Tässä joitakin vinkkejä antiikin Kreikkaan sijoittuvasta kaunokirjallisuudesta.
Kotimaisia ja suomeksi käännettyjä:
Heikkilä, Jukka M.: Antigonos, jumalten poika (Karisto, 2000)
Kallifatides, Theodor: Kaunis Alkibiades (Kirjayhtymä, 1987)
Lyon, Annabel: Aleksanterin opettaja (Avain, 2011)
Miller, Madeline: Akhilleen laulu (Basam Books, 2013)
Pressfield, Steven: Tuliportit (Jalava, 2003)
Weckroth, Sari: Sofronios (Aurinko, 2014)
Wolf, Christa: Kassandra (Kirjayhtymä, 1985)
Englanninkielisiä:
Gemmell, David: Troy-trilogia (Lord of the Silver Bow, Shield of Thunder, Fall of Kings)
Renault, Mary: The Last of the Wine, The Praise Singer, Alexander the Great -trilogia (Fire from Heaven, The Persian Boy, Funeral...
Petra Szabolla on kaksi mustavalkoisista lampaista kertovaa kuvakirjaa. Eemeli ja Emilia on ilmestynyt Kustannus-Mäkelän julkaisemana suomeksi vuonna 1988 ja Pietu, pikku lammaspuoli on julkaistu Satusiivet-kerhon kirjana 1992. Kirjojen alkukieliset nimet ovat Emil och Emilia ja Emil, det halva fåret. Kirjojen kansikuvat löytyvät näiden nimien ja esim. Googlen kuvahaun avulla.
Kyseinen kappale on ilmestynyt kahdella äänitteellä, "Pedro's Heavy Gentelemen: Doing" (vinyyli ja C-kasetti, julkaistu 1981) ja kokoelmalevyllä "Pedro's Heavy Gentlemen: Pedro's Heavy Gentlemen, Doing : 2 alkuperäistä" (CD, julkaistu 1992, sisältää kyseisen yhtyeen albumit Doing ja Pedro's Heavy Gentlemen). Äänitteiden kansissa tai tekstilipukkeissa ei ole laulujen sanoja eikä kappaleesta ole julkaistu nuottia. Sanoja ei löydy myöskään netistä, joten ainoa tapa saada sanat käyttöön on poimia ne levyltä. Molemmat äänitteet löytyvät kuitenkin Vaara-kirjastojen (vaara.finna.fi) kokoelmasta. CD-levy on saatavissa Joensuun pääkirjaston musiikkiosastolta ja LP-levy Lieksan kirjastosta ja niistä voi tehdä varauksen.
Varsin lähelle kysymyksessä kuvailtua kirjaa tulee Pollux-hevoskerho-sarjassa ilmestynyt Jenny Hughesin Morvonan hevoslegenda.
"150 vuotta sitten Morvonan saaren edustalle haaksirikkoutui laiva, josta legendan mukaan pelastautui upea hevonen... Vanhan tarinan alkuperä kiinnostaa 15-vuotiaan Tian kirjailijaisää. Niinpä edessä on lähtö Morvonaan."
Eipä taida missään sellaista tietoa enää olla koottuna ja julkisena. Takavuosina kirjastot.fi-palvelu piti yllä Suomen kaikkien kirjastojen henkilökunnan hakujärjestelmää, mutta siitä lienee luovuttu mm. intimiteettisuojan syistä. Helmet.fi tarjoaa nykyään vain kirjastojen johtajien ja joittenkin yhdyshenkilöitten kuten koulu- ja päiväkotiyhdyshenkilöitten nimet.
Käytännössä useimpien Helsingin kirjastojen henkilöstössä tapahtuu niin usein pieniä muutoksia, että verkossa toimivan palvelun täytyisi olla jotenkin automaattisesti päivittyvä. Tietoturva- ja intimiteettisuojan takia tällainen ei nykyään liene mahdollista, vaikka haluakin olisi. Monissa kirjastoissa ei henkilökunnalla saa rinnassakaan olla kuin etunimi.
