Hei,
Muistan kansakouluajalta (1960 juvulta) opettavaisen sadun pojasta joka valitti köyhyydestä ja siitä mitä hän haaveili saavansa ja omistavansa. Sadun juoni oli sellainen, että poika puhui ääneen haaveistaan jonka muuan varis tai korppi kuuli? No sitten varis pyysi poikaa tekemään ne kaikki esineet joista poika haaveili ja tuomaan ne hänelle. Kun viimeinen esine oli tehty (mahdollisesti mahakelkka), niin sitten varis luovutti nämä esineet pojalle ja poika oli iki onnellinen. Sadun opetus oli se, että poika pystyi valmistamaan esineet itse eikä hänen tarvinnut pyytää vanhemmilta rahaa, jotta hän olisi voinut ostaa ne kaupasta.
Kiitos jos voitte löytää kysymykseeni vastauksen ja mahdollisen sadun kirjoittajan- sekä kirjan nimen?
Vastaus
Lukijan kommentista saimme vihjeen: Kertomus pojasta ja harakasta löytyy OTAVA:n 1961 kustantamasta Lasten oma lukukirja/ Somerkivi-Tynell-Airola, sivut 153-157. Kertomus on otsikolla "Toivomukset" ja sen on kirjoittanut Anna Whalenberg.
Kommentit
Muistan itse kysytyn sadun kansakoulun lukukirjasta. Olen itsekin etsinyt kyseistä satua. Poika tapaa metsässä puhuvan harakan, joka lupaa täyttää pojan toiveet jos pojan sirottaessa suolaa harakan nokalle, poika ehtii esittää toivomuksensa. Harakka kuitenkin vaatii pojalta vastapalvelukseksi ensin hienon linkkuveitsen, josta poika on itsekin haaveillut.
Harakka lupaa pysyä paikoillaan niin, että poika voi sirottaa suolaa nokalle, jos se saa linkkuveitsen. Poika ahertaa ja saakin sitten linkkuveitsen ostettua. Harakka kuitenkin vaatii yhä enemmän ja enemmän, lopuksi hevosen ja kauniit vaunut. Kun poika lopulta saa sirotettua suolaa ja saa toivoa, ei hän keksi enää mitään. Kaikki hänen toiveensa ovat täyttyneet harakan toivomien tavaroiden hankkimisessa. Tarinan opetus on, että ahkera työ on paras tie toivomusten täyttymiseen.
Toivottavasti tästä on apua tarinan metsästämisessä.
Kertomus pojasta ja harakasta löytyy OTAVA:n 1961 kustantamasta Lasten oma lukukirja/ Somerkivi-Tynell-Airola, sivut 153-157. Kertomus on otsikolla "Toivomukset" ja sen on kirjoittanut Anna Whalenberg.
Kommentoi vastausta