Britanniaa on hallinnut kuningatar Elisabet I ja Elisabet II. Kuitenkin viimeisimmän kuningattaren äiti oli myös Elisabet. Miksei hänen nimessään ollut järjestysnumeroa II vaan sitä alettiin käyttää vasta hänen tyttärellään. Kaikki nuo kolme olivat kuitenkin Elisabet- nimisiä kuningattaria. Vai onko niin, että Britanniassa kuninkaan puolisona oleva kuningatar ei voi missään vaiheessa olla hallitsija ja siksi hän ei saa järjestysnumeroa? Vai johtuiko se siitä, että hänen tittelikseen tuli kuninkaan kuoltua Kuningataräiti?
Vastaus
Järjestysnumerot kuuluvat vain hallitsijoille. Kuningatar Elisabet oli kuningatar vain avioliiton kautta eikä näin ollen kuulunut kuninkaalliseen perimysjärjestykseen. Leskeksi jäätyään hänestä tuli "Queen Elizabeth the Queen Mother", kuningataräiti. Windsorin hallitsijasuvun miniöistä Elisabet oli ensimmäinen, joka ei ollut syntyjään kuninkaallinen.
Elisabet I (hallitsijana 1558–1603) ei ollut Britannian ensimmäinen kuningatar Elisabet, mutta hän oli ensimmäinen hallitseva kuningatar Elisabet. Englannissa oli kuningatar Elisabet myös Henrik VII:n hallituskaudella (1485–1509). "Yorkin Elizabethista" (1466–1503) on sanottu, että hän on ollut ainoa Englannin kuningatar, joka oli Englannin kuninkaan tytär (hän oli Edvard IV:n esikoistytär), Englannin kuninkaan veljentytär (Rikhard III oli hänen setänsä), Englannin kuninkaan sisko (Edward V oli hänen veljensä), Englannin kuninkaan vaimo ja Englannin kuninkaan äiti (Henrik VIII oli hänen poikansa).
Kirjallisuutta:
Elina Koivunen, Kuninkaalliset : valtaa ja vallattomuutta
Kommentit
Äsken edesmenneen kuningatar Elisabet II:n äiti oli edellisen kuninkaan puoliso. Suomalaisen suosituksen ja käytännön mukaan hänen nimensä kirjoitetaan suomenkielisessäkin tekstissä englantilaisittain Elizabeth (kuten kirjaston vastauksesta näkyy). Vain hallitsevan monarkin nimi "suomalaistettiin", ja Elisabet II oli isänsä eläessä prinsessa Elizabeth.
Samoin Ruotsissa: prinssi oli suomalaissakin lehdissä Carl Gustaf, mutta kuninkaaksi tultuaan Kaarle XVI Kustaa.
Vuosisadan vaihteen tienoilla ohje muutettiin, ja siksi nykyinen kuningas on meillekin Charles eikä Kaarle. Nimien mukauttaminen muihin kieliin ei ole suomalainen keksintö, eikä siitä ole kaikissa eurooppalaisissakaan kielissä ja maissa vielä luovuttu. Tämän havaitsee vaikkapa selatessaan netissä eri maiden lehtien tuoreita kuningasuutisia tai Wikipedian erikielisiä versioita.
Suomenopintoja suunnitteleva 1970-luvun lukiolainen seurasi jo koululaisena julkista keskustelua kielenkäytön asioista. Kun Francon valitsemasta Juan Carlosista tuli Espanjan kuningas, kielenhuoltajat ohjeistivat käyttämään alkuperäistä nimeä eikä suomalaistettua muotoa, joka olisi vanhaan tapaan ollut Juhana Kaarle. Hallitsijoiden nimien mukauttaminen jäi sovellettavaksi vain meille tutuimpiin monarkkeihin: skandinaaveihin ja britteihin.
Kielilautakuntaa johtaneiden suomenprofessorien laajalevikkisissä, moneen kertaan ajantasaistetuissa opaskirjoissa (Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja ja Terho Itkosen Kieliopas) ohje rajattiin koskemaan hallitsijaa, kuningasta, monarkkia – siis ei hallitsijan puolisoa eikä tulevaa hallitsijaa. Vielä 1990-luvun lopulla uusimassaan oppaassa Itkonen ennakoi: "Englannin nykyinen kruununperillinen on prinssi Charles, ja vasta kuninkaana hänestä tulee Kaarle III."
Suomen kielen lautakunta päätyi keväällä 2002 suositukseen, että tulevien eurooppalaisten hallitsijoiden nimiä ei mukauteta suomen kieleen. Siksi Charles on Charles eikä esimerkiksi Victorian ajatella muuttuvan meillä Viktoriaksi.
Kommentoi vastausta