Mistä voisi löytää latinankielisen runon kokonaisuudessaan, joka lausuttiin Mikael Agricolan Viipurin kirkossa pidetyissä hautajaisissa vuonna 1557? Osaa siitä…

Simo Heinisen teoksessa ”Mikael Agricola : Elämä ja Teokset" (Edita 2007) kerrotaan, että Agricolan hautaa osoittamaan laadittiin elegia Tumulo (Haudalle):

Hic iacet Agricolae corpus mortale Magistri,

Qui docuit verbi dogmata pura Dei.

Nunc licet in cineres redigantur membra sepulta,

Attamen aetherea spiritus arce sedet.

Agricolaa muistettiin myös pidemmällä runolla, jonka tekijäksi Heininen arvelee Agricolan lähintä työtoveria, Turun kirkkoherra Canutus Johannista:

Ecce diem tristem lachrymisque rigantibus ora 

Dignam cantari moesta Thalia jubet, 

Sustulit Agricolam quum mors violenta Magistrum, 

Aeterni solitum pandere verba Dei.

Hic puer a primis, didicit feliciter annis.

Artes; Wiburgi, Pallados arma sequens,   

Joannisque usus studio cognovit Erasmi 

Dogmata cum summa dexteritate sacra.

Hinc is discedens Aboensem venit ad urbem,

Artibus imbueret pectus ut ipse magis. 

En tunc Martinus delegit Episcopus illum, 

Ut Cancellarii grande subiret onus.

Hoc is sustinuit septenis sedulus annis, 

Fecit et officium non sine laude suum. 

Post venit Albiacas Aboensis sumptibus oras,

Templi, ad Leucoreae docta Lycea Scholae. 

Hic artes didicit recte studiosus honestas

Excoluitque animum relligione sacra.

Sic, ut sit merito donatus honore Magistri, 

Et tulerit nomen jure gradumque bono. 

In patriam rediens Aboënsi praefuit, omnes 

Erudiens summa sedulitate, Scholae. 

Tradidit et vitam pueris praecepta regendi, 

Ut studiis esset consona vita piis. 

Tandem Divino (: dubitat qvis :) Episcopus actus 

Numine, praeclarum munus in urbe gerit.

Quam bene tractarit coelestia dogmata norunt, 

Vivere quos testes fata benigna sinunt. 

Saepe Papistarum spectacula ludicra taxans, 

Detexit niveo tecta venena cado. 

Nil docuit falsi, nil est meditatus amandum 

Vertere qvo posset relligionis opus; 

Sed semper tenuit constanti mente professus 

Prolata ex Patris dogmata vera sinu.

Nec cuiqvam motus caeco est blanditus amore, 

Sed retulit firmo corde nesanda mala. 

Hujus ruperunt cito stamina docta sorores, 

Qvi Iongo vitae tempore dignus erat.

Hic etenim valido Rhuthenica corpore tendena

Littora, cum reliqvis Rege jubente viris,

Ut sanent mediis corda inflammata regentum,

Et sic tollantur bella cruenta, piis;

In reditu moritur peragens sua seacula vitae, 

Cujus Wiburgum triste cadaver habet.

Nil testamenti solito pro more reliqvit; 

Sed testamenti sit labor iste loco: 

Finnonico vertit libros idiomate sacros,

Quod multis dignum laudibus exstat opus.”

Muistorunon taustasta ja sisällöstä voi lukea tarkemmin Heinisen kirjasta sivuilta 144-148. Runoa käsitellään myös teoksessa "Mikael Agricola : Suomen uskonpuhdistaja" (Tarkiainen & Tarkiainen, Otava 1985). Runon suomennos löytyy sivuilta 324-325.