Seinäjoen kaupunginkirjastosta löytyvät ainakin seuraavat aihetta käsittelevät tai sivuavat teokset:
Nissinen, Elina: Mereen haudattu unelma, Podunk 2009.
Laine-Puhakainen, Teresa: Liian lyhyt elämä: kirja surusta ja hiljaisuudesta, Atena 2007.
Keskenmeno: yli 40 tositarinaa / koonnut Kerttu Lähteenmäki, Tositarinat 2005.
Järvi, Ulla: Syntymätön: tietoa ja kokemuksia keskenmenosta, Kirjapaja 2007.
Yliopistojen yhteistietokannasta Lindasta löytyi mm. teologisessa tiedekunnassa tehty tutkielma, joka käsittelee perinataalikuolemaa:
Siljander, Anna Maria: Kuin pyhään huoneeseen astuisi: haastattelututkimus sairaalasielunhoitajien käsityksistä ja kokemuksista perinataalikuolemasta, Helsingin yliopisto 2005.
Myös seuraava englanninkielinen...
Ikävä kyllä laulua ei ole tunnistettu. Alla olevassa blogissa sanat ovat otsikkona Scandinavian Music Groupin Valmis-kappaleen sanoille, mutta kysymiäsi sanoja ei kappaleessa ole:
http://maailmanauraa.blogspot.fi/2014/03/ala-kadota-aikaa-ala-vajoa-uud…
Prinsessan testamentti: lauluja huumeiden uhreilta (säveltänyt ja sovittanut Matti Rag Paananen) -levyllä on kappale nimeltä Älä kadota elämää, mutta senkään sanoitus ei täsmää.
Tunnistaisiko joku lukijoista laulun?
Tässä joitakin kirjoja, jotka käsittelevät valehtelemista ja jotka voisivat sopia lapsellesi:
Harrin unelmaloma / kirjoittanut Chris Powling (helppolukuinen kirja)
Hermanni Hiiri huijaa / kuvitus: Marco Campanella (tämä on erityisen suosittu)
Pinokkio (monia eri versioita)
Roosan pikku valhe / teksti ja kuvitus: Laura Rankin
Saara ja pikku kummitukset / kertonut Thierry Robberecht
Valheella on lyhyet jäljet / kirjoittanut ja kuvittanut Hans Wilhelm
Viaton valhe / kirjoittanut Kitty Richard
Älä narraa, Emma! / Pirkko Harainen, Leena Lumme
Kannattaa vaikka lainata niistä muutama ja katsoa, olisivatko ne sellaisia, jotka tuntuisivat hyviltä iltasaduiksi luettavina.
Vuoden 1986 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen tehtävien aiheisiin voi tutustua vaikkapa kirjan Ylioppilasaineita 1986 avulla. Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmassa tätä ei valitettavasti enää ole, mutta muualta Pirkanmaalta kirjaa edelleen löytyy. Tampereella kyseisen vuoden äidinkielen aineiden aiheet voi tarkistaa vaikkapa Spes patriae -matrikkelista, joka sisältää kaikki senvuotiset koekysymykset.
Osituksesta kerrotaan lyhyesti kaksiosaisessa kirjassa Kodin lakitieto (WSOY, 1999). Osassa 2 on asiakirjamalleja, ja siitä löytyy muutamia malliesimerkkejä osituksen teosta. Osituksesta on esimerkkejä myös kirjassa nimeltä Asiakirjamalleja (Lakimiesliiton kustannus). Tästä kirjasta on useita painoksia, uusin vuodelta 1998.
Osituksesta kerrotaan enemmän esimerkiksi seuraavissa kirjoissa:
Aarnio, Aulis: Suomen jäämistöoikeus 1. Lakimiesliiton kustannus, 1999.
Aarnio, Aulis: Perunkirjoitusopas. Lakimiesliiton kustannus, 2000.
Aarnio, Aulis: Avioliitto, perintö ja testamentti. Lakimiesliiton kustannus, 1994.
Pettilä, Ulla: Eron vaiheet. Tietosanoma, 1999.
Näiden kirjojen saatavuuden voi tarkistaa Lahden kaupunginkirjaston Riimi-...
Hevosista ja ratsastuksesta kertovia kirjoja on paljon. Alla on joitakin esimerkkejä, jotka kuuluvat Nummi-Pusulan kirjaston kokoelmaan. Tässä on linkki kirjaston aineistohakuun, josta voit tarkistaa kirjojen saatavuuden:
http://nummi-pusula.kirjas.to/
Kaikki hevosesta (Otava, 1993)
Ratsastus harrastuksena (Edita, 2003)
Björs, Marko: Ratsastus ja hevosen hoito (Kirjayhtymä, 1992)
Gordon-Watson, Mary: Ratsastuksen käsikirja (Nordic Press, 1992)
Hampe, Margret: Ensimmäinen hevoskirjani (Gummerus, 1998)
Ingman-Friberg, Susanne: Emmi oppii hevostaitoja (Team Rufus, 2001)
Talaskivi, Soini: Suomalainen hevoskirja (Otava, 1990)
Werner, Heidrun: Nouse ratsaille (Otava, 1998)
Internetistä löytyy myös paljon tietoa hevosista ja ratsastuksesta....
Suomalaisessa almanakassa on lähes 700 etunimeä. Nimen antamista säätelee etunimilaki, jonka mukaan jokaisella suomalaisella on oltava etunimi. Etunimiä saa olla enintään kolme. Tiedustelemasi nimi Sari-Anne koostuu kahdesta erillisestä etunimestä.
