"Lännen lokari" on Hiski Salomaan (1891-1957) säveltämä ja sanoittama laulu, joka tunnetaan ehkä parhaiten hänen omasta tulkinnastaan. Yleisradiossa "Lännen lokari" joutui esityskieltoon vuonna 1952, ja vapautui pannasta vasta 1970-luvulla.
Laulun sanat löytyvät verkosta mm. osoitteesta http://www.punatahdet.com/piisitmuut.html#6
Ulla on lyhentymä Ulrikasta. Muitakin selityksiä on : nimelle pidetään lähtökohtana myös Ursula –nimeä, ortodoksien keskuudessa Uljana –nimeä. Ulrika puolestaan on sisarnimi miehen nimelle Ulrik, joka tulee saksalaisesta nimestä Udalrich ja perustuu sanoihin ’uodal’ (omaisuus, perintötila) ja ’rich’ (rikas, mahtava) eli merkitys on perintörikas, perintötilallinen. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta https://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/nimipalvelu_etunimihaku.asp?L=1 saa tietoja nimien esiintyvyydestä eri aikoina. Ulla nimeä on annettu nimeksi eniten 1940-59. Yhteensä Ulla-nimisiä on 26072.
Lisää etunimistä kirjoista Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja (2004) ; Saarikalle, Anne : Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007...
Sinikka-nimen kantasana on väriä kuvaava 'sini', josta Eino Leino muodosti hienon etunimen Lallin viehättävälle tyttärelle Lalli-näytelmässä (1907). Säveltäjä Toivo Kuula keksi juuri tästä näytelmästä nimen tyttärelleen pianotaiteilija Sinikka Kuula-Marttiselle vuonna 1917. Samantyyppisiä nimiä on ollut almanakkaan ehdolla muitakin, kuten Yrjö Karilaalla Siniä vuonna 1919.
Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Sinikan samojen alkukirjainten vuoksi Sinaida-nimeen.
Lähteet
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
Vilkuna: Uusi suomalainen nimikirja, Otava
Näin kerrotaan Pompeiuksen sanoneen merimiehille, jotka pelkäsivät lähteä myrskyssä merelle kuljettamaan viljalastia Roomaan: Navigare necesse est, vivere non est necesse eli merenkulku on välttämätöntä, eläminen ei ole välttämätöntä. Tällä hän tarkoitti siis, että tärkeät tehtävät on tehtävä vaarankin uhatessa.
Kaikki, paitsi purjehdus on turhaa on Junnu Vainion sanoittama ja Lasse Mårtenssonin säveltämä kappale. Antiikin ajan lentävä lause on varmaankin inspiroinut sanoittajaa. Sekä Vainion että Mårtenssonin kerrotaan olleen innokkaita purjehtijoita, joten luultavasti ajatus liittyy purjehduksen ihanuuteen ja tärkeyteen sen harrastajalle.
Pieksämäen nimeen ei sisälly imperatiivia, sillä alkujaan vuonna 1575 perustetun kirkkopitäjän nimi oli Pieksämä. Se sai nimensä Pieksänjärvestä, jonka alkuperäinen nimi on ilmeisesti ollut Pieksemäjärvi tai Pieksämäjärvi. Järvi on iso ja harvinaisen saareton, joten nimen on oletettu kuvaavan sitä, miten aallot pieksevät sen rantoja. Pieksämän kirkko rakennettiin Pieksänharjulle, ja ilmeisesti sen sijainnin perusteella pitäjän nimi alkoi 1600-luvulla vakiintua Pieksämäeksi. Kansa käytti vielä 1800-luvun lopulla nimityksiä Pieksäme, Pieksämellä, Pieksämällä ja Pieksämmäällä.
Piestä-verbin imperatiivi on piekse, pieksää-verbin puolestaan pieksä.
Lähteet:
Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus, 2007)
Kotimaisten kielten keskus...
