Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että nimi Raasepori on varsin vanha nimi ja peräisin ainakin 1370-luvulta, jolta löytyvät ensimmäiset maininnat muodoissa Raseborg, Raseborge ja Rasseborgh. Se on suora laina keskieurooppalaisesta nimistöstä, mahdollisesti Holsteinin linnan nimestä Ratzenburg. Nimi oli siis aikanaan ensin suomalaisen linnan nimenä, siirtyi siitä linnaläänin nimeksi ja myöhemmin sitten Karjaan ja Pohjan yhdistymisestä syntyneen kunnan nimeksi. Sitä se nykyään useimmiten tarkoittaa.
Nimi Ratze(n)burg tulee saksankielisen Wikipedian artikkelin (https://de.wikipedia.org/wiki/Ratzeburg) mukaan 1000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla eläneestä ruhtinas Ratiborista....
Nuotit kappaleeseen Ake, Make, Pera ja mä löytyvät muun muassa seuraavista nuottijulkaisuista: Hectorlauluja (Levysävel, 1983), Asfalttiprinssi (Warner/Chappell Music Finland, 1995), Hitit:70-luku (Warner/Chappell Music Finland, 1997).
Lisää Hectorin kappaleiden nuotteja löydät Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston aineistotietokannasta ( http://www.ouka.fi/kirjasto/intro/ ) kirjoittamalla tekijäkenttään Hector ja valitsemalla aineistolajiksi nuotin.
Kannattaa kokeilla hakua myös kappaleen nimellä, vaikka tulos jääkin ehkä hieman suppeammaksi.
Samasta tietokannasta saat myös tiedon nuottien olinpaikoista ja saatavuudesta.
Mikrosirun keksijä on yhdysvaltalainen Jack Kilby (1923-2005), joka sai keksinnöstään fysiikan Nobel-palkinnon vuonna 2000. Jack Kilby työskenteli Texas Instruments-yhtiössä vuosina 1958-1970 ja professorina Texas A&M-yliopistossa vuosina 1978-1984.
Jack Kilbystä ei löytynyt perusteellista tietoa suomenkielisiltä nettisivuilta, mutta Tieteen kuvalehden numerossa 2001/7, 71-74 on julkaistu artikkeli hänestä otsikolla Piisirun kaksi kuuluisaa keksijää. Englanninkielisiltä sivuilta löytyy Kilbyn esittely mm. osoitteista http://www.physicsweb.org/articles/news/9/6/14/1 ja
http://inventors.about.com/library/weekly/aa080498.htm .
Muumilaakson tarinoita -televisiosarja pohjautuu kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin muumikirjoihin ja hänen luomiinsa hahmoihin.
Muumipeikot ovat karvaisia toisin kuin monet muut näiden kirjojen ja televisiosarjan hahmoista. Ehkäpä sillä on ollut vaikutusta asiaan. Tai sitten taiteilija on vain päättänyt vaatettaa jotkin hahmoistaan ja jättää toiset ilman vaatteita.
Tuu-tikki-niminen Muumikirjojen henkilö sanoo kirjassa Taikatalvi (s. 22) näin:
"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."
Mato-ongella saa pääsääntöisesti onkia missä tahansa, eikä siihen tarvita erillistä lupaa. Poikkeuksena ovat mm. tietyt virtapaikat, joissa mato-ongella onkiminen on kielletty.
Ks. https://www.eraluvat.fi/kalastus/hyva-tietaa/onkiminen-ja-pilkkiminen.html
Flavius Josefuksen Juutalaissotia ei liene suomennettu, mutta esim. Helsingin yliopiston pääkirjastosta
kirjaa löytyy useammalla kielellä (ainakin englanti, saksa, ranska, italia). Kirjaston tietokannassa
tekijän nimi on muodossa Iosephus Flavi.
Aihetta on suomeksi käsitellyt ainakin Pauli Huuhtanen mm. kirjassaan Juutalaissota 66-74 jKr, jossa
Josefusta on käytetty lähteenä.
