Else on lyhentymä Elisabethista. Elisabet tulee hebrealaisesta nimestä Eliseba ( Jumala on valani tai Jumala antaa avut). Elisabet oli mm. Johannes Kastajan äidin nimi. Katolisessa kirkossa on lukuisia Elisabet-nimisiä pyhimyksiä ja nimeä ovat käyttäneet monet kuninkaalliset.
Minttu on kutsumamuoto nimestä Vilhelmiina (Miina, Minna). Vilhelmiina on Vilhelmin sisarnimi. Vilhelm on muinaissaksaa ja merkitsee "lujatahtoinen kypäränkantaja". Se on myös luontoaiheinen nimi (minttu-kasvit).
Lähde: Pentti Lempiäinen Suuri etunimikirja, WSOY 1999.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Fimea - www.fimea.fi toteaa lääkkeiden internetkaupasta:
EU:n jäsenmaissa toimii kansallisen lainsäädännön nojalla joitakin itsehoitolääkkeiden internetkauppaa harjoittavia verkkoapteekkeja. Valtaosa internetissä toimivista lääkkeiden kauppapaikoista on kuitenkin laittomia.
Suomessa lääkelain 395/1987 - http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395 - 52 b § sääntelee lääkkeiden verkkokaupasta seuraavasti:
"Apteekkari, Helsingin yliopiston apteekki ja Itä-Suomen yliopiston apteekki voi tarjota apteekin palveluita myös apteekin verkkopalvelun välityksellä. Apteekin verkkopalvelun ylläpitäjällä tulee olla internetsivut. Apteekin verkkopalvelun ylläpitämisestä on tehtävä ennakkoilmoitus...
Lähihoitajan tutkinto syntyi kun sosiaali- ja terveydenhuollon eri alojen peruskoulutukset yhdistettiin vuonna 1993. Nimitys yhdisti perushoitajien, kodinhoitajien, päivähoitajien ja kehitysvammaistenhoitajien ammattinimikkeet.
Aikaisempien vuosikymmenten nimikkeitä hoitotyön perusammattilaisille olivat apusisar, apuhoitaja ja perushoitaja, joista jokainen teki vuorollaan tilaa uudelle koulutukselle ja nimikkeelle.
Useimmissa hoitoalan ammattinimikkeissä määritellään hoitajan työtä jollakin tavoin, ehkäpä pelkkä hoitaja-nimitys olisi liian yleinen.
Tietoa hoitoalan ammateista löytyy mm. alla olevien linkkien kautta:
http://www.superliitto.fi/?cat=57
https://www.hdl.fi/fi/toiminta/historia/koulutuksen-historiaa
http://www.ammattinetti.fi...
Loton virallinen alkamisvuosi Suomessa on 1971, vaikka ensimmäisen lottokierroksen myynti alkoikin jo 11.12.1970.
Lottokuponkien tarkastus tapahtui alusta alkaen koneellisesti. Itse asiassa lottoa ei olisi voitu aloittaa ilman Veikkauksen siirtymistä manuaalisesta koneelliseen kuponkitarkastukseen 1960-luvulla. Loton myötä kasvavaa kuponkimäärää ei millään olisi ehditty tarkastaa viikoittain.
Automaattisen tietojenkäsittelyn aloitusvuodeksi voidaan nimetä vuosi 1963 siinä mielessä, että silloin otettiin käyttöön ICL-merkkiset reikäkorttikoneet. 1967 tulivat optiset lukijat voittojen etsintään ja vuonna 1969 Gamma 10-merkkinen tietokone.
1960-luvun lopulla yksi kupongintarkastuskone pystyi käsittelemään noin 36 000 veikkauskuponkia tunnissa...
Jos suku Segebade von Kummenhagen ei ole rekisteröity Suomen eikä Ruotsin ritarihuoneella, sen vaakunaa todennäköisesti ei löydy tavallisista lähteistä, joissa on kuvia vaakunoista kuten Elgenstierna: Den introducerade (=rekisteröity) svenska adelns ättartavlor tai Karl Arvid Klingspor: Sveriges ridderskaps och adels wapenbok. Viimemainitussa kyllä on Segebadenin sukujen vaakunat (aatelissuku numero 1852 ja vapaaherrallinen suku numero 285, joiden vaakunassa on hirvensarvi). Segebaden von Kummenhagenin-suvulla on erillinen oma vaakuna, jossa on kaksi tähteä.
Ei-rekisteröidyt suvut löytyvät kirjasta Kalender över i Sverige levande ointroduserad adel. Sivulla 274 vaakunaa kuvaillaan, mutta kuvaa ei löydy. Teoksessa Hans Jäger-Sundstenau:...
