibliografian eli Fennica-tietokannan kautta (https://finna.fi). Samaa tietoa on myös vuosittaisissa paperille painetuissa bibliografioissa, joita ei tosin viime vuosikymmeninä ole enää tehty, ei edes 1900-luvun loppuun asti.
Kannattaa kuitenkin varata projektiin runsaasti aikaa, sillä jos viime vuosisadalla tarkoitetaan 1900-lukua, osumia tulee olemaan kymmeniä tuhansia. Jos puhutaan 1800-luvusta, päästään paljon vähemmällä, koska kirjallisuuden julkaisutoiminta oli tuolloin suppeampaa.
Hakusanoina kustantamoiden nimet Otava ja Tammi eivät ole kovinkaan hyviä, koska mukaan tulee myös muita osumia. Mutta vuosiluvulla rajaaminen on...
- Saviyhdistyksen sivuilla on tietoa kirjallisuudesta ja artikkeleista savirakentamiseen liittyen:
http://www.saviry.fi/ohjeet.html
- Karin Blentin Stöphus, lerhus och hus av slagg - byggnadstekniska experiment under 1700- och 1800-talen -artikkelista löytyy tietoa mm. valutalojen historiasta Ruotsissa:
https://aarsbokenuppland.se/arsbocker/1990_tal/1998%20%28007-034%29%20S…
- Hampakalk - Tilläggsisolering på reveterade trähus och saltskadat tegelmurverk -tutkimusprojektin loppuraportissa käsitellään mm. valutaloja:
http://eprints.sparaochbevara.se/902/1/Antologi%20hampakalk%202019.pdf
- Helena Lundgrenin artikkeli Kulturmiljövård-sivustolta löytyy tietoa:
https://www.kulturmiljo-vard.se/byggnadsvard/stomme-och-fasad/...
Media Player lataa albumien kappalelistaukset ja kuvitukset Internet-tietokannasta, jonne tietoa toimittavat monet Microsoftin ulkopuoliset tiedontoimittajat. Media Player yrittää automaattisesti löytää toistettavaa CD:tä vastaavan kohteen tietokannasta ja lataa sitten sen tiedot ja kuvituksen automaattisesti.
Joskus voi tosin käydä niin, että toistettavan CD:n tiedot eivät vastaa täysin juuri sitä CD:n versiota, jonka tiedot ladataan, ja tällöin kappalelistat, kuten myös levyn kuvitus voivat Media Playerissä poiketa siitä, millaiset ne CD:n kannessa ovat. Joskus CD:tä vastaavia tietoja ei löydy tietokannasta ollenkaan. Joissakin tapauksissa tilanteeseen saattaa vaikuttaa myös itse CD:n mahdollinen...
Kirjasto ei ole ostanut lippuja, vaan saanut joidenkin harrastajateatterien näytöksiin muutamia lippuja ilmaiseksi asiakkaille annettavaksi. Kirjastot, joissa lippuja on ollut jaossa, ovat ilmoittaneet lipuista omissa somekanavissaan ja/tai kirjastotilassa. Oman harrastajateatterin lipuista voi halutessaan tehdä lahjoitusehdotuksen Helmet-sivuston hankintaehdotus-lomakkeen kautta: https://helmet.finna.fi/Feedback/Form/AcquisitionRequest
Olisikohan kyseessä Anton Tšehovin novelli Тина (suom. Lieju), josta on kaksi suomennosta. Lieju-nimistä novellisuomennosta ei Tšehovin tuotannosta löydy.
Matti Lehmonen suomensi Тина-novellin vuonna 1945 ja antoi sille nimeksi Susanna Moisejevna. Novelli sisältyy Lehmosen suomentamien novellien kokoelmaan Valittuja kertomuksia ja novelleja 1.
Juhani Konkka suomennoksessa novellin nimi on Susanna. Konkan suomennoksen voit lukea teoksista Anton Tšehov: Valitut novellit 1. (1959) ja Kirjavia kertomuksia (1969).
Teosten saatavuuden Helmet-kirjastoissa voit tarkistaa täältä: https://www.helmet.fi/fi-FI
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4298
https://www.tommisal.fi/tsehovteos.php?id=151
https://en....
Waltarilla ihmisen "ikuisesta janosta" sanoo Mikael Karvajalan kuudennen kirjan ensimmäisessä luvussa Mikael näin:
"Myös uskon, että paljon siitä, mitä ihmiset luulevat noituudeksi, on vain ihmisen ikuista janoa oikotien löytämiseen. Tämän janon olen itsekin tuntenut, mutta enää en usko, että oikotietä on, enkä usko, että noidatkaan ovat sitä löytäneet, ja paras todistus, ettei oikotietä ole, on oma elämäni. Mutta tämä ikuinen jano piilee ihmisen luonnollisessa olemuksessa, kun ajattelemisen himo herää hänessä, eikä se sen tähden mielestäni ole tuomittava ja rangaistava, ei ainakaan niin kauhealla tavalla kuin pyhä kirkko sen tekee. Jos taas joku uskoo löytäneensä oikotien, kuten noidat, niin tämä on vain harhaannusta ja...
Teijon Tehtaiden tuoteluetteloita löytyy esimerkiksi Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmasta. Kansalliskirjaston pienpainatteita on digitoitu runsaasti, joten niihin tutustuminen on mahdollista usein myös omalta laitteelta. Digitoidussa aineistossa on mukana Teijon Tehtaiden julkaisuja, jotka löytyvät valitsemalla julkaisijaksi "Teijon Tehtaat O.Y.": https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?publisher=Teijon%20Tehtaat%20O….
