Kysymykseen ei pysty antamaan aivan tyhjentävää vastausta. Napoleonin sotien sekä Krimin sodan aikaisista asepuvuista löytyy kuvamateriaalia, mutta välissä oleva suhteellisen rauhan kausi on niukempi. Jotakin kuitenkin pystyy kirjallisuudesta päättelemään.
Aikakauden venäläiset jalkaväen asepuvut vaihtelivat sen mukaan oliko kyseessä kaarti, krenatöörit, fusilieerit, rakuunat tai linjajalkaväki, vaikka funktionaalisesti ne olivatkin meidän näkökulmastamme jalkaväkeä. Matti Närhi kertoo Venäjän varuskuntajoukkoina Suomessa toimineen erilaisten linnoitusjoukkojen lisäksi 1840-luvulle asti 23. jalkaväkidivisioona. Oletettavasti sen rykmentit olivat linjajalkaväkeä.
Venäläisen jalkaväen asetakin väri oli vanhastaan tummanvihreä. Kaulukset ja...
Aktiivinen osallistuminen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaan voidaan laskea lisäansioksi, jonka perusteella reserviläinen voidaan erityisissä tapauksissa ylentää, vaikka koulutus- ja osaamisvaatimukset eivät täyttyisikään. Sama lisäansioperuste voidaan katsoa ylentämisperusteeksi vain kerran.
(Pääesikunnan henkilöstöosaston määräys: Reserviin tai varareserviin kuuluvan asevelvollisen ylentäminen (30.12.2009)
http://www.reservilaisliitto.fi/files/6565/PVHSM_HENKILOSTOALA_034_V1.p…
Edellä mainitussa asiakirjassa todetaan myös: "kaikki PV:n johtamat vapaaehtoiset harjoitukset sekä PV:n Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä (MPK) tilaamat ja johtamat sotilaalliset koulutustapahtumat lasketaan täysimääräisesti...
Tällaista sääntöä ei ole. Toisin sanoen asiakas ei voi vaatia mihinkään sääntöön vedoten, että näin tulisi toimia. Kirjaston henkilökunnalla on kuitenkin harkintaoikeus pienten maksujen osalta. Jos asiakkaalla on mielestään pätevä syy saada varauksensa ilman varausmaksua, pyyntö kannattaa esittää virkailijalle. Harkintansa mukaisesti hän voi siihen suostua.
Nimimerkki Walter Rae eli oikealta nimeltään Valto Tynnilä on säveltänyt ja Aki Saarni sanoittanut laulun, joka alkaa näin: Muistat varmaan oman armaan äidin hiukset nuo. Kappale on vuodelta 1935 ja nimeltään Hopeahiukset.
Valssin ovat levylle laulaneet ainakin Eugen Malmsten, Veikko Tuomi ja Erkki Junkkarinen. Tietoa Metrotyttöjen esityksestä ei löytynyt.
Sanat löytyvät nuottijulkaisusta nimeltä 20 suomalaista ikivihreätä 2 (1977). Julkaisu on mm. Varkauden kirjaston kokoelmista lainattavissa.
Tiedot ovat peräisin Suomen kansallisdiskografia Violasta ja Yleisradion Fono-tietokannasta:
https://finna.fi
http://www.fono.fi/
"Valkoinen varjo : seikkailuromaani vapaussodasta" (1940) on Sauli Jalmarin kirjoittama, ja se löytyy Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Kotiseutukokoelmasta. Kirja ei ole lainattavissa. Suomesta kirjan voi lainata tällä hetkellä ainakin YTY - kirjastoista (Alajärvi-Evijärvi-Lappajärvi).
Vaasan kaupunginkirjastossa on huonosti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Aiheesta on olemassa esim. seuraavanlaisia teoksia: Lukkari: Kostamus-Sammon rakentajien tarinat 1-3 ; Koukkari: Rakentajat rajantakaiset ; Kainuussa ja Vienassa, näkökulmia naapurusten elämään. Näitä kirjoja voidaan kaukolainata halutessasi (esim. Turussa ja Kajaanissa), voit jättää kaukolainapyynnön joko kirjaston kotisivujen kautta tai paikan päällä kirjastossa.
