Rahojen keräilyarvon määrittämisessä rahan kunto on ratkaisevan tärkeä seikka.
Vuonna 1930 lyödyn 10 markan kolikon arvo vaihtelee kunnon mukaan 50 sentistä 12 tai 80 euroon. Normaalikäytössä olleen kolikon arvo on todennäköisesti lähempänä 50 senttiä kuin 12 euroa. Suuria hintoja maksetaan vain täysin virheettömistä ja naarmuttomista kolikoista.
Tietolähde:
"Suomen rahat arvohintoineen 2005: keräilijän opas" (Suomen numismaattinen yhdistys, 2004)
Metsä vastaa -palvelussa, joka tarjoaa tietopalveluja metsänhoidosta ja -käytöstä, on vastattu tämän alan kysymykseen. http://www.metsavastaa.net/index.cfm?docId=1131
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan ja Anne Saarikallion Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön mukaan Leo tarkoittaa latinaksi leijonaa.
Samaa juurta ovat nimet Leonard, Leopold, Leonidas, Lennart, Lenni.
Almanakassa se on ollut jo 1700-luvulta. Nyt nimi on taas uudestaan lisännyt suosiotaan.
Hei. Mainitsemiesi kirjojen jatkoksi sopisivat esimerkiksi Stephanie Meyerin uusin kirja Bree Tannerin lyhyt elämä.Samoin Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää voisi olla kiinnostava. Oletko lukenut Melissa Marrin Ilki ihanaa ja Sala kavalaa?
Jos haluat laajentaa valikoimaa hieman toiseen suuntaan, niin Tolkien-klassikko Taru sormusten herrasta olisi luonteva lukukokemus. Tai Garth Nixin Sabriel-sarja.
Oletan, että kysyjä tarkoittaa "nauhoilla" 8 mm kaitafilmiä. Kaitafilmin digitoimiseen käytetään kahta päämenetelmää. Heikkolaatuisen kopion voi tehdä kuvaamalla valkokankaalle näytettävän filmin digitaalisella videokameralla. Laadukkaan kopion saa vain kuvaamalla jokainen filmin ruutu digitaalisesti ja yhdistämällä kuvat ohjelmallisesti. Edellinen on suhteellisen halpaa ja nopeaa, jälkimmäinen hidasta ja kallista ja edellyttää ammattitason laitteistoa. Tätä palvelua tarjoaa esimerkiksi Reel One, jota olen itsekin käyttänyt.
Espoossa Sellon kirjastossa on Paja, jossa luvataan myös kaitafilmien digitoinnin olevan mahdollista. Sinne kannattaa varmaan olla yhteydessä ja tiedustella tämänhetkistä tilannetta. Myös Helsingin kaupunginkirjaston...
Uusi suomalainen nimikirja (1988) kertoo nimestä Onni: esiintyi Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882 ja Pietarin suomalaisessa kalenterissa 1872. Onni on alkavan suomalaisuuskauden nimiä. Ensimmäinen Onni merkittiin kirkonkirjoihin 1835 Hattulassa. Onnia on myös käytetty naisen nimenä. Onni on käännös varhaisemmasta kreikan Makarioksesta 'onnellinen'. Kansanomaisessa käytössä Onni on ollut varsin suosittu. - Viljami-nimestä: nimen lähtökohtana saksalainen Wilhelm. Kalenteriin otettu vuonna 1950. Wilhelm on muinaissaksalainen nimi,jonka merkitys on 'lujatahtoinen kypäräniekka'. Viljamin lähimpänä esikuvana voidaan pitää englannin Williamia, koska Pohjanmaalta, Amerikan siirtolaisten kotipaikalta, tunnetaan yleisenä Viliami ja pohjoisesta...
Kouvolan kirjastojen käyttösääntöjen mukaan asiakas tuo kadonneen tai turmeltuneen kirjan tilalle uuden, mikäli sitä on saatavana. Kirjan voi myös korvata maksamalla sen hankintahinnan. Jos hankintahintaa ei kirjan rekisteritiedoista löydy, esim. jos kirja on jo vanhempi, asiakas maksaa silloin keskihinnan. Tiedot keskihinnoista on annettu kirjaston käyttösäännöissä (maksut). Kysy oman kirjastosi asiakaspalvelusta miten voisit kyseisen kirjan korvata.
Kyyti-kirjastojen käyttösäännöt netissä: http://www.kyyti.fi/kayttosaannot
Kyyti-kirjastojen maksuista tietoa netissä: http://www.kyyti.fi/node/274
Ulosteiden syönti eli koprofagia on varsinkin nuorten koirien omaksuma tapa. Mistä tämä johtuu ei aivan varmasti tiedetä. Muutamia teorioita asiasta toki on. Nuorilla koirilla se voi olla pelkkää uteliaisuutta, tarhakoirilla se voi johtua askartelun puutteesta, muilla koirilla saattaa kyseessä olla sairaus tai puutostauti.