Heikki Poroila
Slangikäytössä termillä "säätö" on yleensä kaksi merkitystä (muitakin voi toki olla, kukaan ei hallitse slangitermistöjä): (1) vähättelevä nimitys sähläävälle, lyhytaikaiselle tai tilapäiselle toiminnalle, myös ihmissuhteelle ja (2) huumekauppa. Uskoakseni käyttö sukupuolisen kanssakäymisen tarkoituksessa ei ole kovinkaan yleistä, mutta termillä saatetaan hyvin kuvata seurustelua, jota ei oteta kovin vakavasti. Tässä tapauksessa termi ei ole välttämättä sinänsä kielteinen, kuten sähläämisen yhteydessä, vaan kuvastaa enemmän ei-vakavaa asennetta tyyliin "Mulla oli sen gimman kanssa pientä säätöä".
Heikki Poroila
Valtiollisissa menoissa käytetään virallista kieltä tai kieliä. Jos joku ei niitä ymmärrä, on hänen omalla vastuullaan hankkia käännös tai tulkki. Luonnollisesti tilanne on toinen, jos kysymyksessä on esimerkiksi valtiovierailu, jollaisen yhteydessä ainakin pääosa asiakirjoista julkaistaan molempien maitten virallisellä kielellä. Toisaalta jos joku pitää spontaanin puheen, ei siitä voi olla etukäteen käännöstä, vaan sellainen tehdään tarpeen mukaan.
Heikki Poroila
Suomessa käytetty termi "alamaailma" lienee suora käännös englanninkielisestä termistä "criminal underworld", jolla tarkoitetaan erilaisten rikollisjärjestöjen epävirallista maailmaa omine sääntöineen ja valtataisteluineen. Termillä tarkoitettiin varhaisemmassa mytologiassa manalaa tai muuta taivaan alapuolella olevaa, vähemmän houkuttelevaa maailmaa. Teollistumisen myötä termi "alaluokka" syntyi kuvaamaan kaikkein heikoimmassa ja alistetuimmassa asemassa olevia työläisiä. Rikollismaailmaa kuvaamaan termi yleistyi vasta 1900-luvun alussa lähinnä Yhdysvaltain esimerkin kautta. Elokuvien ja romaanien myötä termi on levinnyt kaikkialle maailmassa.
Heikki Poroila
Ulkoministeriön verkkosivuilla on seuraava ohjeteksti: "Suomen lain mukaan jos lapsi on vanhempiensa yhteishuollossa, päättävät he yhdessä kaikista lapsen asioista, eikä toisella huoltajalla (tai muulla henkilöllä) ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman toisen huoltajan (huoltajien) suostumusta. Suomen laissa ei ole erityisiä säännöksiä siitä, miten suostumus tulee ilmaista. On kuitenkin hyvä huomata, että vaikka lähtö Suomesta onnistuisikin, toisen valtion rajalla viranomaiset voivat vaatia kirjallista suostumusta.
Tarkista aina alaikäistä koskevat matkustusvaatimukset kohdevaltion viranomaisilta. Jotkin maat (esimerkiksi Venäjä ja Etelä-Afrikka) määrittelevät tarkkaan, minkälainen luvan täytyy olla.
Myös lentoyhtiöllä voi...
Tähän mennessä Ransom Riggsin kirjoista on suomennettu kaksi, Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2012) ja Kolkko kaupunki (2016). Ensimmäisen suomennoksen (VIrpi Vainikainen) julkaisi Schildts & Söderström, jälkimmäisen kustantamo S&S, suomentajana Kaisa Kattelus. Alkuperäisessä sarjassa ovat ilmestyneet myös Library of souls (2015) ja A map of days (2018). On vaikea tietää kustantamoiden aikomuksista, eikä niitä ulkopuolisille kerrotakaan, ellei kirja ole jo julkaisukalenterissa. Vähän huonolta tilanne vaikuttaa, sillä osan 3 ilmestymisestä on jo neljä vuotta, kun kaksi ensimmäistä osaa suomennettiin parin vuoden sisällä. Asiaa voi myös yrittää tiedustella suoraan viimeisen kirjan kustantajalta.
