Voiko harrastelija saada nykyisin aikaiseksi elokuvia ilman kaitafilmejä?Mitenkä.
Vastaus
Harrastelijat ovat tehneet elokuvia ilman perinteistä filmiä jo ainakin 1980-luvulta asti, jolloin kuluttajille suunnatut, erilaisia nauhaformaatteja käyttävät videokamerat yleistyivät. Analogisten nauhojen rinnalle tulivat 90-luvulla digitaaliset nauhaformaatit. 2000-luvulla siirryttiin teräväpiirtoformaatteihin, joiden resoluutio oli lähempänä filmin kuvanlaatua. 2010-luvulla muistitilan ja tietokoneiden prosessoritehon kasvu mahdollisti laadukkaan kuvauksen entistä pienemmillä laitteilla. Monet ammattimaiset elokuvatekijätkin ovat kuvanneet kaupalliseen levitykseen tarkoitettuja elokuviaan tavallisilla järjestelmäkameroilla tai matkapuhelimilla.
Lisäksi kuvatun materiaalin jälkikäsittely on helpompaa, kun se on alusta alkaen tiedostona. Kaitafilmiä kirjaimellisesti leikattiin ja liimattiin, analoginen videonauha vaati kahden tai useamman videonauhurin synkronoimista. Digitaalista videotiedostoa voi editoida älypuhelimen omilla sovelluksella tai tietokoneeseen saatavilla ohjelmistoilla, joita on paljon saatavilla ilmaiseksikin. Niillä materiaalia voi leikata ja yhdistellä hyvinkin joustavasti, ja monet tarjoavat laajoja mahdollisuuksia kuvan ja äänen korjailuun sekä tehosteita.
Lisätietoa elokuvanteon perusteista harrastajalle löytyy vaikkapa näistä linkeistä:
Kommentoi vastausta