Mahdollisuuksia on paljon, mutta ehdotan tässä joitakin omia suosikkejani.
Kaari Utriolla on paljon hienoja historiallisia romaaneja. Omat suosikkini on ”Vaskilintu”, jonka jatko-osat ovat ”Tuulihaukka” ja ”Yksisarvinen”. Jos taas mieluummin 1800-luku kiinnostaa, hauskoja ja kepeitä teoksia ovat ”Vaitelias perillinen” ja ”Seuraneiti”. Ne ovat vain pieni osa Utrion kaunokirjallista tuotantoa, joka käsittää lähes yksinomaan historiallisia romaaneja.
Jos dekkarin suuntaan menevä historiallinen romaani kiinnostaa, suosittelen Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion 1800-luvun Suomeen sijoittuvaa sarjaa, jonka osia ovat esimerkiksi ”Kuolema ylioppilastalolla” ja ”Stenvallin tapaus”. Kirsti Mannisella on myös salanimellä Enni Mustonen kirjoitettuja...
Toivo Honkosen säveltämä Seitsemänkymppisen humppa on kuultavissa äänitteeltä ...Pispalan poikia ollaan... (es. Pispalan kisällit, 2007).
Ratamo-kirjastojen kokoelmissa em. äänitettä ei valitettavasti ole, mutta voit tilata sen haluatessasi kaukolainaan oman lähikirjastosi kautta.
https://finna.fi/Record/piki.809855
Myöhästymismaksut vanhenevat kolmessa vuodessa, mikäli ne eivät ole menneet perintään. Kirjastokortti ei vanhene ja uuden kortin kadonneen tilalle saa kahdella eurolla.
Uuden suomalaisen nimikirjan mukaan nimi Mailis on ilmeisesti sama kuin Ruotsin Majlis, siis yhdysnimi Maijasta ja Liisasta. Maija taas on Marian kansanomainen muunnos, Liisa taas yleinen suomalainen muoto Elisabetista. Suomen almanakkaan Mailis on otettu 17.5.1973, vaikka muoto on vakiintunut käyttöön jo paljon aikaisemmin.
Laulun sanat ja nuotit löytyvät julkaisusta Sillanpää, Seppo: Seppo Sillanpään lastenlaulut (Espoo : Olarin Musiikki, 1994). Laulu löytyy myös Sillanpään cd-levyltä "Siljakudaa" (Lahti : Akusti-tuotanto, 1992). Katso linkki http://koti.mbnet.fi/bando/i_alasivut/levysivut/Siljakudaafi.html
Seuraavassa kirjassa on näytteitä Ilomantsista:
Forsberg, Hannele: Pohjois-Karjalan murrenäytteitä. 1988.
Vanhempia murrenäytteitä on kirjassa:
Suomen kansan murrekirja 2 : itämurteet. 1945.
Vielä vanhempaa kieltä käsittelee Aimo Turunen kirjassaan Mantsin laulu : Ilomantsin ja sen lähitienoiden kalevalaista kansanrunoutta, 1987. Siinä on esitelty ilomantsilaisia runonlaulajia ja heidän runouttaan. Luvussa Pohjois-Karjalan kansanrunouden kielestä s. 16 on kerrottu itäisistä murteista.
Aluetietokanta Koivikosta löytyi asiasanoilla 'Ilomantsi, murteet' ja 'Pohjois-Karjala, murteet' joitakin aiheseen liittyviä lehtiartikkeliviitteitä:
Turunen, Aimo: Pohjois-Karjalan murteen itäiset ainekset.
Karjalainen viesti 1988:1, s. 11-14
Turunen, Aimo:...
Kärnä sanalla on useita merkityksiä. Suomen kielen etymologinen sanakirjan (1955) mukaan kärnä tarkoittaa puun kaarnaa, ohutta jääkuorta, rupea tai rohtumaa. Verbi kärnätä on merkinnyt moittimista, märistä, torailua. Uusi suomalainen nimikirja (1988) mainitsee sukunimen Kärnä kuuluvan Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Pohjanmaan vanhoihin sukunimiin. Se on ollut myös tilan nimi mm. Lappajärvellä, Padasjoella ja Kylmäkoskella. Vanhin tieto löytyy Sysmästä vuodelta 1487 Kärnän Lars. Jos nimi on alkuaan hämäläinen, sille voi nimikirjan mukaan antaa selityksen äkäinen, riitainen. Nimi voi olla myös ruotsalaisperäinen Kärna, Kärne.
