Yön talo –sarjassa on ilmestynyt suomeksi tähän mennessä kolme kirjaa. Nimet ovat Merkitty, Petetty ja Valittu. Syksyllä ilmestyy neljäs osa Piinattu.
Alkukielellä englanniksi sarjassa on ilmestynyt näiden lisäksi neljä muuta ja ilmeisesti loppuvuodesta ilmestyy seuraava. Vain kirjailija itse voi tietää varmasti, montako osaa sarjassa kaikkiaan lopulta ilmestyy. Suomennosten nimiä en voi kertoa, koska kirjoja ei luultavasti vielä ole käännetty. Sarjan osien englanninkieliset nimet ovat Marked, Betrayed, Chosen, Untamed, Hunted, Nurned, Awakened ja Destined (ilmestyy ilmeisesti syksyllä).
Kirjaston lyhennesanakirjoista ja muistakaan ei löytynyt nyt vastausta kysymykseesi, joten käännyin Kotimaisten kielten keskuksen neuvonnan puoleen: https://www.kotus.fi/sanat.
Vastauksen mukaan Kotuksestakaan ei löydy tietoa tuollaisesta lyhenteestä. Kielitoimiston neuvoja kysyi mm. 1800-luvun kielen ja vanhan kirjasuomen asiantuntijoilta, mutta lyhenne ei ole heillekään tullut missään vastaan. Voisiko kyse olla pikakirjoittajan nimikirjaimista? Yksi kollegoista muisteli joskus nähneensä 1800-luvulla ilmestyneessä tekstissä tapauksen, jossa oli käytetty etu- ja sukunimen viimeisiä kirjaimia anonymiteetin vuoksi.
Jos romaanin tekstistä ei löydy mitään vihjettä tai vastausta lyhenteen tulkintaan, ei auttane muu kuin kysyä...
Kysymykseen lääketieteelliseen osaan voi vastata vain asiantunteva lääkäri, me kirjastoammattilaiset emme voi vastata tällaisiin kysymyksiin.
Yleisemmin ilmiö lienee tuttu jokaiselle lapsia kasvattaneelle, joten rohkenen lyhyesti vastata kolmen lapsen isänä ja neljän isoisänä (naispuoliset kollegat voivat tarkentaa, jos on tarvetta).
Peseytyminen kuten muukin henkilöhygienia opitaan vanhempien esimerkin ja ohjeiden perusteella. Jossain määrin vaikuttavat myös kavereiden ajatukset ja esimerkki. Murrosiässä käy kuitenkin helposti niin, että vaikka juuri silloin hygieniaan pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, monen nuoren huomio kiinnittyy aivan muihin asioihin. Tällöin ei oikein muu auta kuin asiasta muistuttaminen, senkin uhalla,...
Kustaa Vilkuna kertoo teoksessaan Etunimet (1990) mm., että Edvin-nimi tulee muinaisenglannin Eadwine-nimestä (ead = "rikas", "onnellinen", wine = "ystävä"). Uljasta puolestaan pidetään kreikkalaisen Ptolemaios ("sotaisa, sodanhaluinen")-nimen suomalaisena vastineena.
Lisää nimikirjoja löydät Turun kaupunginkirjaston Aino-aineistotietokannasta http://www.turku.fi/aino kirjoittamalla asiasanakenttään termi etunimet.
Marsun perusravintoa on kuiva heinä. Luonnollista ja terveellistä ravintoa ovat myös vihannekset ja tuorerehu. Lisäksi on huolehdittava, että marsu saa ravinnostaan C-vitamiinia, jota se ei pysty itse tuottamaan. Marsulle voi antaa tuoretta mansikkaa ja tomaattia. Kannattaa perehtyä marssun ruokintaan hiukan laveammin jonkin kirjan avulla, esim. Kanit ja marsut / David Alderton; Marsut / Katrin Behrend; Pikkulemmikit / David Taylor.
Helsingin Sanomat esitteli artikkelissaan 11.10.1975 valtion budjettia vuodelle 1976. Varusmiehen päivärahan todettiin nousevan vuoden 1976 heinäkuussa "50 pennillä, eli neljään markkaan". Vuonna 1975 päiväraha oli siis 3,50 mk.
Tarkkaanhan emme voi tietää, millä perusteella Li Anderssonin vanhemmat ovat valinneet tyttärensä nimen.
