Me kirjastolaiset emme tietysti ole sisustamisen ammattilaisia, mutta tässä joitakin eri lähteistä koottuja vinkkejä. Paksut, reilusti poimutetut verhot eristävät parhaiten ääntä. Paras materiaali ääneneristyksen kannalta on villa. Tumma väri estää myös valon tuloa asuntoon parhaiten. Asunnossa kannattaa olla paljon pehmeitä materiaaleja: mattoja, huopia, ryijy seinällä, sohva yms. Kirjahyllyä voi käyttää sekä pienen asunnon tilanjakajana että ääntä ja valoa eristämään. Voi myös hankkia akustiikkalevyjä seinille. Alla joitakin tiedonlähteitä aiheesta:
http://yle.fi/kodinkaantopiiri/abc05_10.html
http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/%C3%84%C3%A4nieristyst%C3%A4+voi+pa…
Kodin valaistusopas / Ilkka Pekanheimo (2010, myös verkkojulkaisuna)...
Soittimen valmistaja on Carl Adam Victor Lundholm (1846-1935, jolla lienee ollut toimintaa sekä Helsingborgissa että Tukholmassa. En kyennyt löytämään verkosta sivustoa, joka esittelisi matkaharmoneja kuvin ja sanoin, kuviakin löytyi suhteellisen vähän (etsin sanoilla harmonium ja Lundholm).
Yleisesti ottaen vanhojen soittimien arvon määrittely on tavattoman vaikeata, koska paljon riippuu sekä kysynnästä, jäljellä olevien soittimien määrästä että tarjolla olevan soittimen kunnosta. Siksi on ehkä järkevintä lähteä liikkeelle asiantuntijoille esitetyillä kysymyksillä, koska ns. kauppapaikan löytäminen ainakin Suomesta on vaikeata.
Vanhojen soittimien asiantuntemusta löytyy Suomesta ainakin Åbo Akademin yhteydessä toimivasta Sibelius-museosta...
Aloittelevalle opiskelijalle sopivat etenkin helppolukuiset kirjat, joissa on käytetty yksinkertaista kieltä. Myös vieraskieliseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen kannattaa tutustua. Yleensä kieli on sitä yksinkertaisempaa, mitä nuoremmille lukijoille kirja on suunnattu. Vasta-alkaja voi lukea ensin vaikka satuja ja edetä vähitellen nuortenkirjallisuuteen.
Yläasteikäiselle opiskelijalle soveltuvat esimerkiksi Enid Blytonin Viisikko-kirjat tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes –seikkailut. Molempia on käännetty myös ruotsiksi. Ruotsalaisista nuortenkirjailijoista esimerkiksi Lena Lilleste on kirjoittanut nuorille suunnattuja salapoliisikertomuksia.
Helppolukuisten kirjojen puolelta löytyy esimerkiksi Patricia Highsmithin, Graham Greenen...
Ossi Malisen sovittaman ja Sauvo Puhtilan sanoittaman version sanat ("Masi on alokas armeijassa") löytyy Westerlundin v. 1962 kustantamasta kirjasta "Laula iskelmiä : N:o 6". Finna.fi -saatavuustietojen mukaan kirja on Tampereen kaupunginkirjaston musiikkivarastossa.
Kappaleen Inke pinke parlevuu -tiedot Yleisradion äänitearkistossa (Fono.fi):
http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?culture=fi&ID=35a8003e-7c6a-4b62-8ab0-df7b06fc429f
Laula iskelmiä : N:o 6 -julkaisun tiedot (Finna.fi):
https://finna.fi/Record/piki.305568?checkRoute=1#componentparts
Karkkila-nimi kuuluu germaaniseen nimiryhmään (Gericke, Kercho, Garko), josta Suomessa on kehittynyt mm. pitäjännimet Karkku ja Karkkila sekä sukunimet Karkkola, Kerkkonen ja Karkkonen. Lähde: Sukunimet / Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala. - Helsinki : Otava, 2000. - S. 200 - 201
Naula on ollut aikoinaan painomitta. Yksi naula oli 1600-luvulla 128 kvintiiniä, joka puolestaan oli ¼ luotia eli 3,34 gramaa. Vuodesta 1638 naula on ollut 421,3 gr. Apteekinmittana naula oli 356,28 gr. Vuodesta 1855 naula oli desimaalijakoisen painojärjestelmän yksikkö, joka oli 425,076 gr ja 100 naulaa oli puolestaan yksi sentneri. Suurempi yksikkö puolestaan oli leiviskä, joka oli 20 naulaa.
Tavallisimmat naulatyypit ovat lankanaula, uppokantanaula eli dyckertnaula, bitumihuopanaula ja listanaula. Naulojen mitat ilmoitetaan millimetreissä. Usein puhutaan tuumista, kuten kahden tuuman naula, kun tarkoitetaan 50 millimetrin naulaa. Naulat ovat joko käsittelemättömiä eli kirkkaita tai sähkösinkittyjä tai kuumasinkittyjä. Kuumasinkitetty...