Perhosten syöttipyynti perustuu siihen, että perhoset imevät mielellään luonnossa esiintyviä sokeripitoisia nesteitä. Nesteiden sisältämän sokerin alkaessa käydä alkoholiksi, muuttuvat ne houkutteleviksi. Syöttineste tehdään sekoittamalla marjamehuun, olueen tai viiniin fariinisokeria tai siirappia ja nokare hiivaa. Seoksen annetaan käydä muutama päivä lämpimässä. Syöttinesteen koostumus ja ikä vaikuttaa siihen, mitä lajeja se houkuttelee.
Lähde:
Jalas, Ilkka, perhostenkeräilijän opas, Otava 1992
Aarnio Hannu, Perhosia harrastamaan, Kirjayhtymä 1993
Tarkka syöttinesteresepti löytyy ainakin Ilkka Jalaksen kirjasta ja internetistä reseptejä voi etsiä hakusanoilla perhoset syöttineste/perhosten syöttineste. Tässä muutama linkki:
http://www....
Tarkoitat ilmeisesti supliikki-sanan alkuperää. Sana on lainaa vanhasta uusruotsista, jossa supplik merkitsi anomuskirjelmää. Ruotsiin sana on puolestaan lainattu ranskan kielen samaa merkitsevästä sanasta supplique. Menestyksekkään anomuksen esittäminen on varsinkin entisaikoina edellyttänyt hyviä puhumisen ja selittämisen taitoja.
Suomen kirjakielessä supliikki on mainittu ensimmäistä kertaa vuonna 1709, alkuperäisessä kirjallisen anomuksen merkityksessään. Suullista esitystaitoa merkitsevä supliikki mainitaan muun muassa Elias Lönnrotin sanakirjassa vuonna 1880.
Lähde: Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004.
Helsingin kaupunginkirjastossa siirryttiin vuonna 1941 käyttämään omaa luokitusjärjestelmää, joka perustuu YKL:ään eli yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmään. Tuolloin kaupunginkirjastossa oltiin sitä mieltä, että Luokitusopas-niminen kirjanen, joka silloin vastasi YKL:ää, jakaa luokiteltavan aineiston liian karkeasti. Omaan luokitukseen päädyttiin siis siksi, että katsottiin, että tarvitaan tarkempi tapa luokitella. Omasta luokitusjärjestelmästä ei ole myöhemminkään luovuttu mm. siksi, että aineiston uudelleen luokittelu kaikkine siihen liittyvine töineen olisi valtava urakka.
HKLJ:stä eli Helsingin kaupunginkirjaston luokitusjärjestelmästä on julkaistu 5 painosta (5. uusittu painos vuonna 1995). Vuonna 2002 HKLJ:stä limestyi...
Suomalaisen kirjallisuuden seuran käännöstietokannan mukaan teosta Juhannustanssit ei ole käännetty englanniksi.
Linkki http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/lista.php?order=author&asc=1&lang=FIN
Kuten mainitsit, Heidi on saksalainen lyhentymä Adelheidista ja se on ollut Suomen almanakassa v:sta 1973. Nimen yleistymistä ympäri maailmaa ovat edistäneet Johanna Spyrin Heidi-romaanit, joista ensimmäinen suomennettiin jo 1885. Toisena juurena voi olla vanha pohjoismainen nimi Heid (valo, valoisa, pilvetön), joka esiintyy jo Edda-runoissa.
Mika on lyhentymä Mikaelista ja se on ollut almanakassa v:sta 1973. Mikael on mm. Raamatussa mainittu arkkienkeli. Mikaelin nimi on suosittu kristillinen nimi, pyhimyksiä on yli 20. Mikael on ollut almanakassa v:sta 1705. Mikaelilla on lukuisia muunnoksia.
Lisätietoja molemmista nimista saat esim. kirjasta Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (1999), jota on käytetty tässä vastauksessa lähteenä....
Robin on Robertin muunnos. Robert, alkuaan muinaissaksassa
(Hrodebert)kunniakas, loistava, maankuulu. Robertista on muunnoksia suomalaisena mm. Ruupert, Roope, englannissa Robby, Robin, Bob, Bobby, Robinson, italialaisena Roberto Kristillisenä nimi ollut käytössä 600-luvulla, pyhä Rupert kuoli Salzburgisa v. 718, Englannin Robert oli pyhimys, apotti, joka kuoli 1159. Nimi on vaeltanut normannien mukana Englantiin, jossa siitä tuli ruhtinaiden ja kuninkaiden nimi.
Nämä tiedot löytyvät kirjasta Uusi suomalainen nimikirja (1988) ja Riihonen: Mikä lapselle nimeksi (1992)sekä Lempiäinen: Suuri etunimikirja (2004)
