Tony Clarkinin säveltämä Sacred Hour julkaistiin alun perin Magnumin ensilevyllä Chase the Dragon (1982). Magnumilta ei ilmeisestikään ole julkaistu nuotteja, vaikka yhtyeellä on ollut pitkä ja varsin menestyksekäs ura. Edes netin sekalaisilta sanat-soinnut-tabulatuurit -sivustoilta tätä kappaletta ei löydy, vain toivomuksia, että joku sen sinne lisäisi.
Youtubesta löytyy tuntemattoman soittajan esittämänä kappaleen pianointro, kun hakee sanoilla Magnum Sacred Hour piano intro.
Vacillation-runo on julkaistu alunperin kokoelmassa The Winding Stair and Other Poems (1929). Runoa ei ilmeisestikään ole suomennettu. William Butler Yeatsilta on suomennettu yksi kokoelmallinen runoja: Runoja (1966, suomentaja Aale Tynni) sekä yksittäisiä runoja antologioissa ja runouslehdissä. Vacillation-runo ei ole näiden joukossa.
Lähteitä:
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/AdvancedSearch.a…
https://finna.fi
http://books.google.fi/books?id=kD2Ql_BV67QC&pg=PA254&dq=vacillation+ye…
Itsepalvelutulostus on ollut kokeilussa Helsingin kaupunginkirjastossa. Sitä on tarkoitus laajentaa useisiin kirjastoihin vuoden 2015 aikana.
Tällä hetkellä kirjautuminen on mahdollista vain niissä kirjastoissa, joissa palvelu on käytössä eli Kontulassa, Kalliossa ja Kirjasto 10:ssä.
Palvelua voi käyttää edellä mainituissa kirjastoissa voimassa olevilla kirjastotunnuksilla eli se ei edellytä erillistä rekisteröitymistä.
Maija-Leena Noppari on kirjoittanut kirjat Penttahittisen pidot vuoressa (v. 1938) ja Penttahittisen kasvatti (v. 1946). Edellisen on kuvittanut Helga Sjöstedt, ja jälkimmäisen Soini Talaskivi.
Satuja on julkaistu myöhemmin kirjassa Vuorenkuningas Penttahittinen (v.1965). Tämä kirja sisältää kokonaan Penttahittisen pidot vuoressa -teoksen, ja joitakin satuja kirjasta Penttahittisen kasvatti. Lisäksi teoksessa on osia Maija-Leena Nopparin Topias Todenpuhuja -kirjasta. Vuorenkuningas Penttahittinen -kirjan on kuvittanut Leena Puranen.
Vuorenkuningas Penttahittinen -teoksesta on olemassa vielä v:lta 2005 selkokielinen versio, jossa on useita eri kuvittajia.
Verkossakin julkaistu Iso suomen kielioppi (SKS, 2004) sanoo suomen kielen infinitiiveistä näin: ”Infinitiivejä on kolme, ja niitä nimitetään tunnustensa mukaan A , E- ja MA-infinitiiveiksi, sekä huomauttaa, että tässä kieliopissa on luovuttu infinitiivien perinteisistä nimityksistä 1., 2. ja 3. infinitiivi. Teoksessa ei myöskään katsota aiempien kielioppien mainitsemia 4. ja 5. infinitiiviä infinitiiveiksi. 4. infinitiivistä teos sanoo näin: ” 4. INFINITIIVIKSI on kutsuttu verbikantaisen minen-substantiivin muotoa vähäkäyttöisessä olla-verbillisessä verbiliitossa, jossa se toisin kuin substantiivina voi saada objektin: Sitä ei käy kieltäminen.”
Kysyin asiasta vielä Kotimaisten kielten keskuksesta, ja sieltä vahvistettiin infinitiivien...
Väestörekisterikeskuksesta neuvottiin, että kannattaa kääntyä paikallisen maistraatin puoleen. Helsingissä siis Helsingin maistraatti, puh. 029 553 9391, Albertinkatu 25, 00180 Helsinki. Avoinna ma-pe klo 9.00-16.15, asiointisähköpostiosoite info.uusimaa@maistraatti.fi
Silmäilin verkosta löytyvää Alex Snellmanin artikkelia Suurtilat ja Suomen aateli 1800-1900 -luvuilla, http://www.ennenjanyt.net/2012/10/suurtilat-ja-suomen-aateli-1800%E2%80… . Sen perusteella saa käsityksen, että tietoja voisi löytyä manttaalikirjoista. Niiden säilytyksestä kannattaa kysyä Kansallisarkistosta, http://www.arkisto.fi/ ja sieltä voisi muutenkin tarkistaa, mistä tällaista luetteloa kannattaa lähteä etsimään.