Kyseessä näyttäisi olevan Iloinen äitienpäivälaulu, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Martti Hela. Ensimmäinen säkeistö alkaa: "Äidille nyt laulamme, laulun ikioman..." Kolmas säskeistö alkaa: "Äitiä nyt vetäkää, huolten kuorman alta.." Melodia ja sanat ovat ainakin teoksessa Laulan ja soitan : koulun musiikkikirja oppikouluja varten / Ahti Sonninen - Martti Räisänen - Olga Naukkarinen, 1972 (11. painos), ja epäilemättä monessa muussakin koulun laulukirjassa.
Suomen Yhdysvaltain suurlähetystön sivuilta osoitteesta http://www.finland.org/doc/fi/tietoa/asuminen.asp?&lan= löytyy suomeksi tietoa Yhdystvaltain maahanmuuttomääräyksistä. Suurlähetystön kotisivun osoite on http://www.finland.org/doc/fi/usamap/ .
Ajantasaista ja virallista tietoa aiheesta saat myös
USA:n Suomen suurlähetystön sivuilta osoitteesta http://helsinki.usembassy.gov/index.htm . Näistä sivuista ei ole suomenkielistä versiota.
Hakusanoilla: muutto Usaan pääset Googlesta keskustelupalstojen sivuistoille, joilta löytyy omakohtaisia kokemuksia muutosta USAan.
Green card-järjestelmästä (työlupien arvonnasta)löytyy tietoa englanniksi osoitteesta
http://www.official-green-card.org/index.asp?af=OGCL_en_100_60 .
Ajantasaista ja...
Jimi otettiin suomalaiseen almanakkaan vuonna 2005. Nimi on suomalainen muoto suositusta englantilaisesta nimestä James ja sen muunnoksista Jim ja Jimmy. Jamesin kantanimi puolestaan on Jaakob.
Nämä tiedot löytyvät teoksista:
Kustaa Vilkuna: Etunimet, 2005 ja
Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, 1999
Lisää nimiä käsitteleviä teoksia löytyy Hämeenlinnan kaupunginkirjaston verkkokirjastosta hakusanalla etunimet. http://hameenlinna.kirjas.to/
Hakala on nykyisin yleisin Haka-alkuinen sukunimi Suomessa. Se on niin yleinen, että läheskään kaikissa tapauksissa nimen taustalla ei ole tilannimi. Esimerkiksi vuonna 1906 Helsingissä suuren nimenmuuton yhteydessä moni sukunimeltään Hagelin muutti nimensä Hakalaksi. Nimestä Hakala löytyy asiakirjamainintoja sekä Itä- että Länsi-Suomesta. Lähde: Mikkonen, Pirjo: Sukunimet. (2000)
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta voit tarkistaa ajantasaiset tiedot sukunimien yleisyydestä.
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/
Mikäli Wikipediasta tai internetistä ei löydy koulutehtäviin apua, kannattaa aina kääntyä lähikirjaston puoleen.
Savon kielestä on julkaistu Unto Eskelisen sanakirja Tavvoo savvoo, WSOY, 1997. Kirjassa ei kuitenkaan ole käännetty yksittäisiä sanoja suomesta savoon. Teoksessa on savolaisille ilmaisuille esitetty suomenkielinen vastine.
Kirjan alussa on kuvattu savon kielen erityispiirteitä, jotka auttavat ei savolaista hahmottamaan miten savon kielellä "huastellaan" eli puhutaan.
Koska sanakirjassa ei ole sanakohtaisia käännöksiä, emme osaa kääntää kysymiäsi sanoja.
Neuvoja käännöstyöhösi voisit kysyä Savon kielen seurasta:
http://gamma.nic.fi/~sakinseu/index.html
Bert-kirjoja on toistaiseksi suomennettu 17 kpl. Ne ovat: Bertin päiväkirja, Bertin salaiset muistiinpanot, Bertin uudet aivoitukset, Bertin hervottomat haaveilut, Bertin urotyöt, Bertin tunnustukset, Bert ja bikinimimmit, Bertin lemmenhuolet, Bertin pähkäilyt, Bert, villi ja vapaa, Bert ja innokkaat ihailijat, Bert Babyface, Bert, maailmanvalloittaja, Bert ja kovanaamat (tapahtuu osan 1 jälkeen), Bert ja kylmät kundit (tapahtuu osan 14 jälkeen), Bert ja basillit, Bert ja kylmä sota. Näitä kaikkia voi lainata kirjastosta.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Hassi” ja muut vastaavat muunnelmat (”Hassinen”, ”Hasso”, ”Hesse” jne.) ovat saksalaista alkuperää ja pohjautunevat nimitykseen ”der Hessen” eli ’hesseniläinen’. Toinen vaihtoehto on etunimen ”Harald” tai muun etunimen muunnos. Nimi on joka tapauksessa Suomessa jo vanha, sillä varhaisimmat kirjalliset maininnat ovat jo 1400-luvulta: Euran Oloff Hasse vuodelta 1441 ja Tyrvään Laurens hassi vuodelta 1472. Noin vanhoina aikoina kirjoitusasussa oli horjuvuutta, joten sama nimi on saatettu kirjoittaa useillakin eri tavoilla.