Tähän saakka sarjan aiempien osien suomennokset ovat ilmestyneet englanninkielisen alkuteoksen julkaisua seuraavan vuoden syksynä. Tämä antaisi aihetta olettaa, että tänä vuonna ilmestynyt Curse for true love olisi saatavana suomenkielisenä käännöksenä syksyllä 2024. WSOY:n syksyn uutuudet julkistetaan loppukeväällä, joten varmaa tietoa voi joutua odottamaan siihen saakka.
Sana rissa, trissa tai trissu tarkoittaa joissakin suomen murteissa pyörää (kangaspuiden tai rukin osana), pientä väkipyörää, rullaa, kelaa tai joskus myös sompaa. Sana on lähtöisin ruotsin kielen sanasta trissa, joka tarkoittaa kiekkoa, kehrää, pyörää, kelaa tai sompaa. (Lähde: Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja 3, R - Ö, 2000)
Soturikissat-sarjaa voisi suositella noin 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille.
Erin Hunter -tekijänimen takana on neljä kirjoittajaa: Kate Cary, Cherith Baldry, Victoria Holmes ja Tui Sutherland.
Paljon tietoa kirjoista ja kirjoittajista löytyy mm. kahdelta suomenkieliseltä fanisivustolta:
http://ameliette.webs.com/
http://thewarriorcats.suntuubi.com/
Taloustieteessä termillä "tuotantoväline" tarkoitetaan kaikkia niitä osatekijöitä, jotka lähinnä tuotteiden valmistamisessa ovat välttämättömiä kuten pääoma, koneet, raaka-aineet, maa ja metsä, vesivoima, työntekijöt ja varsinkin nykyään immateriaaliset ohjelmistot. Kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä kapitalisti omistaa normaalisti muut tuotantovälineet paitsi työntekijöitten työn, jolla on itsenäinen arvoa luova ominaisuus. Kapitalisti joutuu ostamaan tuon yhden tuotantovälineiden kokonaisuuden osan, koska orjuutta ei enää laajasti ottaen esiinny ja tuo ostohinta näkyy työntekijän saamana palkkana.
Marxilaisen talousteorian mukaan (vahvasti kärjistäen ja lyhentäen) sosialistisessa tuotantojärjestelmässä vallitsee kapitalistin...
Suomen etymologinen sanakirjassa ei esiinny sanaa 'iiksi', myöskään kirjassa Suomalainen paikannimikirja, 2007, ei sanaa ole. Kirjassa R. E. Nirvin Kiihtelysvaaran murteen sanakirja 2, 1975, on sana 'iiksi' selitetty paikannimeksi, joka on niittyaukea 'Iiksjoin' varrella 10 km Joensuusta kaakkoon. Siellä on kiihtelysvaaralaisten niittyjä. Iiks heinätettiin aina ensin ja monet kylät olivat siellä heinällä.
Tällaista tietoa löytyi sanomalehti Karjalaisen artikkelin kautta (Inhimillisempi Iiksenjoki / Ritva Väisänen. Karjalainen 11.8.2001, s. 1, 11).
Mutta mitä sana on alunperin tarkoittanut?
Artikkelissa: Varisten ja siirtolaisten asuttama maalaiskaupunginosa / Terhi Karttunen. Karjalainen 18.4.1998, s. 11, on tieto, että Iiksenjoki...
Maalauksen luonnoksessa vuodelta 1885 nuoren naisen vierellä on vastasyntynyt vauva. Luonnos tunnetaan yleisesti nimellä "Salasynnyttäjä". Seuraavana vuonna valmistuneessa lopullisessa versiossa Gallen-Kallela oli luopunut salassa synnyttämisen teemasta. "Eksynyt" tunnetaan myös sen vaihtoehtoisella nimellä "Tyttö palaneessa metsässä". Näin voi päätellä Gallen-Kallelan näyttelyluettelon kuvista, jotka löytyivät kirjasta: Akseli Gallen-Kallela : Ateneum 16.2.-26.5.1996, Turun taidemuseo 26.6.-1.9. 1996 / [kirjan toimittaja Juha Ilvas] [Helsinki] : Suomen taiteen museo, Ateneum, 1996.
