Hei,
etsin Edith Södergranin runoa, josta minulla on hämäränlainen muistikuva. Siinä puutarhan kasvit kyselevät, mihin joku on mennyt ja miksi kaikki ei ole hyvin. Tarvitsisin sitä erään henkilön muistopuheeseen, mutta en edes tiedä, mistä löytäiisin Edith Södergranin teoksia. Siksi rohkenen pyytää apuanne.
Vastaus
Hei, Edith Södergranin Elämäni, kuolemani ja kohtaloni, kootut runot -kirjassa on runo nimeltä Sureva puutarha (s.43):
"Voi, että ikkunat näkevät
ja seinät muistavat
ja puutarha voi surra
ja puu voi kääntyä kysymään:
Kuka ei ole tullut ja mikä ei ole hyvin,
miksi on tyhjyys raskas eikä sano mitään?
Katkerat neilikat seisovat riveissä tien varrella,
missä kuusen hämäryys on tutkimaton."
Monet Edith Södergranin runoista kertovat luonnosta, kasveista ja puista ja jos tämä ei ollut se runo,jota etsit, kirjastoissa on toki muitakin Södergranin runoteoksia, joista kysytty runo saattaa löytyä.
Kommentoi vastausta