Nimen kulkeutumisesta Suomeen ei ole varmaa tietoa, ja se onkin saattanut kulkeutua useita eri reittejä. Ainakin Tallinnassa ja...
Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 2000 on uusin matrikkeli diplomi-insinööreistä, joka on luettavissa Sellon ja Tapiolan kirjastoissa sekä Kirjasto Omenassa. Kirja kuuluu kaikissa kirjastoissa käsikirjastoon eikä sitä saa lainaan. Lisäksi Kirjasto Omenasta matrikkelin saa CD-ROM:ina. Sen saa lainaan eli sen voi tilata myös Soukan kirjastoon. Matrikkelin julkaisija ei ole Teknillinen Korkeakoulu vaan Tekniikan akateemisten liitto TEK. Mikäli Teknillinen Korkeakoulu on julkaissut matrikkelin, sellaista ei ole pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa. Jos kysymyksessä tarkoitetaan Prodekon matrikkelia vuodelta 2001, sitä voi tiedustella Helsingin yliopiston kirjastosta. Kyseisen matrikkelin saa myös kaukolainana Soukan kirjastoon....
Tutustumisen arvoinen teos on Arvonimet Suomessa 1917-1985. Teoksesta löytyy yleistä tietoa arvonimistä, niiden historiasta, millä edellytyksillä myönnetään ja kenelle, miten haetaan.
Internetistä valtioneuvoston sivuilta http://www.vn.fi (tarkempi osoite: http://www.vn.fi/tpk/fin/instituutio/manninen_3.html) löytyy myös lyhyesti arvonimien hakemisesta.
Arvonimien hinnat (maksettavat leimaverot) löytyvät uusimmasta verolaista (Verolait 2000 > oma erillisjulkaisu Suomen laista).
Kohdat: Ve 404 Leimaverolaki 10§ ; Ve 405 VNp (=Valtioneuvoston päätös) leimaverolain soveltamisesta 4§. Verolait 2000-teosta voi kysyä kirjastosta.
Oulussa ilmestyy kaksi ilmaisjakelulehteä: Oulu-lehti sunnuntaisin ja torstaisin sekä Oulun sanomat keskiviikkoisin. Oulun naapurikunnassa Kempeleessä ilmestyy Lakeuden joutsen, jonka jakelualueeseen kuuluvat Kempele, Hailuoto, Tyrnävä, Lumijoki, Oulunsalo, Liminka, Temmes ja Oulun eteläiset kaupunginosat.
Vielä vähän kauempana Oulusta katsoen ilmestyy Juoksupoika, jonka jakelualueeseen kuuluvat Muhos, Kestilä, Utajärvi ja Vaala. Lisäksi City-lehdestä ilmestyy Oulu-Rovaniemi -painos. Ilmaisjakelulehtien yhteystiedot, julkaisijat ja jakelualueet sekä gallup-markkina-alueet löytyvät Suomen Mediatarkastuksen kustantamasta kirjasta Ilmoitushinnat 1999.
Japanissa on 1600-luvulta peräisin oleva hautamuistomerkki Nikko Toshogu, joka on kuuluisa puuveistoksistaan, joihin kuuluu myös kyselemäsi kolmen apinan ryhmä. Erinomainen ja vapaasti käytettävä kuva löytyy sivulta http://sakamoto.jfpi.or.jp/20/image/nikko_6.jpg
Nikko Toshogu -muistomerkki esitellään englanniksi sivulla http://jin.jcic.or.jp/atlas/architecture/arc04.html
Kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja” tarjoaa sanan muodossa ”akasia”. Kielitoimisto antaa sen myös osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4355 löytyvässä ohjeessa esimerkkinä kolmitavuisesta erikoislainasanasta, joissa on lyhyt vokaali sanan lopussa olevan kirjainyhdistelmän ”ia” edellä. Tuota voisi siis pitää suosituksena.
Taavi ja Taavetti ovat suomalaistuneita ja kansanomaisia muotoja Daavid-nimestä. Nimenä koko Suomessa, etenkin maan itäosissa. Daavid-nimi on heprealaisperäinen ja merkitsee lemmikkiä, armasta ja ystävää.
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta
(https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 )
näkee, että nimen Taavi on saanut tänä vuonna 14 lasta, vuosina 1899-2005 yhteensä 2431 suomalaista, joista yksi naispuolinen.
Kappaleen Pieni juhlija (myös Voi pientä juhlijaa) on säveltänyt Pekka Streng, sanat ovat Tove Janssonin. Tämä tieto on peräisin Ylen äänilevystön verkkosivulta (http://www.yle.fi/aanilevysto ). Kokoelmalevyllä Pieni juhlija (LXLP510) on Ellipsin esittämä Voi pientä juhlijaa. Singlellä (LRS1036, v. 1969) kappaleen nimenä on Pieni juhlija.
