Nimillä ei yhdessä ole mitään erityismerkitystä, joten selostan nimistä yksitellen.
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että ”Sofia” on kreikkalaisperäinen nimi, joka perustuu kreikan ’viisautta’ merkitsevään sanaan ”sopheia”. Nimi on ollut kolmella varhaiskristillisellä pyhimyksellä. Suomalaisessa almanakassa nimi on esiintynyt 1700-luvun alusta asti, välillä muodossa ”Sophia”. 1700-luvun loppupuolella nimen suosio lisääntyi Suomessa, luultavasti Kustaa III:n puolison Sofia Magdalenan vaikutuksesta. Sen suosion suurimmat huippukohdat olivat 1900-luvun alussa ja lopussa. 2000-luvulla ”Sofia” pysynyt suosittuna etunimenä ja ollut vuonna 2005 jopa 13. suosituin tytönnimi. Nimestä on olemassa myös suomalainen...
Kyseessä lienee Cumulus-yhtyeen esittämä laulu Lämmin maa, jossa tosin ei lauleta paljaasta maasta, vaan tekstin tuo kohta kuuluu muistaakseni: "on alla jalkain lämmin maa, en kaipaa paikan vartijaa". Laulun on säveltänyt Cay Karlsson ja sanoittanut Hector. Yhtyeen naispuolinen jäsenhän oli Anki Lindqvist. Levytys näyttää olevan vuodelta 1971, ja laulu löytyy esim. seuraavilta äänitteiltä:
http://www.helmet.fi/search~S9*fin/?searchtype=X&searcharg=a%3Acumulus+…
Laulun tekstiä sisältävää nuottijulkaisua en valitettavasti onnistu löytämään kirjastojen tietokannoista.
Anni Polvan Tiina-sarjassa on kaikkiaan 29 kirjaa:
1. Tiina. 1956
2. Tiina aloittaa oppikoulun. 1957
3. Tiina kesälaitumilla. 1958
4. Tiina toimii. 1959
5. Tiina ei pelkää. 1960
6. Tiinalla on hyvä sydän. 1961
7. Tiina epäilee Juhaa. 1962
8. Tiina seikkailee. 1963
9. Tiina on aina Tiina. 1964
10. Tiinan uusi ystävä. 1965
11. Tiina saa ehdot. 1966
12. Tiinastako näyttelijä? 1967
13. Tiinaa harmittaa. 1968
14. Tiinalla on hauskaa. 1969
15. Tiinaa ei ymmärretä. 1970
16. Tiinan ampiaiskesä. 1971
17. Tiinaa tarvitaan. 1972
18. Tiina joutuu sairaalaan. 1973
19. Tiinakin ratsastaa. 1974
20. Tiina ottaa vastuun. 1976
21. Tiinalle otetaan pikkusisko. 1978
22. Tiina ei löydä Tinttamaria. 1979
23. Tiina saa suukon. 1980
24. Tiina eksyy. 1981
25....
Helsingin kaupunginkirjasto ei säilytä Aamulehteä noin pitkältä ajalta. Sen sijaan Kansalliskirjasto taltioi kaikki suomalaiset painotuotteet, myös Aamulehden. Sen vanhempia numeroita voi käydä mikrokuvattuna lukemassa heidän lehtisalissaan, osoite on Unioninkatu 36, Senaatintorin kulmassa. Ennen kuin menee itse paikan päälle on kuitenkin syytä ottaa heihin yhteyttä sähköpostitse, että he hakevat suljetuista kokoelmistaan tarvittavan aineiston esille. Heillä on omat toimitusaikansa. Sähköpostiosoite, johon asiasta tulee kirjoittaa, on
kk-palvelu@helsinki.fi . Kirjaston kotisivut ovat osoitteessa www.kansalliskirjasto.fi.
Käyttötunnuksen tekeminen Tampereen kaupunginkirjaston uuteen verkkokirjastoon onnistuu seuraavasti.
Käyttääksesi uutta verkkokirjastoa sinun pitää aluksi luoda itsellesi käyttäjätunnus, joka näkyy verkkokirjastossa esim. tekemiesi arviointien nimimerkkinä. Tunnuksen luomiseen tarvitset siis kirjastokortin numeroa ja sen tunnusluvun. Palveluun voivat tehdä käyttäjätunnuksen ne, joilla on Pirkanmaan PIKI-kirjastojen kirjastokortti ja siihen liitetty nelinumeroinen tunnusluku. Jos sinulla ei ole tunnuslukua tai olet unohtanut sen, saat uuden asioimalla henkilökohtaisesti kirjastossa.