Vaasan yliopiston kirjasto Tritoniassa on kokoelma Oulun yliopiston tekemiä tutkimuksia Kostamukseen liittyen. Saatavissa on mm. tutkimuksia aiheista: Työvoiman rekrytointi ja sopeutuminen Kostamus-työmaalla ja Tornion terästeollisuudessa ; Luoma, Pentti: Pohjoiset lähiöt : tutkimus Tornion terästehtaan...
Lähdeteosten anti Uma-nimestä ja sen taustasta on valitettavan niukka.
Suomessa Uma on kutsumamuoto nimestä Ulla-Maija. Hindulaisuudessa Uma on jumalatar, jota pidetään jumala Shivan vaimon Devin ruumiillistumana. Nimi merkitsee armollista.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Uma-nimen on saanut myös muutama mies, mutta maskuliinisen Uman taustaa en onnistunut selvittämään. Suomessa etunimiksi käyttöön otetuissa intialaisten jumalien nimissä on tosin muitakin, joita on annettu sekä miehille että naisille (esimerkiksi aurinkojumalatar Suryan nimi on ollut suositumpi miehen kuin naisen nimenä), joten mitään erillistä alkuperää sillä ei ehkä olekaan. Kenties nimen antajat ovat pitäneet sen muita ulottuvuuksia feminiinistä taustaa...
Teosta Mikämikämaan lapset monikulttuurisessa päiväkodissa ei ole käännetty kiinaksi tai japaniksi eikä muillekaan kielille. Siitä on olemassa ainoastaan suomenkielinen versio.
Tiedot tarkistettu Fennicasta (Suomen kansallisbibliografia, https://finna.fi ).
Kari Suomalainen kuoli 78-vuotiaana 10.8.1999. Hänen toivomuksestaan hautajaiset pidettiin perhepiirissä.
Vaimo Lippe Suomalainen kertoo kirjassaan Elämässä kiinni, että siunaus tapahtui myös Pyhän Henrikin kirkossa. Karin tahdon ja tarkkojen ohjeiden mukaisesti hänen tuhkansa siroteltiin järveen Kokkokallion edustalle Visavuoressa. Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin museona toimiva taiteilijakoti. Kari Suomalainen oli taiteilija Emil Wikströmin tyttärenpoika.
Lähteet:
http://www.visavuori.com/
Suomalainen, Lippe: Elämässä kiinni
Pirjo Mikkosen kirjassa Sukunimet Pietilä-nimestä viitataan nimeen Pietikäinen, joka on sukua nimille Pietarila, Pietarinen, Pietiläinen, Pietinen. Näiden kaikkien alkuna saattaa olla etunimi Pietari, josta Pieti on muunnos. Pietilä-nimi olisi näin syntynyt ensin talon nimeksi isännän mukaan, ja sittemmin otettu sukunimeksi. Nimi Pietari on raamatullista alkuperää, joten se on ollut yleinen koko Suomessa kuten myös Pieti. Siitä johdettuja sukunimiä on kirjattu keskiajalta lähtien, kantakoti on Juvalta lähtöisin. Suomen kielen etymologinen sanakirja kertoo sanasta 'pieti' näin: pieti, pietti, piettiö tai peeti = korttipelin häviötikki ja myös pelissä hävinnyt henkilö, pulassa oleva jne. Lönnrotin keksimä merkitys sanalle on 'punajuuri' (...
Kuvaukseen sopii Ritva Toivolan kirjoittama satukirja Kun Pikkukorva sai siivet. Kirjassa seikkailee Tomi-poika, joka joutuu mukaan hiisien valtakuntaan Rumahiiden palatsiin. Siellä peilin takana asuu Rumahiisi, ja se joka keskii Rumahiiden oikean nimen, saa syöstyksi tämän vallasta. Tomi ryhtyy ystäviensä kanssa selvittämään nimeä kirjain kirjaimelta.
Ritva Toivola: Kun Pikkukorva sai siivet. Weilin+Göös 1986.
Näitä kirjoja ei ole Kymenlaakson kirjastoissa lainkaan. A Destiny of Souls, The Snow Garden ja Light Before Day ovat muutamasaa kirjastossa Kymenlaakson ulkopuolella. Niitä voi pyytää kaukolainaksi. Blind Fall on saatavana Akateemisesta kirjakaupasta. The Moonlit Earth voi varmaan saada myös kirjakaupan kautta.