Linnut eivät eritä nestemäistä virtsaa, vaan niiden virtsa on valkoista ja selvästi havaittavaa ainetta, kiteistä virtsahappoa, jonka linnut erittävät yhdessä ulosteen kanssa. Ulosteet poistuvat linnun elimistöstä ns. yhteissuolen (viemärisuolen) eli kloaakin kautta, jonka kautta kehosta poistetaan myös munat. Linnuilla nestemäinen virtsa-aine ei tulisi kysymykseen, sillä se - toisin kuin liukenematon virtsahappo - aiheuttaisi munankuoren sisässä tapahtuvan alkion myrkytystilan.
Lähteet:
Erkki Pulliainen, Kanan historia, biologia ja tuotanto
Helena Telkänranta, Kanojen maailma
Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen Badding-elämäkerran (Gummerus, 1996, 9519743103, s. 45-6.) mukaan Badding-puhuttelunimen keksi Raulin koulukaveri Rauli "Rafe" Tanskanen keskikoulun viidennellä luokalla. Englanninkieliset nimet olivat tuollin "in". Badding ei tarkoittanut mitään erityistä, se vain kuulosti hyvältä.
Hakuteoksessa Iskelmän tähtitaivas (WSOY, 2004) on esitetty, että Somerjoki muokkasi taiteiljanimensä Michael Bondin lastenkirjojen Karhuherra Paddington -hahmosta, koska hän samastui karhuherran haurauteen ja herkkyyteen. Vaikka ensimmäinen Paddinton-kirja ilmestyi Englannissa jo 1958, suomennokset ilmestyivät vasta vuoden 1973 jälkeen. Somerjoen levykannessa nimi Badding oli jo v. 1970.
W. O. Renkosen kokoamasta ja selittämästä kirjasta Siivekkäitä sanoja ja sivistyssanoja (Otava 1953) löytyy monipuolinen vertailu Vakka kantensa löytää -sanonnan vastineista muissa eurooppalaisissa kielissä. Renkosen mukaan kaikki eurooppalaiset variantit tuntuvat juontavan juurensa Kreikasta, nimittäin Homeroksen Odysseiasta. Odysseian pohjalta Cicero on Renkosen mukaan kiteyttänyt sanonnan latinankielisen muodon "Pares cum paribus facillime congregantur" (=samanlaiset yhdistetään helpommin samanlaisiin).
Vakka kantensa löytää -sanonnalla viitataan henkilöön, joka on löytänyt itselleen sopivan, samankaltaisen elämänkumppanin. Ruotsiksi sanotaan "kaka söker maka" (=kakku etsii puolisoa), joka on merkitykseltään vaikeasti avautuva,...
Jos paranormaali romantiikka kiinnostaa, suosittelisin lämpimästi Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjaa (osat: Kesytön, Uhanalainen, Jäljitetty, Vainuttu). Niissä on päähenkilönä Raisa-niminen lukiolainen, jolle paljastuu, että seudulla asuu ihmissusia. Samantapainen asetelma on myös Elina Pitkäkankaan sarjassa, jonka osat ovat Kuura ja Kajo. Se on tosin suunnattu ehkä vähän vanhemmille kuin Rouhiaisen sarja.
Kolmantena voisin suositella Sini Helmisen Väkiveriset-sarjaa (osat: Kaarnan kätkössä ja Kiven sisässä), jonka osat toimivat myös itsenäisinä kirjoina. Siinäkin tavallisen maailman takaa paljastuu salattu fantasiamaailma. Neljäntenä voisin mainita Reetta Aarnion Maan, veden ja tulen väki -sarjan (osat: Maan kätkemä, Veden vanki, Virvatulen...
Eräällä keskustelupalstalla on kysytty samaa asiaa ja vastauksena on Luomutila Orava Haukiputaalla http://www.oravanluomutila.fi/index.php?pinc=2 . Lisätiedustelujen mukaan Oulussa saa tilamaitoa ainakin Lambergin maitotilalta, Lehtikankaantie 40 (p. 0400-770379), n. klo 9 aamulla ja klo 19 illalla. Tilamaitoa myydään asiakkaan omiin astioihin.