Mikäli aineistot ovat vanhan maakunta-arkisto -järjestelmän mukaisessa säilytyspaikassa (http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/HMA/hmatuomi.pdf), asiakirjat löytyvät Hämeenlinnasta, http://www.arkisto.fi/fi/aineistot/arkistolaitoksen-aineistot/aineistot… .
Artikkelin mukana on liite, josta löytyy Uudenmaan kartanoiden...
Kirjastoalan työllistymisnäkymät ovat vaihtelevat mutta eivät missään ihan valtavan hyvät. Erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa on kirjastoalan koulutusta, saattaa hakijoita yhtä paikkaa kohden olla valtavasti. Myös Helsingissä, jossa ei juuri alan koulutusta ole, hakijoita on runsaasti avoimiin paikkoihin. Toisaalta pienemmille ja suurista kaupungeista käsin syrjäisille paikkakunnille voi olla haastavampaa löytää koulutettuja kirjastomattilaisia. Erikoistaidoista – kuten kirjastoauton ajamiseen tarvittavasta koulutuksesta – voi olla joissakin paikoissa suurta hyötyä.
Harjoittelu on tosiaan hyvä väylä päästä työskentelemään kirjastossa, oppimaan käytännön työntekoa ja saamaan kontakteja kirjastoon. On varmasti plussa, jos...
Sinun kannattaa ottaa suoraan yhteyttä Tampereen yliopiston kansanperinteen
laitokselle ja selvittää heiltä onko aineistoon mahdollisuus päästä käsiksi ja
miten. Jos materiaalin kaukolainaaminen on mahdollista, niin voit tehdä siitä
kaukolainapyynnön lähimmän kirjastosi kautta tai kotisivultamme (http://www.lib.hel.fi/)
hakemiston kautta kohdasta kaukopalvelu.
Kyllä löytyy, esim. "Vanha hyvä aikani" (kirj. Agatha itse) sekä teos "Agathan vuosisata".
Voit itse tarkistaa, mitä omassa kirjastossasi on (paikalla) kirjoittamalla kirjastosi web-kokoelmatietokannassa asiasanaksi "christie, agatha" ja valitsemalla kieleksi suomi.
Helsingin kaupunginkirjaston laitoskirjastoissa Lapinlahden sairaalan psykiatrisella klinikalla toimii runo- ja keskustelupiiri. Yleisenä kehityksenä voi mainita että nykyään kirjallisuusterapia koetaan terminä hiukan ongelmalliseksi, koska varsinaista terapeutin ammattitaitoa kirjastoammattilaisilla ei välttämättä ole. Kirjallisuusterapia onkin siirtynyt hiukan eri foorumaille, Suomessa toimii kirjallisuusterapiayhdistys, joka julkaiseen myös Kirjallisuusterapia -nimistä lehteä.
Kirjallisuusterapia-aiheesta löytyy seuraavat Juhani Ihanuksen toimittamat ja Kirjastopalvelun julkaisemat teokset: Sanojen liikkeitä (1985), Kantavat sanat (1989), Päiväkirjasta hypermediaan (1991), Vaieta vai sanoa (1995). Lisäksi esim. seuraavat: Reading...
Jouluaatto on nyt herttainen on P. J. Hannikaisen sanoittama, sävel on suomalainen kansansävelmä. Kansansävelmistä ei pysty sanomaan vuotta, jolloin ne ovat syntyneet. Hannikainen on elänyt 1854-1924. Musiikkiin liittyvää tietoa löytyy Viola-kansallisbibliografiasta, https://finna.fi ja Yleisradion äänitetietokannasta Fono.fi:stä, http://www.fono.fi/
https://finna.fi
http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=jouluaatto+on+nyt+hert…
Prinssi Williamille ja herttuatar Catherinelle voi kirjoittaa osoitteella
The Duke and Duchess of Cambridge
Clarence House
London SW1A 1BA
Hovin virallinen sivusto (https://www.royal.uk/contact) antaa neuvoja ainoastaan kuningattarelle kirjoittamiseen (osoite on Her Majesty The Queen, Buckingham Palace, London SW1A 1AA) ja silloinkin vain, mikäli kirjoittaja haluaa noudattaa muodollista tyyliä. Siinä tapauksessa kirje aloitetaan puhuttelulla 'Madam' ja päätetään lauseella 'I have the honour to be, Madam, Your Majesty's humble and obedient servant'. Sivuilla kuitenkin kannustetaan jokaista kirjoittamaan vapaasti sillä tyylillä, jonka kokee omakseen. Mikään ei liioin estä lähettämästä tietokoneella kirjoitettua kirjettä. ...