Charlotte Seelingin kirjassa Muoti: suunnittelijoiden vuosisata. Könemann 2001 kuvataan 1950-luvun kenkiä seuraavasti: "Kengät olivat kapeat ja kärjistä suipot. Korot olivat keskimittaiset tai mieluummin korkeat ja ajan mittaan yhä ohuemmat, kunnes niistä kehittyi pahamaineiset piikkikorot. Oma muunnelmansa olivat kengät, joiden kärki oli enemmän tai vähemmän leveä ja kulmikas. Iltaisin käytettiin korkeakorkoisia sillki- tai brokadisandaaleita, joiden pienestä kärkiaukosta näkyivät varpaanpäät. Tällaiset kengät koristeltiin joskus strassioljilla tai muilla vastaavilla." Kyseisen kirjan kuvissa James Deanilla näyttää olevan jatsarit. Yllä oleva kuvaus tarkoittaa naisten kenkiä.
Könemann on julkaissut toisenkin kirjan kengistä, Linda O´...
Hans Christian Andersen on kirjoittanut satuja.
Tähän kysymykseen on vastattu tällä palstalla pari vuotta sitten. Löydät vastauksen Kysy kirjastonhoitajalta -sivun linkistä Vastausten arkisto kirjoittamalla laatikkoon andersen hans christian.
Jos haluat tarkempaa tietoa, saat sitä suomenkielisenä osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Christian_Andersen
Sivuston lopussa on luettelo Andersenin suomennetuista teoksista ja myös linkkejä muille Andersen-sivuille.
Näyttelyharrastus on helppo aloittaa työväenopiston tai kansalaisopiston näyttämötaiteen kursseista. Esimerkiksi Järvenpään työväenopistossa on järjestetty näyttämötaiteen kursseja sekä nuorille että aikuisille. Opistojen ohjelmat löytyvät kunkin opiston nettisivuilta lukukauden alussa.
Voit tietysti myös tiedustella suoraan eri harrastajateattereista, tarvitaanko niissä lisää esiintyjiä. Tuusulassa toimivat esim. Mikä Mikä Teatteri, Teatteri T ja Tuusteatteri. Keravalla toimivat Keravan Teatteri ja Vekara Teatteri, sekä Järvenpäässä Järvenpään Teatteri.
Suomen Harrastajateatteriliiton sivuilta osoitteesta http://www.shtl.fi löytyy tietoa esim. teatterikursseista.
Georges Duplaix'n runo Sukkela hiiri nimeltä Pikkuharmaa löytyy hänen Eläintarinoita-kirjastaan, joka ilmestyi Weilin + Göösin Kultatähti-kirjastossa vuonna 1968.
Kirjastoasiantuntemus auttaa tässä kohden taidearvioitsijan löytymisessä. Arvioinnin voivat antaa esimerkiksi Bukowskin taidehuutokauppa, toimintatavat ovat puhelin, toimistolla käynti tai lomake ( http://www.bukowskis.com/sell), tässä linkki
arviointilomakkeeseen (http://www.bukowskis.com/sell#valuation_online).
Hagelstam huutokaupat(http://www.hagelstam.fi/sumuCMS/sivu/arviot) ohjeistaa asiakkaitaan toimistolla arkisin klo 9-17. Tiedustelut ja ajanvaraukset p. 09-6877990. Käyntiosoite: Bulevardi 9 A, 2. krs., 00120 Helsinki. Sähköpostiosoitte on hagelstam@hagelstam.fi ja yritys toteaa vastaavansa sähköpostitse tulleisiin arviointeihin sähköpostilla tai puhelimitse. Arviointipyyntöjen suuri määrä saattaa ajoittain viivästyttää kysymysten...
Kyseessä on varmaankin vuonna 1985 valmistunut norjalais-brittiläinen sarja Hiidenvirta (alk. Maelstrom).
Kuvailua sarjasta löytyy esim. täältä: http://yle.fi/vintti/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/…
Hiidenvirta IMDB:ssa: http://www.imdb.com/title/tt0290972/
Nykysuomen sanakirja (1988) ei anna sanahelinästä määritelmää vaan ainoastaan esimerkkejä: "Korea, halpahintainen sanahelinä", "Koko puhe oli onttoa sanahelinää" ja "Ei pelkkä sanahelinä ole runoutta". Uusi suomen kielen sanakirja (Timo Nurmi, 1998) määrittelee, että kyseistä sanaa käytetään halventavasti koreilevasta puheesta tai kirjoituksesta. Suomen kielen perussanakirjan (1994) mukaan sitä käytetään vaikuttavuutta tavoittelevasta sisällöttömästä kielenkäytöstä.
