Finnan mukaan VHS-kasetti löytyy Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmista sekä Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta. https://www.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1466695 ja https://finna.fi/Record/elka.143411785002000_162997867390300?sid=5044099474https://kavi.fi/ ja https://elka.fi/
WSOY:n Agatha Christie -kirjastossa ilmestyi kaksikymmentä kaksoisnidettä:1-2, Idän pikajunan arvoitus ; Paddingtonista 16.50 3-4, Askel tyhjyyteen ; Mykkä todistaja 5-6, Murha maalaiskylässä ; Simeon Leen testamentti 7-8, Vaarallinen talo ; Kaikki päättyy kuolemaan 9-10, Tuijottava katse ; Kellot 11-12, Lordin kuolema ; Kuolema ilmoittaa lehdessä 13-14, Ruumis kirjastossa ; Herkuleen urotyöt 15-16, Totuus Hallavan hevosen majatalosta ; Lentävä kuolema 17-18, Aikataulukon arvoitus ; Ikiyö 19-20, Kortit pöydällä ; Syyttävä sormi 21-22, Kymmenen pientä neekeripoikaa ; Kissa kyyhkyslakassa 23-24, Viisi pientä possua ; Neiti Marplea ei petetä 25-26, Salaperäiset rukiinjyvät ;...
Ikävä kyllä, en onnistunut jäljittämään Sittisontiainen-nimistä satua. H. C. Andersenin satujen joukosta löytyy kyllä Sittiäinen - kelpaisikohan se? Sadun alussa taistelussa ansioituneelle keisarin hevoselle pannaan kultakengät. Sittiäinen tahtoo myös kultakengät, mutta seppä kieltäytyy sellaisia laittamasta. Sittiäinen loukkaantuu ja lähtee maailmalle, missä se kohtaa lisää koettelemuksia. Lopulta se kuitenkin päätyy takaisin keisarin talliin, kultakenkäisen hevosen selkään, ja karvaat pettymykset kääntyvät lopulta iloksi, kun sittiäinen oivaltaa, että keisarin hevonen on saanut kultakengät, jotta sittiäinen ratsastaisi sen selässä.
Sittiäinen löytyy monestakin Andersenin satujen valikoimasta, esimerkiksi Andersenin suuresta satukirjasta...
Katkelma on V. A. Koskenniemen epigrammista, joka alkaa näin: "Jos tuhlari taikka saituri liet / sinä yhtä paljon hautaas viet". Runo on kokoelmasta Minä ja maailma : epigrammeja (1960).
Runo on julkaistu myös Suomen Turku -lehden numerossa 4/1960.
https://finna.fi/Record/helka.993391273506253
Kollegani oli selvitellyt asiaa. Helle Kannilan hauta sijaitsee Hietaniemen hautausmaan uudella puolella. Sen sijainti on 02-02-21B-18-0296 eli aivan Mechelinin kadun vieressä. Opastusta löytyy osoitteesta https://www.helsinginseurakunnat.fi/hautausmaat/hietaniemi.html.
Voitto Viron teos “Vanha hautausmaa : Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas” (Otava, 1993). Käsittelee Hietaniemen hautausmaata. Vanhempi painos on suppeampi, joten nämä 1990-luvulta alkaen otetut painokset ovat kattavampia. Jonkin verran kuuluisuuksien hautoja on mainittu osoitteessa http://juhankotisivu.arkku.net/kuuluisuuksien_hautoja.htm. Mitään kattavaa listausta suomalaisten hautapaikoista ei kuitenkaan taida olla olemassa.
Kirjastotila on rauhoitettu asioimiseen, lukemiseen ja oleskeluun. Potkulaudalla ajelu kirjastossa ei ole suotavaa. Niillä on helppo törmäillä ja aiheuttaa hämminkiä. Osa potkulaudan käyttäjistä osaa käyttäytyä laudan kanssa, mutta kaikki eivät osaa. Tämän vuoksi kaikkien kannalta on hyvä, että potkulautoja ei tuoda ollenkaan kirjastotilaan.
Olisikohan kyseessä ehkä Anja Kohosen Nerokas nolla (Kirjapaja, 1998)? Kohonen työskenteli Ranskassa Euroopan neuvoston kustannuslaskijana, kun hänen aivovaurionsa diagnosoitiin ensimmäistä kertaa.
Niin paljon kuin Beatlesia onkin käännetty, tästä kappaleesta en onnistunut löytämään suomenkielistä versiota. Sitä ei esim. ole Kaikkien aikojen The Beatles -suomennokset kokoelmalla. Joku on kääntänyt lyriikat Lyrics translate -sivustolle, näitä tuskin on tehty laulettavaksi.
Churchillin kirjoituksia ja puheita kuuluu julkaistun 20 miljoonan sanan verran, mutta ainakaan toistaiseksi ei näiden joukosta tarinan sitaattia ole löydetty. Kyseessä on siis mitä todennäköisimmin yksi monista "lainauksista", jotka ovat joko mielikuvituksen tuotetta tai etääntyneet niin kauas siitä mitä alun perin on sanottu, ettei alkuperäistä lähdettä ole enää mahdollista tunnistaa. Churchill-tuntijoiden mukaan hänen sanomisistaan hengeltään lähinnä kysymyksen lausahdusta saattaisi olla seuraava ajatus: "The Arts are essential to any complete national life. The State owes it to itself to sustain and encourage them…. Ill fares the race which fails to salute the arts with the reverence and delight which are their due." Tämänkin Churchill...
