Virallinen syntymäpaikka? Yle tv1, 6.12., Itse asiassa kuultuna ohjelmassa kerrottiin että amiraali Juhani Kaskeala on virallisesti "syntynyt Kuopiossa" v. 1945 koska hänen Vaasassa asuvat vanhempansa olivat siellä lomamatkalla juuri silloin. Mistä alkaen syntymäpaikaksi on Suomessa rekisteröity äidin asuinpaikka eikä synnytyksen tapahtumapaikkaa?
Vastaus
Entisinä aikoina, joina synnyttäminen tapahtui lähes aina kotona, syntymäpaikaksi merkittiin enemmittä pohtimisitta kirkonkirjoihin äidin kotiseurakunnan nimi. Kun maaseudun äidit joissakin tapauksissa 1900-luvun alkupuolella synnyttivät läheisen kaupungin sairaalassa, merkittiin kaupunki lapsen syntymäpaikaksi, mutta edelleen seurakunnan nimeä käyttäen. Kaupunkiseurakunnan syntyneiden luetteloon ei lapsesta kuitenkaan tullut merkintää, mikä saattaa haitata vielä nykypäivänkin sukututkijaa, kun etsittyä henkilöä ei lainkaan löydy sen seurakunnan kirjoista, joka on merkitty hänen syntymäseurakunnakseen. Vähitellen monet papit alkoivatkin merkitä syntymäpaikaksi sen seurakunnan, jonka kirjoihin lapsi ensimmäisen kerran merkittiin.
Vuonna 1945 korkein hallinto-oikeus eräässä päätöksessään katsoi, että aviopuolisot voivat olla kirjoilla eri seurakunnissa. Ilmeisesti tämän oikeustapauksen takia piispainkokous antoi ohjeen lasten merkitsemisestä isän seurakunnan kirjoihin. Vuonna 1950 kirkkohallitus muutti ohjetta sellaiseksi, että syntymäpaikaksi merkitään kunnan nimi, ei seurakunnan. Syntymäkuntana tuli pitää äidin pääasiallista oleskelukuntaa lapsen syntyessä, mutta lapsi merkittiin edelleen isän seurakunnan kirjoihin. Tätä ohjetta piispainkokous muutti vuonna 1959. Lapsi tulikin merkitä äidin seurakunnan kirjoihin ja syntymäpaikaksi merkitä äidin kirjoillaoloseurakuntaa vastaava kunta.
Ortodoksisessa kirkkokunnassa noudatettiin alkuun syntymän aikaisen seurakunnan nimen kirjaamiskäytäntöä, kunnes samoihin aikoihin kuin evankelis-luterilaisessa kirkossa siirryttiin sitä vastaavan kunnan nimen kirjaamiseen. Siirtyminen äidin kirjoissaolorekisteriä vastaavan kunnan kirjaamiseen tapahtui vuonna 1962. Siitä, miten ns. eriuskolaisseurakunnat, jotka uskonnonvapauslain tultua voimaan alkoivat järjestäytyä rekisteröidyiksi uskonnollisiksi yhdyskunniksi, merkitsivät syntymäpaikan ei ollut mitään yleistä sääntöä. Siviilirekisteriin taas tuli annetun ohjeen mukaan merkitä todellinen syntymäkunta jopa niin, että syntymän jälkeistä kuntajakoa oli seurattava. Jos syntymäpaikka oli uuden, erotetun kunnan alueella, oli syntymäpaikaksi merkittävä uusi kunta.
Lainsäädännöllinen yksiselitteinen selkeys saatiin aikaan vuoden 1971 alussa voimaan tulleessa väestökirjalaissa. Väestökirjalaissa omaksuttiin ensimmäisen kerran käsite syntymäkotikunta. Jokaisella Suomessa asuvalla Suomen kansalaisella tulee olla kotikunta ensimmäisestä elinpäivästään alkaen. Vastasyntyneen lapsen kotikunta ei voi olla muu kuin hänen jommankumman vanhempansa kotikunta. Samanaikaisesti lain kanssa voimaan tulleessa asetuksessa syntymän ja kuoleman rekisteröinnistä määrätään lapsi merkittäväksi syntyneiden luetteloon äidin seurakunnassa. Sitä vastaava kunta on lapsen syntymäkotikunta. Evankelis-luterilainen kirkko taipui noudattamaan tätä syntymäkotikunnan määrittelyä suunnilleen huhtikuun alusta 1976 lukien. Siihen saakka ennen kastetta kunnasta toiseen muuttanut lapsi merkittiin syntyneeksi uutta seurakuntaa vastaavassa kunnassa.
Lähde:
Hannu Tulkki, Syntymäpaikka ja syntymäkotikunta väestökirjanpidossa. – Sukutieto 1/1999
Kommentoi vastausta