Kollega Oulusta välitti tiedon, että kyseessä on nähtävästi Heikki Asunnan runo Viimeinen vahtivuoro, joka päättyy sanoihin "Astia Bergeniin!" Runo sisältyy ainakin kokoelmaan Mastolyhty.
Perraultin sadun alkuperäisessä versiossa (Cendrillon ou la petite pantoufle de verre) ei kerrota Tuhkimon ristimänimeä. Ranskankielisessä tekstissä viitatataan vain "häneen" (ransk. "elle").
Urho Kekkosen käyttämät nimimerkit ja salanimet:
Homo Ludens
Laaksonen, K.Y.
Laaksonen, R.Y.
Liimatainen
Peitsi, Pekka (osin yhteisnimimerkki Wolf H. Halstin ja Kaarlo Ilmari Turjan kanssa)
Suomalainen, Mies
Tampio, Olli
U.K.
Veljenpoika
Lähdeteos: Maija Hirvonen: Salanimet ja nimimerkit, BTJ Kirjastopalvelu (2000), kirjassa mainitaan myös missä lehdissä ja milloin nimimerkkejä on käytetty.
Minna Canthin elämästä ja tuotannosta on kirjoitettu paljon. Esim. Reetta Niemisen ja Greta von Frenckell-Thesleffin kirjoittamat elämäkerrat antavat paljon tietoa tutkielmaasi. (Nieminen, Reetta; Minna Canth, kirjailija ja kauppias, Otava 1990 ja Frenckell-Thesleff, Greta von: Minna Canth, Otava 1994.)
Lehtijuttuihin pääset käsiksi Arto-tietokannan kautta. Esim. Riitta-Kaisa Voipion artikkeli "Minna Canthin sydän kuului Kuopioon" (Kajastus, 1994; ;2 ; 29-31) tai Leena Kirstinän "Nuori Minna" (Virke, 1994; 2 ; 5-7) saattaisivat olla tutustumisen arvoisia.
Minna Canth-materiaalia löytyy Makupalat.fi:stä, https://www.makupalat.fi/fi/kokoelma/minna-canth
Peter Claytonin teoksessa The Guinness Jazz Companion mainitaan, että "take five" todella tarkoittaa (viiden minuutin) taukoa. Se voi myös liittyä levytystilanteessa äänitettävän kappaleen eri ottoihin : "It might even have the suggested connotation that, after four takes..., take five ought to be a breathing space."
Ainakin kolme seuraavaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa olevaa teosta käsittelevät tarkka-ammuntaa:
Mäki, Reijo: marraskuu on musta hauta, Lindfors, Akseli: Tarkka-ampujan päiväkirja, Veijo Meren novelli Tappaja, mm. teoksessa Keskeiset teokset osa 4. Ammuntaa urheilulajina on seuraavien teosten aihe:
Shooter's bible, Fadala, Sam: Pyssymiehiä, Urheiluammunta Suomessa--75 tulosten vuotta, Leppämäki, Pentti: Pistooliammunta--lajit, tekniikat, harjoitteet, Klingner, Bernd: Kivääriampujan opas--perustiedot, asennot, tekniikka.
En oikein tiedä onko metsästys tarkka-ammuntaa, mutta metsästystä käsitteleviä tietokirjoja ja eräkirjoja on Helsingin kaupunginkirjastossa runsaasti. Esim.Pekka Reinikka: Jahtia vuorotta, Mauno Tikkanen: Viimeinen makaus...
Margit Sandemo syntyi 23.4.1924 Ostre Totenissa, Valdresissa, Norjassa. Hänen äitinsä oli ruotsalainen ja hänen isänsä norjalainen runoilija. Sandemon isoisä oli kuuluisa näytelmäkirjailija Bjornstjerne Bjornson. Aftenposten-lehden mukaan hän on Norjan tunnetuin kirjailija. Sandemo kirjoittaa kirjansa ruotsiksi ja hän on kasvanut Ruotsissa, mutta muutti aikuisena takaisin Norjaan. Hänen kirjailijanuransa alkoi myöhäisellä iällä vuonna 1964. Sandemon kirjoja on myyty enemmän kuin kenenkään muun pohjoismaisen kirjailijan. Vuoteen 1994 mennessä hänen kirjojaan oli painettu 15 miljoonaa kappaletta. Kirjailijan tunnetuimpia sarjoja ovat Sandemo-sarja, Jääkansan tarina (1982-1989, 47 osaa), Noitamestari (15 osaa), Valon valtakunnan legenda (...