Vaikka jyrsijät syövätkin suurimman osan ulosteistaan pitääkseen suoliston bakteerikannan toimintakykyisenä, ei koirilla ole havaittu fysiologista syytä koprofagiaan. Oma tai toisten koirien huonosti sulamaton uloste voi olla kuitenkin ravinteikasta, varsinkin B-vitamiinien suhteen. Ravinteita sisältävää ulostetta voi aiheuttaa liiallinen kuivamuonien syönti tai haimavika. Tällainen uloste kiinnostaa puutosten vaivaamaa...
Kalevi Hautamäen säveltämän kappaleen Raatteentie nuotti (sanat, melodia, kosketinsoitin, sointumerkit) on saatavilla Salon pääkirjastosta.
https://vaski.finna.fi
Nykysuomen sanakirja antaa verbille palaa taivutusluokan 9, ja sen esimerkkisanana on taivutustaulukoissa kaivaa. Passiivin imperfekti kuuluu siis kaivettiin, palettiin, ja tuo kysytty muoto (passiivin 2. partisiippi) kuuluu kaivettu, palettu. - Äänteellisesti lähellä on verbi palata, joka on esimerkkisanana taivutustyypissä 40. Sen passiivin imperfekti kuuluu palattiin, ja pass. 2. partis. palattu.
Nimi on alkuaan kreikkaa ja se on tullut latinan kautta nimistöömme. Nimi tarkoittaa alkuaan 'Kristukselle kuuluvaa, kristittyä'. Nimi Kristus on kreikkalainen käännös 'khristos' ('voideltu') heprean samaa merkitsevästä sanasta 'mashiah', messias. Christinen ruotsalaisia muunnelmia ovat Christina, Kristina, Kristin, Kirstin, Kerstin, Stina ja Tina. Suomalaisia vastineita ovat Kristiina, Kirsti, Kersti, Krista, Tiina. Miehillä vastineita ovat Kristian, Risto jne. Nimen alkuperäinen merkitys aiheuttaa sen, että pyhimyskalenterit tuntevat monia samannimisiä. Perinteinen päivä meillä on ollut 24.7. (Agricolan rukouskirjassa v. 1544 'Christina neitzyt').///Svenska namnbok/Anders Malmsten///Etunimet/Kustaa Vilkuna///Suuri etunimikirja/Pentti...
Uuteen ajanlaskuun siirryttiin maassamme v. 1753 siten että helmikuun 17 päivästä hypättiin suoraan maaliskuun ensimmäiseen päivään. Juliaaninen kalenteri oli siis tuolloin 11 päivää jäljessä gregoriaanisesta.
Itse asiassa kyseessä ei tuolloin vielä ollut varsinainen gregoriaaninen kalenteri, vaan juliaanisen paranneltu
versio, joka esim. pääsiäisen ajankohdan laskemisessa noudatteli omia sääntöjään. Niinpä Suomen suuriruhtinasmaassa vielä v. 1845 vietettiin pääsiäistä eri aikaan kuin kaikissa muissa kristityissä maissa. Täydellisesti gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin vasta vuoden 1869 alussa. Juliaaninen kalenteri tuli maassamme viralliseen käyttöön sitä mukaa kun kirkko vakiinnutti asemansa 1100-luvulta alkaen. Kalenterilla oli...
Kyseinen pätkä on Kalevalan kahdeksannesta runosta, jossa Väinämöinen tapaa Pohjan neidon ja koettaa houkutella tätä vaimokseen Kalevalaan. Neito ei kuitenkaan tahdo suostua, vaan määrää Väinämöiselle kolme mahdotonta tehtävää, joista munan solmuun vetäminen solmun tuntumatta on yksi. Kaksi ensimmäistä tehtävää Väinämöinen yllättäen kykenee suorittamaan, mutta kolmannessa hän kohtaa suurempia vaikeuksia. Koko runon selityksineen voi lukea Suomalaisen kirjallisuuden Seuran sivuilta http://nebu.finlit.fi/kalevala/.
Vaski-kirjastojen kokoelmiin kuuluvia Kalevala-kirjoja pääsee selaamaan esim. Turun kaupunginkirjaston sivujen kautta osoitteesta https://vaski.finna.fi/. Asiasanana kannattaa käyttää yksinkertaisesti Kalevala.
Käytetyimpiä...
Pirjo Rissasen teos Äitienpäivä on ilmestynyt vuonna 2011. Kustantaja Gummerus osaa luultavasti kertoa, milloin Rissaselta on odotettavissa uusia teoksia http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=281&component=/PublishDB/Kirjail… .
