Sormenjälkiä on taltioitu rikospaikoilta jo paljon ennen tietokoneen keksimistä. Kun Amerikassa taltioitiin sormenjäljet rikospaikalta niin verrattiinko niitä…

Kysytty
18.11.2013

Sormenjälkiä on taltioitu rikospaikoilta jo paljon ennen tietokoneen keksimistä. Kun Amerikassa taltioitiin sormenjäljet rikospaikalta niin verrattiinko niitä suurennuslasien kanssa pahvikorteissa oleviin rekisteröityihin sormenjälkikortteihin? Rikostentekijä on voinut liikkua useassa eri osavaltiossa niin verrattiinko sormenjälkiä kaikkiin yli 50 osavaltion sormenjäkirekistereihin? Rekisteröityjä sormenjälkiä on ollut vähintään tuhansia tai useita kymminiätuhansia. Miten hitaasti homma on siis edennyt pahvikortistoissa ennen kuin vastaus on saatu eli löytyykö rekospaikalta löytyneet sormenjäljet poliisinrekistereistä vai ei?

Vastaus

Vastattu
21.11.2013
Päivitetty
21.11.2013

Näin yksityiskohtaista tietoa amerikkalaisesta käytännöstä ei löytynyt. Vuonna 1903 sormenjäljet otettiin USA:ssa käyttöön henkilöllisyydentoteamiskeinona ja vuonna 1905 perustettiin Washingtoniin sormenjälkikorttien keskitetty kokoelma (Bureau of Criminal Identification). Yhä useammat lainvalvontaviranomaiset perustivat omia sormenjälkien tunnistamisjärjestelmiä. Poliisiviranomaisten kasvava tarve saada valtakunnallinen sormenjälkien säilytyspaikka johti siihen, että vuonna 1924 Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI:hin perustettiin sormenjälkien tunnistusosasto, joka toimi keskitetysti liittovaltion tasolla. Vuoteen 1946 mennessä sen kokoelmissa oli 100 miljoonaa sormenjälkikorttia käsin pidetyssä kortistossa ja vuoteen 1971 200 miljoonaa korttia.

Tietokoneteknologian kehitys 1960-luvulta alkaen lopulta johti Automaattisten sormenjälkien tunnistusjärjestelmien (AFIS) luontiin ja kehittämiseen. 1980-luvulla luotiin tietokonepohjainen sormenjälkiarkisto välittämään tietoa rikollisista liittovaltion ja paikallishallinnon välillä. Ensimmäinen atk-tiedonhaku tehtiin samana vuonna.Vuoteen 1989 mennessä kaikki sormenjälkien tunnistamispyynnöt tehtiin tietokoneen avulla ja vastausaika lyheni kahdesta viikosta yhteen päivään. Vuonna 1999 FBI:n Integroitu automaattinen sormenjälkien tunnistusjärjestelmä (IAFIS) tuli täyteen käyttöön ja se yhdistää osavaltioiden automaattiset sormenjälkien tunnistusjärjestelmät FBI:n tietokantaan. Nykyään sormenjäljet lähetetään sähköisesti tai postitse ja vastaus sähköisesti lähetettyyn saadaan kahdessa tunnissa tai nopeammin. Sormenjälkien tunnistus onkin nopeutunut viikoista ja kuukausista tunteihin ja minuutteihin, kun IAFIS tuli käyttöön.

Lähteitä:
Zakaria Erzinclioglu: Forensics: crime scene investigations from murder to global terrorism (2012, s. 120)

Sormenjälkien tunnistuksen historiaa
http://www.fbi.gov/about-us/cjis/fingerprints_biometrics/fingerprint-ov…
http://www.onin.com/fp/fphistory.html http://www.essortment.com/history-fingerprints-21335.html

Suomalaisesta käytännöstä kertoo Rikostutkimuskeskuksen tuntomerkkitoimiston johtaja Pentti Ignatius vuodelta 1940 ilmestyneessä teoksessaan. Ignatiuksen Sormenjälki- ja tuntomerkkiopin (1940, 52) mukaan on olemassa useita erilaisia järjestelmiä siltä varalta, että puhelimitse tai sähkeitse haluttaisiin ilmoittaa, millaiset jonkun henkilön sormenjäljet ovat niin tarkasti, että alustava pääpiirteinen yhtäläisyyden toteaminen olisi mahdollista annetun tiedon perusteella. Tällainen kiireellisen tiedustelemisen tarve voi tulla kysymykseen esim. sellaisessa tapauksessa, että paikkakunnalla tavataan joku vankikarkuriksi epäilty henkilö. Tällöin epäillyltä otetaan sormenjäljet, kerrotaan niiden ominaisuudet heti puhelimessa tai sähkeitse tuntomerkkitoimistolle samalla ilmoittaen keneksi epäiltyä luullaan, jolloin tuntomerkkitoimisto voi, jos sillä on ennestään kyseisen henkilön sormenjäljet, heti puhelimessa tai sähkeellä vastata, onko epäilty todennäköisesti luultu henkilö vai eikö hän sitä ole. Täysin varma yhtäläisyyden toteaminen ei tällaisella tavalla ilmoitettujen sormenjälkien perusteella ole, mutta siksi varmaa, että poliisiviranomainen voi vastauksen perusteella pitää epäiltyä pidätettynä kunnes postitse lähetettyyn tiedusteluun on saatu varma vastaus tai mikäli vastaus on kielteinen, laskea epäilty vapaaksi. Puhelin- ja sähketiedustelun käytön edellytys on, että tiedusteleva viranomainen tuntee sormenjälkikuvioiden pääluokat sekä osaa pääpiirteissään luokitella sormenjäljet. Mikäli tämä luokittelu kiinnostaa, se löytyy Ignatiuksen kirjasta. Arvailujen varaan jää, kuinka paljon amerikkalainen käytäntö muistutti yllä kuvattua kotimaista järjestelmää.

Muilla siviilialoilla on Ignatiuksen mukaan sormenjälkien käyttö eniten levinnyt juuri Yhdysvalloissa. Siellä täytyi jokaisen viranhaltijan liittää hakemukseensa myös sormenjälkensä. Kaikilta armeijaan ja laivastoon kuuluvilta on otettu sormenjäljet säilytettäväksi mahdollista myöhempää tarvetta varten. Entisten sotilaiden eläkeanomuksiin oli liitettävä anojan sormenjäljet. Monet teollisuuslaitokset vaativat palkkakuittauksiin nimikirjoituksen lisäksi sormenjäljet ja säästökassa- ja pankkiliikkeissä käytettiin myös sormenjälkiä. Kun asiakas avasi tilin, hän antoi sormenjälkensä kortistoon. Yhdysvalloissa olivat kaikki halukkaat oikeutettuja saamaan sormenjälkensä rekisteröidyksi, jos katsovat etunsa niin vaativan. (Ignatius, 1940, 104).

1 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.