Etsin nuoruuteni kirjaa, luettu -90 luvun lopussa, korkeintaan vuonna 2001. Dystooppinen tai todennäköisesti post apokalyptinen yhteiskunta, joka asuu suljetussa tilassa (maan alla?). Yhteiskunta on telepaattinen, kaikki ovat yhteydessä muihin koko ajan. Lapset annetaan vauvoina tai pieninä yhteiskunnan kasvatuksen. Jokaisen pitää löytää joku oma solu tai yksikkö/ tehtävä johon kuuluu lopun elämää. Yksi nuori (tyttö?) ei kuitenkaan sovellu yhteiskuntaan. Saa jotenkin selville (oliko joku voimakkaampi telepatia-juttu) että samanlaisia yhteiskuntia on ehkä muitakin ja lopulta perustaa pienen etsintäpartion. Nuoret alkavat mm. Kuntoilemaan ja vahvistamaan ruumistaan (joka on yhteiskunnassa outoa) ja kirjan lopussa lähtevät ulos etsimään tätä toista yhteiskuntaa.
Vastaus
Antamasi tiedot viittaavat parhaiten Monica Hughesin kirjaan "Uniensieppaaja".
Risingshadow-sivustolla kirjaa kuvataan näin "Sekasorron aikakaudella suurin osa ihmiskunnan kulttuurista on tuhottu. Arkki Kolmosessa elämä kuitenkin jatkuu. Pieni joukko ihmisiä elää muovikuvun alle rakennetussa kaupungissa, jossa kaikki ovat keskenään tasa-arvoisia. Voimansa he saavat Verkostosta, joka yhdistää ihmisten henkisen energian. ESP-kyvyt ovat huipussaan Arkki Kolmosessa: telepatia ja telekinesia, aisteista riippumaton havaitseminen. 14-vuotias Ruut ei kuitenkaan sopeudu tähän yhteisöön. Hän haluaa poistua vapauteen ja pelastaa Arkki Ykkösen asukkaat tietokoneen orjuudesta. Viimein kootaan retkikunta, joka suunnistaa vihamielisen ulkomaailman halki kohti toista arkkia. Uusi maailma odottaa ihmiskuntaa – sitä ovat rakentamassa Ruut, uniensieppaaja, ja Luke, retkikunnan etevin psykokineetikko."
Turun kirja on yhä kirjaston kokoelmissa ja lainattavissa. Tässä on linkki Vaskin tietueeseen: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.117725?sid=5161369112
Kommentoi vastausta