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa vastattiin keväällä hyvin samankaltaiseen kysymykseen. Linkki vastaukseen tässä.
Lyhyesti: taloyhtiöihin saa asentaa valvontakameran, myös nauhoittavan, kunhan se on asennettu niin, ettei se loukkaa yksityisyyttä ja kameravalvonnasta on selkeä ilmoitus tilassa, jota valvotaan.
Sukunimi on samaa perua kuin Jouhki. Kirjassa Sukunimet (Pirjo Mikkonen ja Sinikka Kauppala, Otava 2000) kerrotaan, että ortodoksiset karjalaiset ovat käyttäneet muotoja Jouhki, Jouhko, Jouhkima ja Jouko venäläisestä nimestä Jefim, Jevko (kr. nimestä Euthymios). Sukunimeksi vakiintunut mm. Harlussa, Salmissa ja Suistamolla, nykysin mm. Imatralla.
Jouhkimoweja on ollut vain muutama kymmenen. Sukunimeä sivutaan lyhyesti Jouhkin yhteydessä myös Outi Patrosen väitöskirjassa
Patronen, Outi. Rajakarjalaisen sukunimistön kehittyminen osana Suomen karjalankielisen ortodoksivähemmistön suomalaistumista 1818-1925. Helsingin yliopisto, 2017. Alla linkki väitöskirjaan:
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/f15ff162-9baf-4a82…...
Wikipedian mukaan arkipäivä tarkoittaa vanhemmassa merkityksessä kaikkia muita päiviä paitsi sunnuntaita ja kirkollisia juhlapäiviä, tai uudemmassa merkityksessä päiviä maanantaista perjantaihin, yleisiä juhlapäiviä yleensä lukuun ottamatta.
Laissa (esim. laki säädettyjen määräaikain laskemisesta ja vuosilomalaki) arkipäivällä tarkoitetaan vanhemman merkityksen mukaista käytäntöä eli lauantait lasketaan arkipäiviksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arkip%C3%A4iv%C3%A4
Arto Paasilinnan kielitaidosta tai -taidottomuudesta löytyy tosiaan esim. Ylen artikkeli Suomalainen kirjailija: Arto Paasilinna – vapauden apostoli Italiassa, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/25/suomalainen-kirjailija-arto-pa….
Erno Paasilinnasta en löytänyt tietoja kielitaidosta. Lyhyt kuvaus Paasilinnasta kertoo hänen opiskelleen Rovaniemen kansankorkeakoulussa, https://otava.fi/kirjailijat/erno-paasilinna/.
Reino Paasilinna on toiminut diplomaattina, kansanedustajana ja Euroopan parlamentissa, joten voidaan olettaa hänellä olleen kielitaitoa enemmänkin. Eduskunnan sivuilta löytyy tietoa myös aiemmista kansanedustajista, https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/206.aspx. Reino Paasilinnan CV:ssä koulutuksen kohdalla...
Kielitoimiston ohjepankin mukaan ko. lauseessa voidaan käyttää pilkkua, mutta se ei ole välttämätön. Kumpikin tapa kirjoittaa siis käy.
Linkki ohjeeseen: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/96
Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954) käännettiin italiaksi vuonna 1956. Teoksen käänsi Mario Merlini ja sen nimi on italiaksi Croci in Carelia.
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/lista.php?order=author&asc=1&lang=FIN
Koska kyseessä on näin vanha teos, sitä kannattaa etsiä esimerkiksi verkkoantikvariaateista. Googlettamalla teoksen nimellä löytyy ainakin muutamia verkkokauppoja, joissa teosta on myynnissä.
Yksinomaan 1950-lukuun keskittyviä kirjoja Neuvostoliitosta on aika vähän, mutta joitain varteenotettavia tarjokkaita kyllä löytyy.
Sally Belfragen Huone Moskovassa on mainio kuvaus neuvostoliittolaisesta yhteiskunnasta ja arkielämästä ulkopuolisin silmin. Belfrage oli nuori amerikkalainen opiskelija, joka vietti 5 kuukautta Neuvostoliitossa vuosina 1957–58.
Poliittis-yhteiskunnallisista teoksista kannattaa nostaa esiin Edward Crankshaw'n Hrushtshevin Venäjä ja Wolfgang Leonhardin Kreml Stalinin jälkeen, jotka kumpainenkin – omista, toisistaan poikkeavista näkökulmistaan – tarkastelevat Neuvostoliiton poliittista ja ideologista kehitystä vuodesta 1953 vuosikymmenen loppuun.
Kaunokirjallisuudesta voi mainita esimerkiksi ...