Nimi voi olla kiinalaista alkuperää. Silloin sen merkitys on kaunis, voimakas, järki, logiikka tai aamunkoitto aina kiinalaisesta kirjoitusasusta riippuen.
https://www.babynames.com/name/li ja http://www.first-names-meanings.com/name/name-LI.html
Nimi voi olla myös pohjoismaista alkuperää. Silloin se voi olla lyhennelmä lukuisista li-poppuisista tai alkuisista nimistä (tavallisimpia Lia, Lillian, Lilja ). Nimi voi olla lyhennys myös Elisabetista. https://www.nordicnames.de/wiki/Li#cite_note-ott-1
Merkityksisnä Liljan kukasta sanontaan "Jumala antaa avun" tai "Jumala on valani" https://nimikirja.fi/Lilian
Tai...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimellä ”Rieppo” saattaa olla useita alkuperäisiä merkityksiä. Se saattaa olla lyhentymä sukunimestä ”Riepponen”, jonka kerrotaan olevan mahdollisesti paikallinen muunnelma nimestä ”Reponen”. ”Reponen” viittaa kettuun; nimi on saatettu aikoinaan antaa omistajan kettuun liitettyjen luonteenpiirteiden vuoksi. Toinen vaihtoehto on, että ”Rieppo” on syntynyt sukunimestä ”Repo” paikallismurteen liudennuksen kautta (”Repo > R’epo > Rjepo > Rieppo”).
Kolmas mahdollisuus on Mikkosen ja Paikkalan mukaan, että ”Rieppo” on lainaa venäjän ’naurista’ merkitsevästä sanasta ”repa”. Toivo Vuorelan ”Kansanperinteen sanakirja” (WSOY, 1979) kertoo, että Savossa ja...
Hei!
Pirjo Mikkosen kirjassa Sukunimet kerrotaan Suhonen-nimestä seuraavaa:
Viipurin linnassa oli 1500-luvulla asemies nimeltään Maram Suha. Ja Parikkalassa on löytynyt maakirjoista nimi Ifwan Suchojoff, Pielisjärvellä taas Jöns Suhoin. Kyseseessä on siis savokarjalainen nimi, joka on levinnyt 1500-luvun lopulla Pohjanmaalle ja Kainuuseen.
Meillä vastaajilla ei ole juridista pätevyyttä laintulkintaan, joten tämä vastaus on laadittu vain maallikkotietämyksen perusteella. Varminta tietoa saa kääntymällä ammattilaisten puoleen.
Juha Koposen ”Kuolinpesän osakkaan opas” (6. uudistettu painos; Verotieto Oy, 2003) toteaa, että testamentilla määräämistä rajoittaa lakiosa, jonka vainajan rintaperilliset testamentista riippumatta. Lakiosan suuruus on puolet perinnöstä. Rintaperillisiä ovat vainajan lapset, lapsenlapset ja niin edelleen suoraan alenevassa polvessa. Luonnollisesti lapset voivat olla aikaisemmista avioliitoista tai avioliiton ulkopuolella syntyneitä. rintaperillinen on mahdollista tehdä perinnöttömäksi, mutta se vaatii hyvin painavat perustelut.
Jos puolisolla ei ole...
En löytänyt tietoa, että sarjasta La promesa - Salaisuuksien kartano olisi vielä julkaistu novelisaatioita tai muuta virallista oheiskirjallisuutta. Ainoa oheistuote näyttää olevan sarjan musiikista julkaistu digitaalinen albumi.Sarjan loi Josep Cister Rubio, joka loi myös sarjat Dos vidas - Kaksi elämää ja La otra mirada - Toinen katse. Hän kirjoittaa sarjan juonta yhdessä Ruth Garcían ja Susana Prieton kanssa. Varsinaisia käsikirjoituksia kirjoittamassa ja koordinoimassa on joukko kirjoittajia, joita on listattu sarjan espanjankielisellä Wikipedia-sivustolla.
Yksiselitteisiä sääntöjä ei-suomenkielisten nimien ääntämiseen ei ole. Nimenhaltijan oma ääntämys lienee hyvä peruste valita jokin ääntämistapa.
Jukka K. Korpelan Vierasnimikirjan (2012) mukaan vieraat nimet kirjoitetaan ja äännetään lähtökielen mukaan, varsinkin jos on kyse tutusta kielestä. Monesti nimet kuitenkin mukautuvat suomen kieleen.
Mahdollinen ääntämistapa voisi olla ainakin tämä: [Aarntsil].
Suomalainen tietosanakirja (Weilin&Göös 1989) kertoo seuraavaa:
"Yhtiön nimenä oli aluksi Nobel-Standard Osakeyhtiö Suomessa - Aktiebolaget Nobel-Standard i Finland. Sen perustivat Naftan-Tuotanto-yhtiö Veljekset Nobel (per. 1876), A. Parviainen & Co. Osakeyhtiö (per. 1874) ja yhdysvaltalainen Standard Oil Company (New Jersey). Viimeksi mainittu omisti aluksi 40% osakkeista ja kasvatti osuuttaan vähitellen, kunnes koko osakekanta siirtyi sen haltuun 1954. Esso-nimi on lyhennys emoyhtiön Standard Oilin (nykyisin Exxon Corporation) alkukirjaimista. Se otettiin yhtiön tavaramerkiksi 1939 ja koko yhtiön nimeksi 1952."
