Suurin osa Suomen historiaan keskittyvistä yleisteoksista käsittelee myös autonomian aikaa. Tällaisia teoksia ovat mm. seuraavat:
Vahtola, Jouko
Suomen historia : jääkaudesta Euroopan unioniin
Otava, 2003
Meinander, Henrik
Suomen historia : linjat, rakenteet, käännekohdat / Henrik Meinander ; suomentanut Paula Autio
WSOY, 2006
Jutikkala, Eino
Suomen historia
6. uud. p., WSOY, 2002
Ylikangas, Heikki
Suomen historian solmukohdat
WSOY, 2007
Suomen historia 6: Romantiikasta modernismiin, rajamaasta tasavallaksi
Weilin + Göös, 1987
Haku Helmet -tietokannasta hakusanoilla: Helsinki autonomia, antoi tulokseksi mm. seuraavat teokset:
Helsingin kaupungin historia. IV osa, ensimmäinen nide: Ajanjakso 1875-1918
Helsingin kaupunki, 1955
Engman,...
Kirjastot poistavat aineistoaan pääasiassa huonokuntoisuuden takia tai siksi, että tietokirjan sisältämä tieto on vanhentunutta. Myös se, ettei aineisto mene lainaan, voi olla poistamisen syynä. Asiakkaan toive saada ostaa se ei ole syy kokoelmasta poistamiseen.
Kysymyksesi tuli kirjastojen yhteiseen palveluun, joten kannattaa kysyä asiasta suoraan siitä kirjastosta, jossa levyt ovat.
Hei !
Lantion malli vaihtelee myös maantieteellisesti, mutta se ei vaikuta kävelytyyliin. Alla kaksi lähdettä, jotka löysin googlen scholar-haun kautta.
http://www.staff.amu.edu.pl/~anthro/pdf/ve/vol010/01rose.pdf
https://circle.ubc.ca/bitstream/id/12208/ubc_1996-0229.pdf
Löydetyt henkilöllisyyspaperit kannattaa toimittaa poliisille. Erityisesti passit, vanhentuneetkin, voivat vääriin käsiin joutuessaan päätyä rikolliseen käyttöön.
Ks. poliisin sivut:
https://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/subpages/neuvotloytotavarat?ope…
https://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/subpages/neuvotloytotavarat?ope…
Räkköläinen-sukunimi on esiintynyt Kaukolassa, Kurkijoella, Käkisalmessa, Lumivaarassa, Parikkalassa ja Räisälässä. Valkjärven Räkkilän talossa on mainittu 1600-luvulla sukunimi Bräcki. Varmaa tietoa nimen sisällöstä ei ole, mutta sillä saattaa olla yhteys Rakkolainen-nimeen, josta on tietoja Etelä-Karjalasta 1500-luvulta alkaen.
Lähde: Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava 2000)
Äänitallenteiden digitointi on mahdollista Helsingin kaupunginkirjaston Kirjasto 10:ssä ja Myllypuron mediakirjastossa. Espoossa digitointi onnistuu Sellon ja Entressen kirjastoissa ja Vantaalla Tikkurilan kirjastossa.
Sinun kannattaa olla yhteydessä kirjastoon vaikka puhelimitse ja varata digitointiaika. Mikäli sinulla on voimassa oleva HelMet-kortti ja siihen on liitetty pin-koodi, voit varata ajan Kirjaston 10:stä HelMetistä "Varaa tietokone" -palvelusta Kirjasto10:n kohdalta. Työtilat ovat numerot 43 ja 44. Kyseisten kirjastojen yhteystiedot löydät helposti HelMet-palvelusivuston oikeassa laidassa olevasta pudotusvalikosta "Löydä kirjastosi".
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
https://varaus.lib.hel.fi/default.aspx
Matti Rossi on kääntänyt Shakespearen Macbethin kahteen kertaan. Vuonna 1983 on ilmestynyt kirja Shakespeare, William : Macbeth / suom. Matti Rossi. - Helsinki : Love Kirjat, 1983. Siinä kysytty kohta on s. 110 "Olisi kuollut tämän jälkeen..." Uudempi laitos on Shakespeare, William : Macbeth /suom. Matti Rossi. - Helsinki : WSOY, 2004, jossa kohta on s. 148-149 "Miksei kuollut myöhemmin...". Lähetän tekstit sähköpostiisi.
Kysymykseesi ei ole yhtä selkeää vastausta. Kuten toteat, jotkin jaottelut (ns. genret) ovat melko helppoja, mutta sitten on paljon rajatapauksia. Esim. Turun kaupunginkirjastossa otettiin käyttöön genre "spekulatiivinen fiktio" osin siksi, että fantasian, scifin ja kauhun rajat olivat todella vaikeita. Historia-genrestä luovuttiin, koska oli hankalaa päättää mikä on historiallinen romaani, missä aikarajat menevät. "Romantiikka" sisältää klassisia rakkausromaaneja, mutta myös ns. Chick lit (aikaisemmin puhuttiin sinkkukirjallisuudesta) -romaaneja. Kirjoittamistyyli vaikuttaa myös genrestä päättämiseen, keveys sekä sisällöllisesti että kirjoittamistavassa. Kukin nimeke mietitään erikseen kirjastossa, kustantajat eivät vaikuta.
