Mikä Hellaakosken lyhyt runo kertoo siitä että kun ilo ei löydy ulkoapäin, se löytyy sisältäsi kuitenkin? Oli Aamulehden mietelauseenakin äskettäin.

Olisikohan kyseessä ehkä Hellaakosken vuonna 1943 julkaistuun Uusi runo -kokoelmaan sisältyvän sikermän "Pientä kokoa" toinen runo: Ihan turhaan tuotakin tuskailet / jos päivä ei pilkota polkusi yllä. / Se valo, jota ulkoa löydä et, / sehän rintasi luolassa loimuu kyllä.