Paina kirjautumisikkunassa Luo uusi käyttäjätunnus -linkkiä, joka on sisäänkirjautumisikkunassa sivun oikeassa reunassa.
Pääset sivulle, jossa pitää painaa Luo...
Niko on lyhennetty muoto Nikolauksesta. Niko on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1950 lähtien. Nikolauksen rinnakkainen muoto Nicolaus löytyy Uudesta testamentista. Suomessa Nikolaus on mainittu jo vuonna 1488 Missale Aboensessa ja almanakassa nimi on ollut alusta alkaen eli vuodesta 1705.
Jesse on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1995 alkaen, Nimi on Iisain kreikkalainen muoto. Iisai on Raamatussa kuningas Daavidin isä.
Jaana on lyhennys Marjaanasta; nimi on ollut almanakassa vuodesta 1950 lähtien. Marjaanan alkuperä juontaa Maria-nimeen, joka on muunnoksineen suosituimpia nimiä kristityssä maailmassa. Lisää tietoa etunimistä voi hakea esim. kirjasta Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. Myös tämän palvelun arkistosta löytyy...
Alansa suomenkielinen peruslähdeteos Oikeuslääketiede (Duodecim, 2000) sen paremmin kuin sen edeltäjä Oikeuslääketieteen perusteet (Duodecim, 1993) ei anna yksiselitteistä vastausta esitettyyn kysymykseen. Kuolinajan määrittäminen on jossakin määrin yhtä ongelmallista kuin luotettavan sääennusteen antaminen, sillä huomioonotettavia tekijöitä on paljon ja havaintoja voi olla niukasti. Toisinaan, jos kuolemasta on kulunut jo pidempi aika, on lähes täysin mahdotonta esittää arviota tarkemmin kuin päivän tai viikkojen tarkkuudella.
Mätänemismuutosten, kuolemanjälkeisen hajoamisen ja muiden varsinaisten lääketieteellisten havaintojen - kuten hyönteisten ja eläinten aiheuttaman tuhon - lisäksi kuolinhetken ajoituksessa tärkeitä ovat muut...
Jaakko Hirvosen tekemää sukututkimusta kuvanveistäjä Pauli Koskisen suvusta, Pauli Koskisen täyttäessä 75 vuotta, ei löydy mistään kirjastosta. Ilmeisesti sitä ei ole julkaistu.
Käytettävissä olevista sukunimikirjoista ei Felin-nimeä löytynyt. Tarkempaa tietoa nimien synnystä saa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Nimistönhuollon neuvontapuhelin 020 781 3203 vastaa maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9–11.
Nettisivut: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=181
Suvun ja nimien alkuperää kannattaa selvittää myös Suomen Sukututkimusseuran kautta, josta aloittelevat sukututkijat saavat puhelinneuvontaa. http://www.genealogia.fi
Pirjo Mikkosen kirjasta Sukunimet löytyy tieto, joka näyttäisi vahvistavan käsityksesi nimen alkuperästä: "nimeen sisältyy ortodoksinen ristimänimen karjalainen muunnos Laama, venäjän Láma
C. E. Tallqvistin Jylhä-käännös Meeting in the woods löytyy ainakin Elli Tompurin toimittamasta antologiasta Voices from Finland : an anthology of Finlands verse and prose in English, Finnish and Swedish (Sanoma, 1947).
Ihan täsmällistä tilastoa äänikirjojen kappalemääristä kirjastoittain ei suoraan ole saatavilla, mutta suurimmat kokoelmat niitä varmastikin on kunkin kaupungin pääkirjastossa, siis Pasilassa, Sellossa ja Tikkurilassa. Jos siis tahdot löytää äänikirjat suoraan hyllystä, nämä ja muut suuret kirjastot ovat varmasti parhaita paikkoja niiden etsimiseen. Toisaalta näissä kirjastoissa myös kysyntä on kovaa, joten niissäkään ei välttämättä ole hyllyssä kovin suurta valikoimaa. Niinpä suosittelenkin, että otat käyttöösi koko pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteiset kokoelmat HelMet-verkkokirjaston avulla.
Äänikirjakokoelmia voit tutkia (halutessasi kirjastoittain) seuraavasti: Helmet-verkkokirjaston etusivulla www.helmet.fi näppäile hakukenttään...