Lisätietoja Teijon Tehtaista löytyy Karl Ekmanin teoksesta Herraskartanon vanhan tehtaan historia: Teijon tehdas 1686-1936 (1938). Kyseistä kirjaa ei ole lainattavana Vaski-kirjastoissa, mutta sitä voi lukea kirjastossa. Teos löytyy Turun pääkirjaston maakuntakokoelmasta, Salon pääkirjaston Salo-kokoelmasta sekä...
Kirjasammosta löydät kohdasta kirjailijan omat sanat -kohdasta Hotakaisen kommenttia omasta luonteestaan ja itsestään. Siinä voisi olla tuota toista näkökulmaa kirjailijaesitelmään, jossa useimmiten kuitenkin pääosin kuvataan kirjailijan uraa, teoksia ja palkintojakin. Myös sivustosta 375 humanistia löytyy kirjailijan omia ajatuksia kirjoittamisesta ja hänen omasta asenteestaan kirjoittamiseen ja elämään, https://375humanistia.helsinki.fi/kari-hotakainen/yleiskirjoittaja-hotakainen. Avioliitostaan ja perheestään Hotakainen kertoo jokin verran lehtihaastatteluissa https://www.is.fi/viihde/art-2000005800215.html . Lisää vähän kevyempää tietoa sekä haastattelua siitä, miten hänen kokemansa vakava liikenneonnettomuus on vaikuttanut...
Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta arveltiin, että kyseessä voisi olla planeetta Venus, Jupiter tai Saturnus ja "liikehdintä" voisi viitata skintillaatioon eli tuikkimiseen. Ursasta myös neuvottiin, että havainnoista kannattaa ottaa ylös tarkka kellonaika sekä seurata liikkuuko kohde ja mihin suuntaan. Ursan sivuilta löytyy Taivaanvahti-palvelu, jonne voi ilmoittaa havaintojaan. Lisäys: kysyjä itse totesi kohteen olevan Jupiter.
Lisäksi Ilmatieteen laitoksen Kysymyksiä ja vastauksia -sivulla on asiantuntijan laatima yleistasoinen vastaus kysymykseen, minkälaisia valoilmiöitä taivaalla voi näkyä. Tiivistetysti vastauksen mukaan valoilmiöt voidaan jakaa kahteen ryhmään, luonnollisiin ja ihmisen...
Kysytty kirja lienee Tuulikki Otsolan kirjoittama ”Haltiattaren kumminlahja”. Sadun nimi on ”Satu enkelilapsesta””. Kirjan kustantaja on Karisto ja vuosi 1957. Kirjan on kuvittanut Anna-Stina Ketonen.Kirja on varattavissa Helmet-verkkokirjastosta.https://helmet.finna.fi/Record/helmet.1441492?sid=4768760576
Onnistunut tai ei, ainakaan julkaistua versiota Rauhalan yrityksestä ei vastaani tullut. Valmiskin suomennostyö on voinut jäädä pöytälaatikkoon – syystä tai toisesta.Runebergin Joutsen-runoa käsittelevässä kirjoituksessaan Jyrki Nummi viittaa sen sanoin "Halk' illan ruskon auermaan" alkavaan laulutekstinä käytettyyn suomenkieliseen tulkintaan "Yrjö Weijolan suosittuna käännösversiona", mistä päätellen tuntemattomat sanat eivät suuremmin ole vastaanottajia häirinneet. Tottumus on vahva tekijä, jonka merkitystä ei sovi unohtaa: onnistuneellakaan uudisversiolla ei ole helppo korvata suosittua vanhaa, jolla mahdollisine puutteineenkin on tottumus puolellaan.Yrjö Veijolan versio ei suinkaan ole ainoa Joutsen-suomennos – niitä on jo entuudestaan...
Kyseinen runo on Ilpo Tiihosen kokoelmasta Antero Vipuliini ja taikatakki (1977, s. 13). Voit lukea runon myös esimerkiksi lastenrunouden antologiasta Pikku Pegasos : 400 kauneinta lastenrunoa (toim. Kaarina Helakisa, 1980).Tämä viisirivinen runo alkaa rivillä ”Souda pitkin maailmaa”.
Listaamistasi kirjastoista suurin kokoelma on Ison Omenan kirjastossa, joten siellä on suurin määrä myös eläinaiheisia kirjoja. Soukan ja Kivenlahden kokoelmat ovat suunnilleen samankokoiset, Saunalahden kokoelma on taas selvästi pienempi. Saunalahden kirjaston kokoelma on painottunut lasten kirjoihin.
Eläinkirjoja löytyy kirjastosta useammastakin paikasta. Eläimistä kertova kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuudessa (esim. Ruohometsän kansa). Lasten eläin-kuvakirjat ovat kuvakirjoissa - joissain kirjastoissa ne on saatettu ottaa erilleen. Lasten tietokirjallisuus on samoin saatettu järjestää eri kirjastoissa hieman eri tavoin.
Aikuisten tietokirjallisuudessa eläimet on jaettu pääosin kahteen osaan: villieläimiin ja kotieläimiin....
Hyvä kuvaus Leistilänjärven historiasta löytyy julkaisusta Nakkilan historiaa kuvin ja sanoin (Nakkila-seura, 1982). Lisäksi Kotiseutu-lehden vuosikerrassa 1913 on lyhyt kuvaus Leistilänjärven kuivatuksesta.