Oman kielitajuni mukaan sanahelinässä on kysymys jollain tavalla katteettomasta puheesta; kuulija ei voi käsittää puhujan sanojen merkitystä vaan joutuu pitämään niitä onttoina sanoina. Tulee mieleen ns. puppusanageneraattori, jonka sanotaan kokoavan muodoltaan...
Koska olit valinnut kunnaksi Helsingi, vastaan Helsingin kaupunginkirjaston osalta.
Kirjan Harkimoiden hattutemppu hankinta jäädytettiin, koska kaupunginkanslian lainopillinen osasto suositti lausunnossaan, että kirjasto pidättäytyy ko. kirjan lainaamisesta yleisölle toistaiseksi. Syynä oli se, että myös kirjan levittämisestä uhattiin nostaa kunnianloukkaussyyte.
Tulee vielä muistaa, että Suomessa julkaistaan vuosittain noin 13000 kirjaa ja Helsingin kaupunginkirjastoon niistä hankitaan noin puolet.
Saamen suvun laulun/Sami soga lavla nuotit löytyvät useammasta lähteestä. Sörlien sävellys hyväksyttiin Helsingin saamelaiskonferenssissa 1992, kun itse Saban sanat hyväksyttiin jo 1986 kokouksessa viralliseksi kansallislauluksi Åressa. Sörlien sävellys löytyy ainakin kirjoista: Musiikin aika, 3-4 (1999), s. 213
Pohjois-pohjalaisten laulukirja (1994), s. 150.
Näm ovat varmaankin Suomen kaikkien kirjastojen musiikkiosastoilla.
Tiedoksi myös että Uno Klamin sävellys löytyy Wilho Siukosen laulukirjasta vuoden 1972 painoksesta (alunperin 1929), s. 74-75 (nro 65) Lapinmaan ja Neuvostoliiton hymnin välistä.
Saamelaiskysymyksiä voi jättää myös osoitteeseen:
www.lapponica.net
Lapponica-tietopalvelussa saamelais- ja Lappi-aiheisiin kysymyksiin...
Suomen rahat arviointihintoineen 2005 : keräilijän opas, julkaisija: Suomen Numismaattinen Yhdistys 2004. Kirjasta löytyy, niin kuin nimikin jo sanoo, rahojen hintatietoja, hinta vaihtelee riippuen rahojen kunnosta. Kirja löytyy ainakin käsikirjaston hyllystä tai siitä on myös lainattavia kappaleita. Rahojen hintaa voi käydä tiedustelemassa myös antiikki- tai rahaliikkeeestä.
Stellan Piste on ainakin näissä nuottijulkaisuissa: 101 suomipopin klassikkoa ja Suomipopin helmiä, osa 4. Sisältää sanat, melodian, sointumerkit ja kitaran sointuotteet.
Sanat myös netistä http://www.lyrics007.com/Stella%20Lyrics/Piste.%20Lyrics.html
Tehtävä ei ole varmastikaan helppo, sillä perikunnan jäljittäminen saattaa vaatia melkoisesti työtä. Aimo Rothin osalta voisi koettaa kysellä perillisistä vaikkapa Vaasan teknillisestä seurasta, jossa Roth ilmeisesti oli mukana. Sen yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.desnetti.fi/vts/Johtokunta/johtokunta.html. Koska Roth ilmeisesti asui Vaasan seudulla, yksi mahdollisuus olisi etsiä Vaasassa asuvia Roth-nimisiä, joista osa saattaisi olla sukua Aimo Rothille. Osoitteesta http://henkilot.eniro.fi/login?next=%2F löytyvällä Eniron yhteystietohaulla saa esiin ainakin jonkin verran Vaasassa asuvia Rotheja.
Tage Hedberg näyttää olevan vielä vaikeampi tapaus. Regina-tietokanta antaa sellaisen pienen lisätiedon, että Hedberg on sen mukaan...