Lastenkirjastonhoitajat suosittelevat ns. JOJO-hyllyä (HelMet kirjastojen tuntema termi) eli helppolukuisia nuortenkirjoja.
Esimerkiksi Tuula Kallioniemen kirjat Risteys ja Pako. Molemmissa alle 150 s, napakkaa tekstiä, isot tarinat jotka pääsevät heti vauhtiin.
Myös Katariina Romppaisen "Sori vaan, se on totuus" ei turhia aikaile vauhtiin lähtiessä. (Listan kolmonen)
Tässä vielä helppolukuisten lista:
Brian Selznick: Hugo Cabret
Antti Halme: Metalliveljet -sarja
Tuija Lehtinen:
• Pesää!
• Traktori
• Tyttö elää kesäänsä
• Piiitkä jäähy
Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus
Hellevi Salminen: Hello, I love you
Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja
Kirsti Kuronen: Paha puuska
Mimmu Tihinen:
• Virkkusen viisitoista valetta
• Virkkunen...
Esimerkiksi seuraavista löytyy:
Reija Johanna: Tee se itselle 12: Tuulimylly ja muita koristeita pihaan, 1998; Reija Johanna: Tee se itselle 13: Pihakoristeita ja rakenteita lemmikeille, 1998; Reija Johanna: Tee se itselle 14: Katos autolle, pyörälle, työkaluille, puucee, kompostori; Suikkanen, Eino E.: Penkki, koppi, pukki: rakennamme pihaan ja puutarhaan, 1998; Jani Johannes: Tee se itselle, 1997; Eskola, Reijo: Puutarharakentaja, 1990.
Kirjat ovat Jyväskylän kaupunginkirjaston kokoelmissa.
Paavo Rintalasta löytyy tietoa mm. teoksissa Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (Tammi, 1989); Otavan kirjallisuustieto (Otava, 1990); Proosan murros (SKS 1995, sisältää teokseen Rikas ja köyhä liittyvän artikkelin) sekä erityisesti Rintalasta Ekholm, Kai Paavo Rintala, dokumentaristi - miten kirjailija käyttää lähteitä (Things to come, 1988); Rintala, Paavo, Velkani Karjalalle-teema ja muunnelmia (Otava 1982).
Lyhyt kirjailijaesittely löytyy internetistä, osoitteista http://www.otava.fi/DAS/kotimaiset_kirjailijat/991111-140929.html, ja http://www.kopiosto.fi/tekijat/rintala_paavo_olavi_9301.htm. Kuvia löytynee myös näistä samoista lähteistä.
Kotiin emme toimita materiaalia, helpoin tapa on kääntyä lähikirjaston puoleen tai...
Pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista löytyivät mm. seuraavat 90-luvulla julkaistut kirjat:
Lepistö, Irma: Työpaikkakouluttajan käsikirja. 2000
Kangas, Pirkko: Perehdyttäminen palvelualoilla. 2000
Perehdyttäminen ja tiimityö--sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämismahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveyshallitus, [Helsinki], 1992
Lepistö, Irma: Työpaikan aikuiskoulutus--perehdyttäminen, työnopastus. 1992
Perehdyttämisen kehittäminen--opas palvelualojen esimiehille ja työnopastajille. 1992
Näiden kirjojen saatavuutta voit katsoa osoitteesta http://www.libplussa.fi
Korkeakoulukirjastojen Linda-tietokannasta löytyi myös useita aiheeseen liittyviä opinnäytteitä. Voit pyytää lähimmästä kirjastostasi tarkemmat tiedot ja tehdä tarvittaessa...
Huume-, huumausaine- ja huuma-sanojen alkuperää on haettava huumata-verbistä.
Kaisa Häkkisen etymologinen sanakirja kertoo, ettei tajunnan hämärtämistä merkitsevällä huumata-verbillä ole tarkkoja vastineita suomen sukukielissä. Sen on kuitenkin arveltu kuuluvan yhteen suomen murteissa esiintyvän, humisemista merkitsevän huumata-verbin kanssa. Tässä merkityksessä sille on esitetty vastineiksi virosta huumata ’huokua, uhota; hehkua’ ja liivistä ūm ’(aamu)hämärä’. Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jonka alkumuotoa edustaa mm. muinaisnorjan húm ’hämärä’.
Sekä tajunnan hämärtämisen että humisemisen merkityksissä huumata on tullut käyttöön suomen kirjakielessä 1800-luvulla. Verbistä johdettu huumaus löytyy kuitenkin jo...
