Löytyisikö jouluevankeliumille ei-uskonnollista korvaajaa?
Vastaus
Jouluevankeliumi kuuluu Suomessa kristillisen kirkon joulunajan perinteisiin. Osa uskonnottomista ei vietä juhlaa ollenkaan, osa juhlii joulunaikaa sydäntalven juhlana, osa ei juurikaan kiinnitä huomiota joulun historiaan tai kristilliseen perinteeseen vaan pitää joulua rauhoittumisen ja yhdessäolon juhlana.
Suomen uskonnonvapauslaki on vuodelta 1923, mutta evankelis-luterilaisen kirkon asema vahvana valtionkirkkona on vaikuttanut siihen, etteivät Suomen uskonnottomat ole järjestäytyneet kovin kattavasti. Näin ollen myös uskonnottomien yhteisten juhlaperinteiden muodostuminen on yksilöiden itsensä ja toisaalta muutaman etujärjestön kuten Pro-Seremoniat Oy:n varassa. Yksikään järjestö ei kuitenkaan ohjeista jäseniään tai kannattajiaan, kuinka uskonnotonta joulua tulisi viettää.
http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
http://www.pro-seremoniat.fi/
Alle on kerätty ehdotuksia teksteistä, jotka tunnelmaltaan sopisivat luettavaksi keskitalven uskonnottomassa juhlassa.
Bach, Richard (1972): Lokki Joonatan
Kaunis kertomus lentämisestä.
Haavikko, Paavo (1959): Talvipalatsi
"Vaikeinta kirjoittamisen jälkeen on lukeminen."
Jansson, Tove (1970): Muumilaakson marraskuu
Kaikenikäisille vakavaa kaipuuta tänne ja kauas. Myös Tove Janssonin novellit soveltuvat luettavaksi yhdessä.
Kivi, Aleksis (1870): Seitsemän veljestä
Veljekset saunovat ahkeraan joulusaunassa, tosin huonoin seurauksin.
Leino, Eino (1973): Hymyilevä Apollo: valikoima Leinon runotuotannosta
Leinon parhaita runoja, kansallisromantiikkaa ja elämän suloista traagisuutta.
Lindgren, Astrid (2009): Kesäkummun Marikki ja Liisa
Lastenkirjallisuuden suloinen ja nostalginen klassikko.
Pullman, Philip (1996): Kultainen kompassi
Pullman on tärkeä kirjailija monelle uskonnottomalle, ja mukaansatempaava.
Saint-Exupéry, Antoine de (1951): Pikku Prinssi
Lasten ja aikuisten klassikko elämän ikuisten kysymysten äärellä.
Schoultz, Solveig von (1987): Heijastus ikkunassa.
Pienimuotoisia novelleja ja ajatuksellista vapautta.
Sillanpää, F. E.(1916): Elämä ja aurinko
Laulavaa ja lyyrillistä elämän valon ylistystä.
Waltari, Mika (1945): Sinuhe egyptiläinen
Kertoja päätyy humanistiseen elämänkatsomukseen elämän turhuudet koettuaan.
Mikäli et löydä sopivaa yllä mainituista, kannattaa lisäksi tutustua kansansatuihin tai Grimmin veljesten tarinoihin. Myös monet klassikoina pidetyt kirjat tai kirjailijat ovat yleensä maineensa veroisia. Välttämättä uskonnottomien juhlassa ei tarvitse vältellä uskonnollisia aiheita, mutta ehdottomuutta tai tuputtamista kannattaa välttää. Hyvää kirjailijoita, mikäli haluaa valita uskonnollisen aiheen mutta näkökulmaltaan kyseenalaistavan tulkinnan, ovat esimerkiksi Pär Lagerkvist, Hans Christian Andersen tai Karen Blixen.
http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/unohtumattomat/unohtumattomat.html
Kommentoi vastausta