Mistä laulu alun perin on lähtöisin, lienee mahdoton sanoa. Vuosikymmeniä ympäri maailmaa eri kielillä ja kansojen keskuudessa on esiintynyt erilaisia versioita tästä laulusta. Suomen kansallisdiskografiasta löytyy levytettyjä tai nuotinnettuja versioita nimillä "Leijonanmetsästys", "Leijonan metsästys" ja "Leijonaa mä metsästän" 1990-luvun alusta alkaen, mutta tiettävästi laulua on leikitty Suomessa jo kymmeniä vuosia aiemmin. Laulun alkuperästä, iästä ja levinneisyydestä tietoa saadakseen olisi kartoitettava laajasti leikkilaulujen tai laululeikkien, kansanrunouden, kansanmusiikin, liikuntaleikkien ja muun leikkiperinteen tutkimusta - mahdollisesti jopa tehtävä tästä aiheesta kokonaan uusi tutkimus. Alustava lähteiden kartoitus on...
Tikkakosken tehtaan toimintaa on ollut vuosina 1893-1986. Sen perusti Luonetjoen padotun yläkosken, sahan ja jauhomyllyn maa-alueelle insinööri Gabriel Wilhelm Martin Stenij. Aluksi oli sahatoimintaa, myöhemmin tuotantoon on kuulunut sahojen ja myllyjen koneosia, aseita (mm. Suomi-konepistooli, josta on käytetty nimeä "Maailman paras ase"), auton liukuestenastoja ja Tikka-ompelukone.
Vuonna 1939 aloitti toimintansa kallioon louhitussa tunnelissa ammustehdas, jossa valmistettiin armeijalle 12,7 mm lentokoneenkonekiväärien ja 20 mm panssaritorjuntakiväärien ammuksia. Näiden lataustyö tapahtui tunnelitehtaan lähistöllä useissa erillisissä rakennuksissa räjähdysvaaran minimoimiseksi. Tämä tieto löytyy teoksesta
Mäkinen, Martti: Oy Tikkakoski...
Suomen sanojen alkuperä -kirjassa on pirssi-sanalle löydetty seuraavanlaisia merkityksiä uudemman merkityksen "taksi" lisäksi:
"vaja, katos, puutavaran välivarasto, lautatarha"; kaakkoismurteiden pirsa tarkoittaa "lautatarha, laivojen purku- ja lastin myyntipaikka, polttopuukauppa"; venäjän birza tarkoittaa "seisontapaikka, asemapaikka (esim. ajureita varten)"
Kansanperinteen sanakirjassa on myös annettu samantapainen merkitys:
"ajurien tai työväen odotus- ja seisontapaikka, ajuriasema, (viljan, halkojen) lastaus- ja purkauslaituri, halkotarha".
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 2. SKS 1995.
Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sankirja. WSOY 1979.
Navetan juhla -niminen runo löytyy teoksesta Kotiaapinen (toim. Martti Haavio, Aili Konttinen, Ohto Oksala, WSOY, 1937). Suositusta aapisesta on otettu 23 painosta, viimeisin vuonna 1981. Runo on lisäksi ainakin samojen tekijöiden teoksessa Iloinen aapinen (vuodelta 1933), viimeisin 15. painos on vuodelta 2004.
Navetan juhla menee näin:
Tässä kiehuu tee.
Härkä hymyilee.
Suuta nuoleksii.
Lehmä emännällä
hiki helmeilee.
Pikku vasa tuttisuu,
killisilmä, tähtipää
huutaa mää
ja huutaa möö.
Martti Haavion satu Tiina Tonttutyttö on useassa satukirjassa, mm. näissä:
Suomalaisten satujen helmiä 2 , Kirjapaja, 2001
Petterin kirahvit ja muita suomalaisia satuja , WSOY, 1999
Pieni aarreaitta 2 , WSOY, 1992
Tiitiäinen, metsäläinen--suomalaisia satuja...
