Miksi järvivesi ei ole suolaista?

Maapallon pinta-alasta noin 75 % on veden peitossa. Tästä vesimäärästä vain noin 3 % on makeaa vettä, josta vielä suurin osa on sitoutunut mannerjäätiköihin. Luonnossa vettä on pohjavetenä, pintavetenä ja kaasuina ilmassa.
Järvet ovat osa veden kiertokulkua. Maasta, merestä ja järvistä haihtuu vettä, joka jäähtyessään alkaa tiivistyä vesihöyryksi. Suola ei pysty samaan, joten meristäkään haihtuva vesi ei ole suolaista. Vesihöyry tiivistyy kohdatessaan kylmän ilmamassan ja sataa takaisin maahan. Osa vedestä sataa suoraan järviin ja meriin, osa valuu maanpintaa pitkin vesistöihin ja osa imeytyy maaperään. Pohjavesi virtaa maaperässä ja purkautuu suoraan järviin, jokiin ja lähteisiin.
Merivesi sisältää vaihtelevan määrän ioneja ja kemiallisia yhdisteitä. Eniten merivedessä on natriumkloridia (NaCl) eli ruokasuolaa, pienempiä määriä mm. magnesiumia, sulfaattia, kaliumia ja kalsiumia. Aineet ovat huuhtoutuneet mantereen kallio- ja maaperästä järviin ja jokiin ja kulkeutuneet lopulta jokivesien mukana meriin satojen miljoonien vuosien kuluessa. Merien suolaantuminen sujui aluksi hitaasti; nykyisen suolapitoisuutensa meret saavuttivat pari miljardia vuotta sitten. Nykyisin valtamerien suolapitoisuus on lähes vakio, keskimäärin 3,5 %. Murtovesissä suolapitoisuus on huomattavasti alhaisempi, esim. Itämeressä keskimäärin 0,7 %.