Heikki Poroila
Kirjastot ottavat mielellään vastaan lahjoituksina kirjoja, jotka puuttuvat kokoelmasta. Useimmiten ihmisten tarjoamat lahjoitukset ovat kuitenkin sellaisia, joita kirjaston kokoelmassa on jo riittävästi, eikä niitä tilasyistä ole järkevää ottaa lisää. Tällöin on mielekästä käyttää hyväksi kirjaston ns. vaihtokärryä, jos sellainen on. Niissä kirjat vaihtavat nopeasti omistajaa ja kierrätyksen periaate toimii.
Jos kysymys ei ole ihan muutamasta kirjasta, joiden tarve kirjastossa on helppo selvittää saman tien, kannattaa aina sopia asiasta puhelimitse tai sähköpostilla etukäteen kyseisen kirjaston johtajan kanssa. Kaikkien HelMet-alueen kirjastojen yhteystiedot löytyvät osoitteesta helmet.fi. Sähköposti kannattaa osoittaa johtajalle, vaikka...
Vaalilaissa on hylkäysperuste "ehdokkaan numero on merkitty siten, ettei selvästi ilmene, ketä ehdokasta se tarkoittaa." Laki ei toisin sanoen edellytä täsmälleen siellä kopissa seinällä olevien numeromallien mukaisia numeroita. Olennaista on, ettei numerosta saa jäädä epäselvyyttä. Useimmat numerot tuskin aiheuttavat ongelmia muuten kuin ihmisellä, jolle kirjoittaminen ylipäätään on hankalaa. Selvästi ongelmallisin pari ovat 1 ja 7, jos ei numeroon 7 piirrä väliviivaa ja ykköstä kirjoita pelkällä pystyviivalla. Myös 4 ja 9 voivat muistuttaa toisiaan, jos nelosen kirjoittaa ylhäältä yhteen (kuten tällaisessa tietokonetekstissä) tai yhdeksikön jättää avonaiseksi. Näissä kannattaa katsoa sitä mallia kopin seinällä, jos on vähänkin epävarma...
Kyseessä on varmaankin Outoja oivalluksia ja huimaavia tarinoita -niminen sarja, jota esitettiin Ylellä vuosina 1999 - 2000. Sarjan ruotsinkielinen nimi on Udda upplevelser och hisnande historier.
Ohjelmasta löytyy lisää tietoa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI:n) ylläpitämän Radio- ja televisioarkiston Ritva-tietokannasta:
https://rtva.kavi.fi/program/searchAjax/?search=Outoja+oivalluksia+ja+huimaavia+tarinoita+VOD%3AYES&sort=broadcast_asc
Ohjelman osat ovat katseltavissa RTVA:n katselu- ja kuuntelupisteissä, jotka ovat pääkaupunkiseudulla Kansalliskirjasto, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) ja Eduskunnan kirjasto.
RTVA:n katselupisteet https://rtva.kavi.fi/cms/page/...
Elokuvassa on taidettu ottaa taiteellisia vapauksia. Stressaavassa tositilanteessa henkilökunnan jäsen saattaisi tottumuksesta vaatia maksua, mutta laskua ei todennäköisesti tule, jos kerran koko laiva uppoaa.
Aku Ankan vanhoja vuosikertoja voi selailla Päivälehden arkistossa, osoitteessa Korkeavuorenkatu 28, http://www.paivalehdenarkisto.fi/. Vuosikerrat on sidottu kansiin ja niitä saa tilaamalla tutkijansaliin, jossa niitä on sangen mukava selata. Mitään julkaisuluetteloa ei ole. Kannattaa ilmoittaa arkistoon etukäteen jos sinne on menossa.
Vuoden 1969 Aku Ankat on joka tapauksessa nyt käyty läpi. Aku Ankassa numero 34 on Aku Ankka ehostusmestarina -niminen juttu, jossa Iines käy Akun perustamassa kauneushoitolassa, mutta mitään outoja tapahtumia ei seuraa Iineksen käyntiä. Tämä ei siis ole haettu juttu.