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistosta on kysytty aikaisemmin kirjailijoita, jotka kirjoittavat Enni Mustosen -tyyliin http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=4cba4b85-95… .
Seuraavat voisivat olla kiinnostavia: Marja Orkoma, Elsa Anttila,
Liisa Tammio.
Kotimaisista naiskirjailijoista on vuonna 1999 ilmestynyt hakuteos: Kotimaisia naistenviihteen taitajia: 100 vuotta rakkautta.
Sana "äimän käki" esiintyy leikillisessä ilmauksessa "olla äimän käkena" joka tarkoittaa "olla äimänä" = "olla ällistynyt, hämmästynyt, hämmentynyt". Johdannaisverbi "äimistellä" tarkoittaa "ihmetellä tyhmänä, ällistellä, pällistellä, töllistellä". Lähteet: 1. Suomen sanojen alkuperä Etymologinen sanakirja, 3 R-Ö, 2000, 2. Suomen kielen perussanakirja, Kolmas osa S-Ö, 1994, 3. Paunonen, Heikki, Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii, Stadin slangin suursanakirja, 2000
On ihan sopivaa vastata kiitokseen kiitoksella. Tällöin kiitoksensaaja kiittää kiitoksenantajaa kauniista eleestä eli kiitoksesta.
https://www.lily.fi/blogit/halo/ota-vastaan-kiitos/
Wikipedia kertoo hakusanolla "vuorokausi":
Todellisen aurinkovuorokauden pituus vaihtelee vuoden aikana noin minuutin verran, sillä Auringon näennäinen liike ei ole tasaista. Tähän on kaksi syytä: Maan ratanopeus vaihtelee vuoden mittaan johtuen radan elliptisyydestä, ja Aurinko ei liiku pitkin ekvaattoria vaan ekliptikaa. Pisimmillään aurinkovuorokausi on joulukuun lopulla (noin 4 min 27 s tähtivuorokautta pidempi) ja lyhimmillään syyskuun puolivälissä (noin 3 min 35 s tähtivuorokautta pidempi).[6]
Tämän vuoksi määritellään kuviteltuun tasaisesti liikkuvaan aurinkoon perustuva keskiaurinkovuorokausi (engl. mean solar day), joka on noin 3 min 56 s pitempi kuin tähtivuorokausi eli noin 86 400 sekuntia.
Ainakaan Viola-tietokannan eli kansallisbibliografian musiikkiosan tietojen mukaan tästä laulusta ei ole julkaistu nuottia, se on olemassa vain 1999 julkaistulla Tuomas Koivuviidan CD-levyllä "Tunteiden maa".
Luultavasti ainoa henkilö, jolta nuotit voisivat löytyä, on itse säveltäjä Aimo Aaltonen, joka em. CD:n tietojen mukaan on ainakin 1999 asunut Noormarkussa.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Hei
Lyhyt vastaus kysymykseesi on EI. Ruoka on paljon muutakin kuin vitamiinit, lisäravinteet tai hivenaineet. Esimerkiksi ruoassa oleva ravintokuitu joka kulkee suoliston läpi imeytymättä vaikuttaa monin tavoin ihmisen terveyteen. Kuidut voivat mm. virittää hormoneja ja saada aikaan kaikenlaista muutakin elimistössämme mitä emme vielä edes tarkasti tiedä.
Ruoassa on lisäksi tuhansia aineita, joita emme tunne ja jotka toimivat eri tavalla kuin pillereissä. Kombinaatioita on lukemattomia erilaisia eivätkä esim. antioksidantit toimi jos niitä antaa yksitellen. Yhteenvetona. Pureskelemalla ruokaa ihminen voi pidemmän päälle parhaiten. Pelkillä pillereillä ihminen ei voi hyvin. Päinvastoin pilleridieetillä hän todennäköisesti kuolee...
Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön –kirja (Saarikalle & Suomalainen, Gummerus, 2007) kertoo Rinna-nimestä seuraavaa:
”Rinna on taustaltaan epäselvä nimi. Rakenteeltaan se muistuttaa monia tuttuja nimiä, kuten Annaa, Hannaa, Minnaa ja Sannaa. Myös monissa harvinaisemmissa nimissä on vastaavanlainen muoto (esim. Inna, Ninna ja Sanna). Rinna voi olla myös muunnos nimestä Rina, jota pidetään rina-loppuisten nimien, kuten Katarinan, lyhentymänä. Skandinaviassa Rinna on lähes tuntematon nimi, mikä saattaa johtua siitä, että ruotsiksi rinna tarkoittaa ’valua, virrata’. Vaikka väestörekisteristä löytyy ensimmäinen Rinna jo 1800-luvun puolelta, nimi on jäänyt todella harvinaiseksi. Viime vuosisadalla Rinnaksi nimettiin alle sata suomalaista,...
