Löydät Minun ystäväni -laulun (säv. ja san. Petri Virtanen) sanat netistä näin: hae laulun alkusanoilla Minun ystäväni on kuin villasukka, niin saat muutamia blogisivuja, joilla tämän laulun sanat on.
Keski-Euroopassa Milo on lyhentymä Miroslav-nimen muodosta Miloslav. Miroslav ja Miloslav merkitsevät 'maineikasta rauhan miestä'. Milo tunnetaan myös antiikan veistoksesta Milon Venuksesta, jossa Milo viittaa paikkakuntaan. Pentti Lempiäisen mukaan Milon kantanimiksi on arveltu myös nimiä Camillo tai Kamillo ja Emil.
Nimipäivättömien nimien kohdalla nimipäivän valinta on viime kädessä lapsen vahempien käsissä. Milon kohdalla voisi olla ainakin kolme mahdollista nimipäivää. Miroslaviin pohjautuvan Miron nimipäivä on 7.9. ja Eemilin nimipäivä on 30.8. Kolmas mahdollinen nimipäivä voisi olla vielä 23.9., mikä on saamelaisessa nimipäiväkalenterissa Milot-nimen nimipäivä. Vanhempien päätettävissä on siis se, että mihin näistä kantanimistä...
Kysymäsi kappale löytyy ainakin kokoelmasta
Suomi POP 2005 (952-461-086-8). Uudenkaupungin kirjastossa on kaksi kappaletta, mutta molemmat ovat lainassa.
Voit varata nuotin puhelimitse tai
sähköpostilla. Varausmaksu on 1E.
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu on maksuton.
Marita on espanjalainen hellittelymuoto Mariasta, pikku Maria, mutta Marita on käytössä myös Italiassa. Myös Suomen ortodoksisessa kalenterissa Marita yhdistetään Mariaan. Länsi-Suomessa ja etenkin Pohjanmaalla Maritaa ja Marittaa pidetään Margaretan kutsumanimenä. Suomen almanakassa Maritan nimipäivää vietetään Marian kuolinpäivänä 15.8. Nimi on ollut erityisen suosittu 1940-1970 -luvuilla, mutta jo 1800-luvulla sitä on käytetty. Lokakuun lopussa 2006 Marita -nimisiä naisia oli Suomessa 28324.
Etunimistä löytyy tietoa monista lähdeteoksista. Tässä on käytetty seuraavia lähteitä: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999;Uusi suomalainen nimikirja, 1988; Vilkuna, Kustaa;toim. Pirjo Mikkonen: Etunimet, 2005. Väestökeskuksen www-sivulta...
http://www.tradera.com/auction/aid_35075650
http://www.tradera.com/category/auctionlist.aspx?catid=220122
Yllämainituista osoitteista näet esimerkkejä Oskcar II aikaisten Ruotsin kolikkojen huutokauppahinnoista.
Kirjan: Första boken om mynt (1971) mukaan 1 kruunun kolikkoa painettiin suuret määrät vuosina 1875-1907. Kruunuissa esiintyy kuninkaasta neljää eri kuvatyyppiä.
Porvoon kirjastossa ei ole ajantasaisia hakuteoksia Ruotsin kolikoista, joissa olisi arviohintoja.
Vanhojen rahojen hinnat riippuvat mm. niiden kunnosta ja esiintymismääristä. Kirjasta Suomen rahat arviohintoineen voi saada viitteelistä tietoa kunkin vuoden hinnoista. Porvoon kaupunginkirjastossa tällä hetkellä paikalla olevan painoksen (2002) mukaan hinta vaihteli 0,50 eurosta 60 euroon. Suurin osa kolikoista oli 0,50 euron arvoisia.
Voit myös tutustua www.numismaatikko.fi sivustoon.
http://www.holmasto.com/index.php?page=61&auctgrp=6476
Jälkimmäisessa nettiosoitteessa on vanhojen suomalaisten kolikoden kuvia ja huutokauppahintoja.
Vanhojen rahojen arvoja on kyselty tällä palstalla aiemminkin. Kolikkojen kunto ja mahdolliset lyöntivirheet ratkaisevat niiden arvon, joten rahoja näkemättä yksiselitteistä vastausta ei voi antaa. Hintatietoja löytyy esim. kirjasta Suomen rahat arviohintoineen 2005. Lisätietoja rahojen kuntoluokista ja huutokauppojen tuloksista löytyy numismaatikkoliiton sivuilta http://www.numismaatikko.fi.