Viola-tietokanta osoitteessa https://finna.fi tuntee seuraavat Leroy Andersonin sävellykset, joilla on suomenkielinen nimi:
”Hullu kello” (”The syncopated clock”)
”Niin käy kun oikein rakastuu” (”Serenata”)
”Rekiretki” (”Sleigh ride”)
”Sininen tango” (”Blue tango”)
”Tanssiaisten kaunotar” (”Belle of the ball”)
”Torvensoittajan vapaapäivä” / ”Trumpetin soittajien vapaapäivä” (”Bugler’s holiday”)
Vaasasta löytyy Suomen kirjastomuseo sekä Suomen kirjastomuseoyhdistys, joka ylläpitää museota: http://www.suomenkirjastomuseo.fi/yhteystiedot/. Tietääkseni ei muita kirjastoautoja ole museoitu tai olla museoimassa kuin Vanha Ykkönen. Lisätietoja saa varmasti Suomen kirjastomuseosta.
Hämähäkki on saanut aikojen saatossa moninaisia ja keskenään hyvin ristiriitaisiakin merkityksiä. Selitystä piirretylle hämähäkkisymbolille ei valitettavasti löytynyt, mutta jotain voinee päätellä alla kuvatuista hämähäkin yleisesti symboloimista asioista.
Varsinkin Euroopassa hämähäkkiin liitetään usein kielteisiä mielikuvia kuten epäonnea, pahuutta ja kuolemaa, sillä aikoinaan niiden kuviteltiin levittävän sairauksia, kuten ruttoa. Muualla maailmalla hämähäkki nähdään useammin myös hyvänä, sillä se saalistaa kärpäsiä, jotka usein yhdistetään sairauteen, mädänneisyyteen ja pahaan. Islamilaisessa kulttuurissa valkoisia hämähäkkejä pidetään hyvinä, mustia pahoina (tämä onkin ainut löytämäni viittaus valkoiseen väriin). Vanhassa...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet (Otava, 2000) selvittää Lukka-sukunimen taustaa seuraavasti:
"Raamatun Luukas-nimestä on johtunut joukko suomalaisia sukunimiä, joista yksi on karjalainen Lukka. Se on esiintynyt Hiitolassa, Kurkijoella, Suistamolla ja Kontiolahdella. Vaikka talonnimi Lukkala on karjalainen, on sillä vahva edustus myös Länsi-Suomen vanhimmilla asutusalueilla, missä on vakiintunut sukunimi Lukkala. 1500-luvun lähteissä ei ole vielä pidetty erossa Luukas-nimestä polveutuneita erimuotoisia sukunimiä [Lukka ja Luukka, Lukkala ja Luukkala]."
Karjalan nimistöä perusteellisimmin tutkinut Viljo Nissilä (Suomen Karjalan nimistö. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) ei käsittele Lukka-nimeä erikseen, mutta...
Hei!
Nimen synty on seuraava: ristimänimet Paavali ja Paavo ovat kansankielessä lyhentyneet asuihin Pasa, Paso. Siitä on sitten syntynyt sukunimi Pasanen.
Sukunimi Pasanen mainitaan 1500-luvun puolivälistä alkaen Etelä-Karjalassa (kaup pasainen 1559 Kivennavalla), Pasasia on asunut myös Ilomantsissa, Impilahdella, Polvijärvellä jne. Savossa heistä on paljon tietoa ennen kaikkea Juvalla, myös Pelkosenniemellä, Rantasalmella, ja Tavinsalmella. Pasasia on ollut myös Pihtiputaalla 1570-luvulta lähtien, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Nykyisin Pasasia asuu runsaimmin Keski-Suomen pohjoisosissa, paljon myös Pohjois-Savossa ja Juvan tienoilla.
Lähteenä käytetty Pirjo Mikkosen kirjaa Sukunimet. Otava 2000
Haltia on ilmeisesti alkujaan karjalainen nimi. Nimi viitannee uskomuksissa esiintyvään taruolentoon.
Kaikki Haltiat eivät ole sukua toisilleen. Esimerkiksi vuonna 1906 Helsingissä eräs Grönroos-niminen henkilö vaihtoi nimensä Haltiaksi, ja hänen jälkeläisensä siis tuskin ovat sukua karjalaisperäisille Haltioille.
Lähde: Mikkonen, Pirjo ja Paikkala, Sirkka: Sukunimet (2000)