Urbaaneja legendojahan alkometrien toimimattomuudesta liikkuu, mutta ainakin poliisit itse pitävät seulonta-alkometrejä luotettavina. Puhallusmittarit eli oikeammalta nimeltään seulonta-alkometrit ovat toki tarkoitettu nimenomaan mahdollisten humalassa olijoiden seulontaan, mutta varmempi ja oikeudessa pätevä tulos saadaan sitten poliisiasemien tarkkuusalkometreistä tai viimeistään verikokeesta.
Poliisin alkometreistä:
http://www.poliisi.fi/poliisi/lp/home.nsf/pages/24A198BF46C6DAF4C2256F7…
http://www.poliisi.fi/poliisi/lp/home.nsf/pages/AC2F935D254F49C2C2256FA…
Martti Ahtisaaren vanhemmille syntyi 3 lasta. Vanhin tytär Marja-Liisa kuoli pian syntymänsä jälkeen v.1935. Nuorin sisar Heli syntyi v. 1949.
http://www.genealogia.fi/vsk/44/v8-28.pdf
Todennäköisesti kyseessä on äänite Otavan kirjallinen äänilevy 17, jolla Aino Kallas esittää runoja ja katkelmia teoksistaan. Äänite sisältää runot Joutsenlaulu, Pastorale, Vapaa, Yö Kassarissa, Luomisen henki sekä katkelman näytelmästä Mare ja hänen poikansa ja katkelman romaanista Sudenmorsian. Tieto tästä äänitteestä löytyi äänitetietokanta Fonosta (www.fono.fi). Tietokannan mukaan äänitteen julkaisija on Kustannusosakeyhtiö Otava ja julkaisuvuodeksi on merkitty 1961 (kylläkin kysymysmerkin kanssa). Pääkaupunkiseudulla Otavan kirjallinen äänilevy-sarjaa on Tikkurilan kirjaston musiikkivarastossa, mutta juuri kyseinen osa 17 valitettavasti puuttuu. Äänite on saatavissa Kansalliskirjastosta, Unioninkatu 36, kuunneltavaksi paikan päällä....
Kes? Mis? Kus?, joka alkoi ilmestyä vuonna 2000.
http://et.wikipedia.org/wiki/Kes%3F_Mis%3F_Kus%3F
Lisäksi Mitä-missä-milloin on ilmestynyt ainakin seuraavilla kielillä:
tanska: Hvem Hvad Hvor, ensimmäinen kerta vuonna 1933
http://da.wikipedia.org/wiki/Hvem_Hvad_Hvor
ruotsi: När Var Hur, ensimmäinen kerta vuonna 1944
http://sv.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4r_Var_Hur
norja: Hvem Hva Hvor, ensimmäinen kerta vuonna 1935
http://no.wikipedia.org/wiki/Hvem_Hva_Hvor
Ensimmäisen suomalaisen laitoksen esipuheessa, joka on päivätty 20.10.1950, mainitaan, että tämänlaatuisia vuosikirjoja on ilmestynyt myös Alankomaissa, Islannissa ja Sveitsissä.
Pääkaupunkiseudun Helmet-aineistotietokannassa on mahdollista itse ottaa käyttöön lainaushistorian tallentaminen. Ohjeet löytyvät täältä: http://www.helmet.fi/screens/srchhelp_k_fin.html Lainaushistoriaan tallentuvat ainoastaan ne lainat, jotka on lainattu lainaushistorian käyttöönoton jälkeen. Tätä aiempia lainoja ei lainaushistoriassa siis näy. Mikäli sinulla on jo käytössä lainaushistoria, voit selata sitä Helmetin Omat tiedot -kohdassa. Mikäli et ole lainaushistoriaa koskaan ottanut käyttöön, et voi saada vanhoja lainatietojasi mistään. Lainaushistoria on toiminto, joka näkyy ainoastaan asiakkaalle itselleen Helmetin Omat tiedot -kohdassa, virkailijat eivät asiakkaiden lainaushistoriaa näe.
Runo ”Ihmisiä kidutetaan kaiken aikaa” on ilmestynyt Tiaisen kokoelmassa ”Vallan Casanovat” (WSOY, 1979) sivulla 13.
Runo ”Silmien peitot” on puolestaan Levolan runoteoksesta ”Valovuodet” (Weilin + Göös, 1985), josta se löytyy sivulta 75.
Runo ”Juon mielelläni kahvia ison tavaratalon baarissa” on sitten peräisin Rauhalan kokoelmasta ”Joki virtaa nyt eikä liiku” (Otava, 1969) sivulta 19. Se on julkaistu myös Rauhalan teoksessa ”Valossa näkyy kirjoitus: runot 1967-1976” (Otava, 1977) sivulla 80.