Porvoon kaupunginkirjastossa on nyt paikalla vain 2002 painos em. kirjasta. Sen mukaan ko. kolikon arvo oli silloin kunnosta riippuen yhdestä eurosta sataan euroon. Yleisin hinta oli 1,50 €.
Korkeakoulujen Linnea-tietokannasta löytyi teos:
Heinolan keskikoulun jatkoluokat : katsaus koulun vaiheisiin 1905-1950 : kertomus lukuvuodelta 1949-1950. Heinola , 1950.
Julkaisu on Varastokirjastossa Kuopiosta:
https://finna.fi
Voit pyytää teosta kaukolainaksi tällä lomakkeella:
http://www.lib.hel.fi/forms/kaukopalvelupyynto.asp
Uuteen ajanlaskuun siirryttiin maassamme v. 1753 siten että helmikuun 17 päivästä hypättiin suoraan maaliskuun ensimmäiseen päivään. Juliaaninen kalenteri oli siis tuolloin 11 päivää jäljessä gregoriaanisesta.
Itse asiassa kyseessä ei tuolloin vielä ollut varsinainen gregoriaaninen kalenteri, vaan juliaanisen paranneltu
versio, joka esim. pääsiäisen ajankohdan laskemisessa noudatteli omia sääntöjään. Niinpä Suomen suuriruhtinasmaassa vielä v. 1845 vietettiin pääsiäistä eri aikaan kuin kaikissa muissa kristityissä maissa. Täydellisesti gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin vasta vuoden 1869 alussa. Juliaaninen kalenteri tuli maassamme viralliseen käyttöön sitä mukaa kun kirkko vakiinnutti asemansa 1100-luvulta alkaen. Kalenterilla oli...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulta www.kotus.fi löytyy tietoa Helsingin nimistöstä. (http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk125/helsinki). Nimestä Merihaka kerrotaan, että tämän täytemaalle rakennetun asuinalueen nimi on luotu liittyen nimeen Hakaniemi. Hakaniemen nimi taas on ollut alun perin vain niemen nimi, myöhemmin se on muuttunut tarkoittamaan aluetta.
Internetin vapaan tietosanakirja Wikipedian artkkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Merihaka) kertoo, että Merihaka-nimen alkuperästä on olemassa kaksi käsitystä; toisen mukaan alueen nimi tulee nimestä Hakaniemi, toisen mukaan taas alue on nimetty rakennusyhtiö Hakan mukaan.
Nimi Elena on Italiasta ja Espanjasta saatu muunnos Helenasta, jonka lähtökohtana lienee kreikan sana helios, aurinko, jolloin Helenan merkitykseksi saadaan aurinkoinen loistava. Tämä tieto löytyy teoksesta Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. Kirjasta löytyy myös tarkempaa tietoa nimestä Helena. Internetistä löytyy nimitietoa osoitteesta www.etunimet.net. Tämä sivu ei kylläkään ole virallisen tahon ylläpitämä. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastausten arkistosta kannattaa käydä etsimässä tietoa etunimistä.
Painos on yhdellä kertaa painettu erä jotakin painatetta.
Puhutaan myös tarkistetusta tai uudistetusta painoksesta.
Laitos taas on painotuotteen toisinto, versio. Voi olla esim. kuvitettu laitos tai lyhennetty laitos.
Laitos siis poikkeaa enemmän alkuperäisestä painotuotteesta kuin uudistettukaan painos.
(Lähde: Suomen kielen perussanakirja 2)
"Nykysuomen sanakirja" määrittelee suurlähettilään ylimmän arvoluokan diplomaattiseksi edustajaksi. Suurlähetystö on lähetystö, jonka päällikkönä on suurlähettiläs. Lähettiläs on puolestaan toisen arvoluokan diplomaattinen edustaja. Diplomaattiedustajat jaetaan yleisesti suurlähettiläisiin, lähettiläisiin ja asiainhoitajiin. Suurlähetystöt ovat eri valtioissa olevia diplomaattisia edustustoja, ja niitä ei sovi sekottaa muihin edustustoihin tai konsulaatteihin. Englannin kielessä suurlähettilästä vastaa termi 'ambassador' ja lähettilästä 'envoy'. 'Suur-' on tyypillinen substantiivien etuliite, joka ilmaisee kooltaan, alaltaan tai vaikutukseltaan suurta.
Lähteet:
SKS: Nykysuomen sanakirja (WSOY, 1978)
Nurmi, Timo: Uusi suomen kielen...