Todellakin, monikon genetiivissä on kaksi erilaista taivutustapaa. Lapsi-sanan yhteydessä molemmat, lasten ja lapsien ovat mahdollisia ja aivan yhtä oikeita, vaikkakin lasten on niistä kahdesta yleisempi.
Martti Rapola on selittänyt näiden taivutusmuotojen eroja Kielikello-lehden artikkelissa vuodelta 1991. https://www.kielikello.fi/-/monikon-genetiivi
Puhujan tausta vaikuttaa valittuihin taivutusmuotoihin ja kuten oikein arvelitkin, murre myös. On kielemme rikkautta, että esimerkiksi lyyrikot voivat valita näistä kahdesta taivutusmuodosta sen, mikä kulloinkin poljentoon parhaiten sopii.
Ystävällisin terveisin,
Varsinaisen erillisen digitointiaseman, jolla voi digitoida myös Beta-nauhoja, löysin vain Pirkkalan pääkirjastosta. https://www.pirkkala.fi/palvelut/kirjasto/digitointi/# Toki voi olla, että niitä on muuallakin, mutta asiaa ei ole mainittu kirjaston nettisivuilla.
Jos on tallessa oma kamera ja sen johdot niin Beta-nauhojen digitointi onnistuu mm. Seinäjoella, Lappeenrannassa ja Jyväskylässä. Seinäjoella ainakin nauha pitää digitoida ensin dvd-levylle, sitä ei saa suoraan muistitikulle tai erilliselle kovalevylle.
https://kirjasto.seinajoki.fi/asiointi/digitointi/
https://www.lappeenranta.fi/fi/Palvelut/Kulttuuri-ja-liikunta/Kirjasto/Asioi-kirjastossa/Digipaja
https://www.musiikkikirjastot.fi/musiikkipalvelut/yleisten-...
Äänestyslippu voidaan mitätöidä, jos ehdokkaan numeroa ei ole selvästi merkitty.
Lähde:
Vaalilaki
2.10.1998/714
85 §
Äänestyslipun mitättömyys
Äänestyslippu on mitätön, jos:
1) vaalikuoressa on useampi tai muutakin kuin yksi äänestyslippu;
2) vaalikuoreen on tehty äänestäjää tai ehdokasta koskeva taikka muu asiaton merkintä; (5.4.2002/247)
3) äänestyslippuna on käytetty muuta kuin oikeusministeriön painattamaa äänestyslippua;
4) äänestyslippua ei ole leimattu;
5) ehdokkaan numero on merkitty siten, ettei selvästi ilmene, ketä ehdokasta se tarkoittaa;
6) äänestyslippuun on kirjoitettu äänestäjän nimi tai erityinen tuntomerkki taikka siihen on tehty muunlainen asiaton merkintä; taikka
7) äänestyslipulla on...
Vanhoja lainattavia Moottori- ja Moottoriurheilu-lehtiä löytyy Varastokirjastosta Kuopiosta:
https://vaari.finna.fi/Record/vaari.360965
https://vaari.finna.fi/Record/vaari.428818
Voit saada lehdet kaukolainaksi oman lähikirjastosi kautta:
https://ratamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/riihimaen-kaukopalvelu
Ritari Ässä (engl. Knight Rider) on yhdysvaltalainen televisiosarja, jota NBC-kanava tuotti vuosina 1982–1986. Sarjaa tehtiin yhteensä 90 jaksoa ja vuonna 1991 televisioelokuva Knight Rider 2000. Ritari Ässän tuotti käsikirjoittaja ja tuottaja Glen A. Larson. Ritari Ässä (Knight Rider) kertoo Michael Knightin (David Hasselhoff) ja tekoälyllä varustetun autonsa KITTin (Knight Industries Two-Thousand) seikkailuista.
KITT on Pontiac Trans Am Firebid -auto vuosimallia 1982. Jack Gillin johtamat stuntit käyttivät neljää Firebirdiä. Yksi autoista oli painoltaan kevennetty versio, ja sitä käytettiin hyppykohtauksiin. Siinä oli muun muassa joustava lasikuituinen alusta. Sitä voitiin nostaa nostokurjella, ja kuvata alhaalta.
Stunting-...