New Scientist -lehden mukaan ihmisen 10 yleisintä loista ovat: hakamato, syyhypunkki, suolinkainen, halkiomato, heisimato, kihomato, rihmamato, giardia lamblia -siimaeläin, entamoeba histolytican,toxoplasma gondii.Lähde: http://www.huoltamo.com/?page=7220367&id=3579789, http://www.huoltamo.com/?page=7220367&id=9223616. Tietoa löytyy myös osoitteesta http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Parasiitti-infektiot ja http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Ihon_loistaudit. Suomessa esiintyviä loisia ovat mm. päätäi, kihomato, lutikka, syyhypunkki, satiainen ja vaatetäi. (Lähde: Päivi Ängeslevä: Loisten paluu, Suomen kuvalehti. 19/2008).Suolistoloisia esiintyy vähintään viidenneksellä maailman väestöstä, noin 5 %...
Nuotti (kosketinsoitin, sointumerkit) ja sanat tähän Toivo Kärjen säveltämään ja Tuula Valkaman sanoittamaan kappaleeseen löytyvät nuotista Kärki, Toivo: Täysikuu : unohtumattomat laulut 3 (Warner/Chappell Music Finland, 1998). Laulun nimi on nuotissa kirjoitettu näin: "Aigeian meren laulu".
Seuraavista teoksista löytyy tietoa aiheesta
Halme, Erkki: Parhaita kalanpyydyksiä: ohjeita niiden rakentajille. 1959
Kalamiehen tietokirja 3. 1990
Heikkilä, Pekka: Verkon pauloitus, paikkaus ja verkkokalastus. 2000
Näihin voisi lisätä vielä Pekka Heikkilän kirjan Verkon pauloitus ja verkkokalastus, joka on vuodelta 1981 sekä vuonna 1991 ilmestyneen samannimisen videon.
Kysymykseen on mahdotonta vastata tarkasti, sillä tunnettavuus on aika epämääräinen käsite, eikä liene olemassa maailmanlaajuista luotettavaa kyselyä asiasta. Suomalaisten kirjailijoiden tunnettavuus myös varmasti vaihtelee paljon maittain. Esimerkiksi muumien vuoksi Tove Jansson on varmasti Japanissa tunnetumpi kuin vaikkapa Matti Rönkä, joka taas on saavuttanut suosiota Saksassa mutta jonka kirjoja ei liene käännetty japaniksi.
Jotakin suuntaa voi antaa kirjallisuuden vientikeskus FILI:n listaus osoitteessa http://www.finlit.fi/fili/kirjallisuusvienti/tilastoja-ja-selvityksia/. Siinä on listattu suomalaiset kirjat, jotka on käännetty yli 20 kielelle. Tosin sitäkään ei voi ottaa ihan sellaisenaan, sillä vaikka ”Kalevalaa” on käännetty...
Aiheesta oli hankala löytää tilastotietoja. Teoksessa Vaasan kaupungin suomenkieliset koulut 1877-1977 kerrotaan, että 1950-luvulla Vaasassa oli suomenkielisiä kansakouluja: Keskuskoulu, Onkilahden koulu, Palosaaren koulu, Huutoniemen koulu (valmistui 1957), Asevelikylän kansakoulu (v:sta 1954), Hietalahden kansakoulu (valmistui kolmessa osassa vuosina 1958, 1959 ja 1961) ja Vetokannaksen kansakoulu.
Suomenkielisiä oppikouluja olivat Vaasan Lyseo ja Vaasan tyttölyseo. Onkilahden koulu aloitti toimintansa v. 1957 Vaasan Keskikoulu-nimisenä, vuonna 1960 nimi vaihtui Onkilahden yhteiskouluksi. Vuosina 1923-1975 Kasarmintorin yläaste ja Vaasan yhteiskoulun lukio toimivat nimellä Vaasan Yhteiskoulu.
Oppilaita kansakoulussa oli vuosina 1957-58...
Jyväskylän kaupunginkirjastossa on langaton verkko käytettävissä pääkirjaston lisäksi Vaajakosken, Palokan, Kortepohjan ja Korpilahden lähikirjastoissa.
Tässä suora lainaus kirjaston kotisivulta:
Langattoman verkon käyttö vaatii tunnistautumisen. Käyttäjätunnukset saa kirjaston palvelupisteistä kirjastokorttia tai henkilöllisyystodistusta vastaan. Kirjaston WLAN-versio 802.11g, jonka suurin siirtonopeus on 54 Mbit/s.
http://www.jkl.fi/kirjasto/asiointi/kannettavat