Erkki Liikasen kappale Lätkä Lentää on ilmeisesti ilmestynyt ainoastaan Saipan kustantamana singlenä vuonna 1981. Singlen b-puolella on sama kappale instrumentaaliversiona. Sitä ei näytä olevan erilaisilla lätkäkokoelmillakaan, joita on muutama viime vuosina ilmestynyt.
Kävin läpi maakuntakirjastojen Manda-tietokannan ja musiikkitietokannan Violan, mutta kummastakaan ei löytynyt tätä singleä. Se ei ole kovin suuri ihme, koska kirjastoihin ei hankita juuri lainkaan singlejä.
Vuodesta 1981 lähtien Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen kirjastot ovat vapaakappalelain perusteella saaneet näytekappaleet kaikista suomalaisista levyistä, joten niistä levy pitäisi löytyä. Nämä näytekappaleet ovat kuitenkin käsittääkseni ainoastaan tutkijoiden...
Turun kaupunginkirjastosta löytyi tietoa merikapteeni O. A. Barckista vain pääkirjaston käsikirjastossa (2. krs.) olevasta "Suomen laivanpäällystöliiton jäsenmatrikkelista" (1993), jota ei lainata, mutta jota voi käydä paikan päällä tutkimassa.
Nykysuomen sanakirja (1988) ei anna sanahelinästä määritelmää vaan ainoastaan esimerkkejä: "Korea, halpahintainen sanahelinä", "Koko puhe oli onttoa sanahelinää" ja "Ei pelkkä sanahelinä ole runoutta". Uusi suomen kielen sanakirja (Timo Nurmi, 1998) määrittelee, että kyseistä sanaa käytetään halventavasti koreilevasta puheesta tai kirjoituksesta. Suomen kielen perussanakirjan (1994) mukaan sitä käytetään vaikuttavuutta tavoittelevasta sisällöttömästä kielenkäytöstä.
Oman kielitajuni mukaan sanahelinässä on kysymys jollain tavalla katteettomasta puheesta; kuulija ei voi käsittää puhujan sanojen merkitystä vaan joutuu pitämään niitä onttoina sanoina. Tulee mieleen ns. puppusanageneraattori, jonka sanotaan kokoavan muodoltaan...
Tietoa Helsingin vanhoista elokuvateattereista voi etsiä seuraavista kirjoista: 1) Elokuva ja arkkitehtuuri, Rakennustaiteen seura, 1996; 2) My darling Clio, Helsinki, 1981. Sijaintitiedot ks. http://www.libplussa.fi/ . Vanhoja elokuvateattereita koskevissa kysymyksissä voi kääntyä Suomen elokuva-arkiston kirjaston puoleen, jolla on aiheesta myös julkaisematonta tietoa. Elokuva-arkiston nettiosoite on http://www.sea.fi/ . Elokuva-arkiston kirjasto vastaa myös sähköpostitse kysymyksiin, jotka voi lähettää osoitteella kirjasto@sea.fi.
Kyllä on. Kirjastopalveluiden oppaan mukaan Helsingin kaupunginkirjastossa saa kirjastokortin kunhan kotiosoite on Suomessa ja esittää kirjaston hyväksymän henkilötodistuksen.
Kortti täytyy hakea henkilökohtaisesti kirjastosta, jotta henkilöllisyys voidaan tarkastaa. Samalla voi pyytää pin-koodin, jonka avulla voi uusia lainojaan etänä.