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Juhlakalenterin mukaan hernekeittotorstai on vanha perinne. Keskiajalla katolisen kirkon tapoihin kuului paastota perjantaisin. Sen vuoksi torstaisin syötiin täyttävää ruokaa, kuten hernerokkaa tai papusoppaa. Hernekeitto liittyy myös laskiaisen ruokaperinteisiin. Laskiainen | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura - Juhlakalenteri (finlit.fi)
Dagobert von Mikuschista vaikuttaa löytyvän hyvin vähän tietoa. Saksan kansalliskirjaston tietojen mukaan hän eli 1874 - 1950. Hän asui Berliinissä. Von Mikusch kirjoitti 21 teosta ja käänsi paljon teoksia saksaksi. Saksalaisissa sanomalehdissä hänen nimensä esiintyi usein ja häntä tituleerattiin mm. tunnetuksi itämaiden tuntijaksi. Mistään ei suoranaisesti ilmene, mikä oli hänen koulutustaustansa tai tekikö hän esimerkiksi tutkimustyötä eri maissa.
Joitakin romaaneja kaski- eli metsäsuomalaisista on kirjoitettu, ovat tosin jo aika vanhoja. Kirjat ovat ainakin Kuopion kaupunginkirjaston kokoelmissa ja saatavissa kaukolainaan:
- Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa / Schröder Gusta (1934)
- Henkipatot: Kertomus Värmlannin suomalaismetsistä
Kulomaa, J.K (1929)
- Pekka Huuskoinen / Schröder Gustaf(1919)
- Ruotsin salo-suomalaisia / Lindholm Valdemar(1908)
Sadun nimi on Ruumiinosat, ja se löytyy kirjasta Aisopoksen sadut (ilmestynyt v. 1976).
Kädet, jalat ja hampaat päättävät lopettaa vatsan palvelemisen, koska pitävät itseänsä tärkeämpinä. Sadun opetus on, että kukaan ei tule toimeen omin voimin - yhteistyötä on tehtävä.
Tieto löytyy Kirjasammosta hakusanoilla "ruumiinosat" ja "sadut".
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi…
Pulavuosina tämän maan kurjuuteen suivautunut ja valtakuntaa muuttanut Nooke pistäytyy ainakin Koillismaa-sarjan kirjassa Selkosen kansaa.
"Nooke oli jo ennen rajan taakse menoaan ollut hieman raivopäinen. Hullu työmies mutta vihasi talollisiakin kuin myrkkyä. Yksinäisen, jo kuolleen piian jalkapoika. Ärsytti mieheksi tultuaan metsäpomoja itsepäisyydellään. Ei koskaan kulkenut niska kumarassa. Teki niin kuin sattui itse asian päättämään. Vajaat kymmenen vuotta taisi olla siitä kesästä, kun Nooke katosi seudulta." (s. 516)
Kavaluus näyttää ihan suomen sanalta, joten se taipuu yleissäännön mukaan kuten sana kavaluus : kavaluuden, kavaluutta. Sen nimisiä elää Suomessa melkein 30 henkeä.
Hei
Kysymyksesi ylittää kirjastonhoitajan osaamisen. Ehdottaisin, että varaat Kelan verkkosivuilta itsellesi soittoajan. Voit varata itsellesi sopivan ajan, jolloin Kelan virkailija ottaa sinuun yhteyttä. Pääset varaamaan ajan tämän linkin kautta: https://ajanvaraus2.kela.fi
Laulajat tukkivat toisen korvansa oikean sävelkorkeuden varmistamiseksi: korvan tukkiminen auttaa kuulemaan itseään paremmin. Toinen korva on pidettävä auki, jotta kuulee muut eli sen, mitä säveltä on tavoiteltava. Se, tukitaanko vasen vai oikea korva, voi perustua puhtaasti yksilölliseen tottumukseen, mutta siihen voi vaikuttaa myös laulajan asema esiintymislavalla suhteessa toisiin esiintyjiin ja äänenlähteisiin.Nykyaikaiset korvamonitorit ovat tehneet tällaisen "sormimonitoroinnin" tarpeettomaksi, joten enää sellaista ei useinkaan näe, minkä takia se vaikkapa Saimaa-ilmiötä katsellessa on saattanut herättää huomiota.The Evolution of In-Ear Monitors – PS Audio
Kysymäsi kirja löytyy sekä Mikkelin että Jyväskylän kaupunginkirjastoista. Sitä on saatavana myös kirjakaupan kautta tai nettikaupasta, esim. täältä https://ssl.booky.fi/book.php?book_id=9789513405960. Kirjalla on kaksi ISBN-numeroa siksi että uudempaan painokseen on lisätty alkuun 978 ja loppunumero on samalla muuttunut.
Vaikka kysymyksessä viitatussa Muñoz Molinan tekstikatkelmassa härkätaisteluviittaus tuntuisi todennäköisemmältä vaihtoehdolta, täytyy todeta Sefaradin suomentajan Tarja Härkösen tässä turvautuneen Anna-Leena Härkösen "oikeeseen häräntappoaseeseen" etsiessään sopivaa vastinetta alkuteoksessa käytetylle termille emborricado, jolla Muñoz Molinan romaanin kertoja luonnehtii kohtauksen härkätaistelijan miehistä kiihottuneisuuden tilaa. Alkuperäisen espanjankielisen tekstin mukaan tämä on karkea ja kansanomainen, lähes kadonnut ilmaus, eikä sitä sanakirjoista näyttäisi löytyvänkään. Asiayhteydestä sen merkityssisältö on kuitenkin verrattain helppo päätellä. Sefaradin englanninnoksessa esimerkiksi on päädytty varsin suorasukaiseen...