Tähän kysymykseen on vastattu muutama vuosi sitten Kysy.fi-tietopalvelussa:
http://www.kysy.fi/kysymys/jaatynyt-merivesi
"Jään sisällä suolaliuos vaeltaa pääasiassa alaspäin siten, että yläpäässä liuos jäätyy ja alapäässä sulattaa jäätä. Ennen pitkää liuos valuu veteen ja jään suolaisuus vähenee. Esimerkiksi pari kuukautta vanha Itämeren jää on suolapitoisuuden puolesta juomakelpoista (tosin pahanmakuista). Joskin Itämeren suolapitoisuus on melko alhainen alun perinkin. Vastaava prosessi valtamerillä vaatii pari vuotta."
Syntymäpaikkakunta määräytyy sen mukaan, missä lapsen äidin kotikunta sillä hetkellä on.
Lähde: Tiesitkö tämän: Syntymäpaikka on aina äidin kotikunta | Yle Uutiset
Don Rosan mukaan Mummo-Ankka syntyi noin vuonna 1855. Oikealta nimeltään hän on Kaino-Vieno (engl. Elvira). Taliaferron ja Karpin sarjakuvissa Mummo-Ankka saapuu uudisasukkaana Pohjois-Amerikkaan. Hänen sanotaan ottaneen osaa intiaanisotiin (ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Intiaanisodat). Mummo-Ankka avioitui Hepsu Ankan kanssa ja sai kolme lasta, Aaronin, Doran ja Unton. Aku Ankka, Hannu Hanhi, Sisuvius Ankka ja Touho Ankka ovat hänen lapsenlapsiaan.
Mainintaa Mummo-Ankan ammatista ennen maatilan perustamista en valitettavasti löytänyt. Tuona aikana naisten työssäkäynti oli harvinaista, joten kenties Mummo-Ankallakaan ei varsinaista ammattia ollut.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mummo_Ankka
https://www.hs.fi/...
Hei,
Vhs-kasetin digitoiminen dvd-levylle kestää niin kauan kuin vhs-kasetissa on digitoitavaa sisältöä. Kasetti siis pyörii digitoidessa tavallisella katselunopeudella ja tallentaminen tapahtuu siinä samalla. Lisäksi alussa ja lopussa menee muutamia minuutteja dvd-levyn alustamiseen ja viimeistelyyn.
Yhdelle dvd-levylle mahtuu kaksi tuntia videota. Jos dvd-levy täyttyy, laite pysäyttää automaattisesti vhs-kasetin siihen kohtaan ja lopun digitointia voi jatkaa sitten toiselle levylle. Jyväskylän kaupunginkirjaston digitointitilassa on kaksi laitetta vhs-kasettien digitoimiseen, joten neljän tunnin aikana ehtii digitoida lähes kahdeksan tuntia vhs-videota.
Margit Sandemon henkilötietoja on kysytty aikaisemmin Kysy kirjastonhoitajalta -etätietopalvelusta. Vastaus löytyy palvelun arkistosta http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.asp?id=3818&arkisto=true#H… Sieltä löytyy myös linkki Pohjoismaisen Margit Sandemo -seuran sivuille, jossa voi mm. liittyä seuran postituslistalle.
Noitamestari-sarjasta on ilmestynyt 15 osaa
1. Taikuus. 1998
2. Silmiesi valo. 1998
3. Pimeyden mahti. 1998
4. Pahuuden kasvot. 1999
5. Tulikoe. 1999
6. Virvatulet. 1999
7. Suojattomat. 1999
8. Ratsastus länteen. 1999
9. Tulimiekka. 1999
10. Maahisten kutsu. 1999
11. Häpeän talo. 1999
12. Taru unohtuneesta maasta. 1999
13. Luostari kyynelten laaksossa. 1999
14. Hallan tytär. 1999
15. Tuntematon tie. 1999
Sarjan...
Kirjastot.fi-portaalin sivulla http://www.kirjastot.fi/kirjastot/muu_aineistohaku.asp#tulos on eri kirjastojen valikoimaluetteloita. Roma-tietokannasta, http://www.pori.fi/kirjasto/roma/romahakubl.html, voi etsiä vanhempaa suomalaista kaunokirjallisuutta aiheittain. Kiiltomato-sivuilla, http://www.kiiltomato.net, on kirjallisuusarvosteluja luokittain.
Ainakin seuraavísta kirjoista voisi olla apua.
1.
Keinänen & Tahvanainen: Pohjolan jalot puut. Erikoispuiden mitta-, laatu- ja käsittelyopas. Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemia. Kuopio 1995. ISBN: 952-5018-04-0
2.
Metsälä, Harri: Puukirja. RAK. Helsinki 1997. ISBN: 952-9687-97-4
3.
Välitalo, Heikki: Sitä kuusta kuuleminen. Rakennusalan kustantajat. Helsinki 1999. ISBN: 951-664-023-0
Vinkiksi vielä, että tietokirjoissa itsessään on usein lopussa lähde- tai kirjallisuusluettelo, jonka avulla voi löytää lisää sopivia teoksia.