Oulun kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy kirja Suahilin peruskurssi, tekijä on Arvi Hurskainen, painovuosi 1989. Kirjan lopussa on noin 20-sivuinen sanasto-osa. Lisäksi meiltä löytyy suahili-englanti- ja suahili-ruotsi-sanakirjoja.
Eli valitettavasti vaikuttaa siltä, että täydellistä suomi-suahili-sanakirjaa ei ole toistaiseksi julkaistu lainkaan!
Slaavilainen ruokakulttuuri kattaa useamman valtion ruokakulttuurin, mm. Venäjä, Ukraina, Bulgaria, Puola ja Tsekki.
Hyvät artikkelit näiden alueiden ruokakulttuurista löytyvät kirjoista Kultainen keittokirja (osat 3 ja 4) ja Culinaria: European specialties: Vol 1.
Myös seuraavista kirjoista aiheesta löytyy tietoa, vaikka useimmat pääasiassa sisältävät ruokaohjeita. (eniten kirjallisuutta näyttää löytyvän Venäjän ruokakulttuurista):
Lindström, Juhani: Venäläinen keittiö: Jäämereltä Kaukasiaan
Lehmusoksa, Risto: Venäjän keittiö
Salamaa, Elsa: Gulassista haaremin herkkuun
Lehtiartikkeleita:
Saine, Helena: Venäjä (Kodin kuvalehti 1999; 8, s. 143-144, sarja: Maailma lautasella)
Venäläinen ruokaperinne yllättää (Ortodoksinen kulttuuri 1995; 6...
Runo on nimeltään Etanan mökki ja kirjoittaja on Marjatta Kurenniemi.
Runo löytyy kirjasta Kurenniemi, Marjatta: Kaksi kukkopilliä : lasten loruja ja runoja, 1978.
Marilaisessa kansanuskossa yliluonnolliselle olennolle kohdistetut pyynnöt ja toivomukset puetaan rukouksen muotoon. Tietoa näistä marilaisista rukouksista ja myös itse tekstinäytteitä löytyy ainakin seuraavista teoksista: Sirkka Saarinen (1990): Suomalais-ugrilaisten kansojen folklore ISBN 951-880-490-7 ja Uno Holmberg (1914): Tsheremissien uskonto. Myös Leena Laulajaisen kirjassa Marilaiset: laulun ja uhritulen kansa (1995) ISBN: 951-1-13299-7 käsitellään marilaisten kansanuskoa. Kirjan mukaan marilaisten pääjumala on Suuri (valkoinen) jumala. Rukous suurelle jumalalle -niminen teksti löytyy myös marilaisen kansanrunon antologiasta Sinussa minun ikäväni (1997) ISBN: 951-746-001-5. Tietoa marilaisesta kansanuskosta voi yrittää etsiä myös...
YLE:n ohjelmistossa sekä tv:ssa että radiossa viime vuonna ollut "tuhat vuotta - sata kirjaa" -ohjelman luettelo sadasta kirjasta löytyy internetistä osoitteesta http://www.satakirjaa.fi/ .
Veikko Lehmukselan sota-aikana v. 1941 sanoittama ja Jussi Isomeren säveltämä "Niin gimis on Stadi" tunnetaan myös nimillä "Stadin kundin kaiho" ja "Ässän kaiho". Kappaleen on laulanut levylle ainakin Jussi Raittinen sekä yhtye Alan Miehet. Laulu löytyy ainakin seuraavilta levyiltä, joita on pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa: Raittinen, Jussi (esitt.): Stadin kundin kaiho (2000, CDLEVY); Suoraan Helsingistä ja 20 muuta kappaletta stadia (1998, CDLEVY); Antaa humpan soida--
4-5 (1992, CDLEVY); Laulujeni Helsinki (1985, LEVY); Raittinen, Jussi: Hirvi, älä tule tielle / Jussi Raittinen ja Eero Luparin orkesteri (1984 LEVY); Alan Miehet: Yhtä soittoa / Alan Miehet (1980, LEVY). Näiden äänitteiden saatavuus kannattaa tarkistaa...