Anna-Leena Härköseen voi yrittää ottaa yhteyttä kustantajan kautta, otava@otava.fi. Julkista sähköpostisoitetta ei löytynyt. Otavan sivuilla http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/harkonen_anna_leena/
on perustietoja Härkösestä. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on aikaisemminkin vastattu kysymykseen, vanhat vastaukset löytyvät palvelun arkistosta hakusanalla Anna-Leena Härkönen.
Toimi seuraavasti:
1. Mene Helmet-aineistohaun pääsivulle, joka löytyy osoitteesta http://www.helmet.fi/ Klikkaa Opastettu haku -otsikon alta löytyvää Sanahaku-linkkiä.
2. Kirjoita hakukenttään seuraava rimpsu:
äänikirjat and not (lastenkirjallisuus or nuortenkirjallisuus or lastenohjelmat or sadut)
Valitse Aineisto-valikosta "cd-levyt". Jos haluat mukaan ainoastaan suomenkieliset äänikirjat, niin valitse Kieli-valikosta "suomi".
Näin saat rajattua haun ulkopuolelle lapsille ja nuorille suunnatut äänikirjat!
Häneltä ei ole suomennettu muita kuin nuo kaksi mainitsemaasi teosta. Ne ovat itsenäisistä teoksista koostuvan ns. Pantagruel-sarjan kaksi ensimmäistä osaa.
Rabelaisin tuotannosta kiinnostuneiden kannattaa tutustua näiden lisäksi Mihail Bahtinin kirjallisuustieteelliseen klassikkotutkimukseen "Francois Rabelais: keskiajan ja renessanssin nauru". Se on alunperin ilmestynyt suomeksi vuonna 1995 Taifuunin kustantamana ja myöhemmin Liken toimesta pokkaripainoksena.
Haluamasi Darren Shanin kirjat löytyvät Kirkes-kirjastojen kokoelmista. Ensimmäisen osan nimi on Friikkisirkus, kolmas on nimeltään Kauhun tunneleissa ja neljäs Vampyyrivuori.
Kaikki neljä sarjan osaa kuuluvat Tuusulan pääkirjaston nuortenosaston kokoelmiin, mutta ovat tällä hetkellä pääkirjastosta lainassa. Muissa Kirkes-kirjastoissa näitä kirjoja näyttää olevan hyllyssä, joten otathan yhteyttä kirjastoon, jos haluat tehdä kirjoista varauksen.
Lisätietoja löydät tietokannastamme osoitteesta http://84.34.130.162/Scripts/Intro2.dll?formid=form2&sesid=1016018742
Kirjat löytyvät tiedonhaussa helpoiten tekijän nimellä (tekijä kirjoitetaan muotoon Shan, Darren).
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun, joka löytyy osoitteesta https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1, mukaan Havu on annettu nimeksi seitsemälle suomalaiselle poikalapselle. Toisaalta Nummelin ja Teerijoki (2003) kirjoittavat teoksessaan "Osma, Ranja, Vilmiina. 800 harvinaista etunimeä", että Havu voisi sopia Pihlaja- ja Tuomi-tyyppisten puunimien tapaan myös tyttölapselle.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan nimiä Bomes ja Matsit ei ole käytetty Suomessa lainkaan. Nimipalvelu kattaa kaikki Suomen väestötietojärjestelmään kirjatut - myös kuolleiden henkilöiden! - etu- ja sukunimet. Järjestelmään on kirjattu ensimmäisinä etuniminä käytettyjen nimien lisäksi myös muut annetut etunimet.
Myöskään kirjalähteemme eivät...
Maalauksen luonnoksessa vuodelta 1885 nuoren naisen vierellä on vastasyntynyt vauva. Luonnos tunnetaan yleisesti nimellä "Salasynnyttäjä". Seuraavana vuonna valmistuneessa lopullisessa versiossa Gallen-Kallela oli luopunut salassa synnyttämisen teemasta. "Eksynyt" tunnetaan myös sen vaihtoehtoisella nimellä "Tyttö palaneessa metsässä". Näin voi päätellä Gallen-Kallelan näyttelyluettelon kuvista, jotka löytyivät kirjasta: Akseli Gallen-Kallela : Ateneum 16.2.-26.5.1996, Turun taidemuseo 26.6.-1.9. 1996 / [kirjan toimittaja Juha Ilvas] [Helsinki] : Suomen taiteen museo, Ateneum, 1996.