Sari on yksi muoto nimestä Saara, joka on yli 4000 vuotta vanha nimi ja monien raamatullisten nimien tapaan laajalle levinnyt. Tämä ruhtinatartakin tarkoittava nimi vakiintui suomalaiseen almanakkaan vuonna 1852.
Anne on yksi muoto nimestä Anna, jonka kantanimi on heprean Hannah, 'armo'. Anna on ollut almanakassa vuodesta 1708. Suosituksi se tuli Suomessa myöhäiskatolilaisella ajalla, jolloin meilläkin osoitettiin kunnioitusta Neitsyt Marian äidille, Pyhälle Annalle.
Suomalaisten suosikkeja...
Teoksessa Suomen kartanot ja suurtilat 1 (toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander, 1939) kerrotaan, että Kockisin tila sijaitsee Siuntiossa Kockisin kylässä lähellä Lohjan rajaa. Kirjan ilmestymisen aikaan 1930-luvulla omistaja oli K. V. Nyman. Tila on alkujaan ollut osa toista tilaa, mutta Kockis-niminen jo ainakin 1500-luvulla.
Tilan nykyisestä tilanteesta tai omistajasta ei löytynyt tietoa.
Nimi Sara (Sarah, Saara) tulee hepreasta ja tarkoittaa ruhtinatarta. Suomalaisessa almanakassa nimi on tosiaan ensin esiintynyt muodossa Sara mutta myöhemmin muodossa Saara. Nimen muunnoksia ovat Saija, Salli, Sari ja Seidi.
Lähde: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
Näistä voisi olla apua, vaikka ne toimivatkin "toiseen suuntaan" eli vanhasuomi-nykysuomi.
Vanhan kirjasuomen sanakirja. Ensimmäinen osa : A - I / [toim.: Lahja-Irene Hellemaa...et al.] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1985.
Vanhan kirjasuomen sanakirja. Toinen osa : J-K / [toimitus: Maija Länsimäki, päätoimittaja ... et al.] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 1994
Turunen, Aimo: Kalevalan sanat ja niiden taustat. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö , 1979
Suomen murteiden sanakirja. Tästä on ilmestynyt kahdeksan osaa, viimeinen 2008 ilmestynyt loppuu sanaan kurvottaa.
Jussila, Raimo: Vanhat sanat : vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 1998
Uusi kevät on julkaistu Jylhän runokokoelmassa Kiirastuli: runoja rauhan ja sodan ajoilta. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1941 otavan kustantamana. Uusintapainokset on otettu vuosina 1972 ja 1977.
Voisikohan kyseessä olla Ilona Meretojan nuortenkirja Lootuskukan jalokivi (WSOY, 1958)? Kirjassa joukko nuoria eurooppalaisia seikkailee Tiibetissä. Luostareissakin käydään ja joudutaan jännittäviin ja vaarallisiin tilanteisiin, mutta ainakaan pikaisella selaamisella en kyllä löytänyt kohtausta, jossa nuoret olisivat olleet munkkien kiusattavina.
Valitettavasti Loisto-kirjastojen kokoelmissa ei kyseistä tv-sarjaa ole. Kaukolainana sen voi tilata sinulle tänne tulevaksi, sillä VHS löytyy esimerkiksi Turusta.
Kaukolainaus on maksullista palvelua, joka tässä tapauksessa maksaa 3 euroa.
Uus suomalainen nimikirjan (Otava, 1988) mukaan tästä nimestä on vanhoja tietoja lähinnä Satakunnasta ja pohjanmaalta. Nimen eri muodot ovat vaihdelleet, esim. nimen Rahikainen kanssa niin että saman henkilön nimi on eri aikoina kirjoitettu Rahikainen ja Rahkonen. Voi myös olla että joidenkin nimien taustalla olisi suota merkitsevä rahka-sana. Kiintoisaa on nimikirjan mukaan myös se, että Agricola on maininnut Rahkon hämäläisten pakanallisten jumalien joukossa.
Hei,
”Hyvämaineisuus” on termi, jota kansanedustajan asemaa käsittelevissä säädösteksteissä ei enää käytetä. Nykyisessä lainsäädännössä ei siis ole tällaista edellytystä. Kansanedustajan tehtävän nykyiset kelpoisuusehdot ja käyttäytymisnormit määritellään lähtökohtaisesti maamme perustuslaissa (731/1999) ja sen pykälissä 27 - 32.
Kansanedustajan hyvästä maineesta toki aiemmin puhuttiin esimerkiksi vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä (5 §), jossa todettiin ”äänioikeutta vailla olevaksi se, joka laillisen tuomion nojalla on hyvää mainetta vailla.” Äänioikeus puolestaan oli ehtona sille, että pystyi asettumaan vaaleissa ehdokkaaksi.
Nykyään säädösteksteissä ei ole vastaavaa merkintää vaan hyvämaineisuus on jätetty...
Kirjastolla käytössä olevista lähteistä ei löytynyt tietoa siitä, että nuo kaneliomenalajikkeet olisivat vähemmän terveellisiä kuin muutkaan. Omenalajikkeita esittelevissä kirjoissa olisi varmasti kerrottu, jos kyseessä olisi sellainen lajike, jota ei voi paljon syödä kerralla.
Ruokaviraston sivuilla kerrotaan kumariinista näin: Kumariini on aromaattinen yhdiste, jota esiintyy luonnossa monissa kasveissa. Elintarvikkeissa sen pääasiallinen lähde on kaneli, huomattavasti pienempiä määriä on muun muassa mustikassa, vihreässä teessä ja sikurissa. Tälläkään sivulla ei omenoita mainita erikseen, että eiköhän niitä ole ihan turvallista syödä.
