Etsitty kirja lienee Taru Tolsa-Revon Kenen talo? : satuja ukosta ja akasta (Weilin+Göös, 1980).
"Pieni, pyöreä akka kohtaa tiellä ukon, jolla on hilpeät korvat ja lempeä suu. Siitä hetkestä he päättävät lähteä kulkemaan yhdessä käsi kädessä ja heistä tulee verrattomat kaverukset. Yhdessä he rakentavat talonkin, mutta siitä unohtuu ovi! Ohikulkijat ihmettelevät moista kummajaista, mutta ukko ja akka vain nauraa kihertävät ja kulkevat ikkunasta. Ja hassunkurisia ovat monet muutkin ukon ja akan keksinnöt ja kommellukset, joita heille sattuu yhtenään."
Kirjassa on kaikkiaan 16 satua. Ukon ja akan kolmesta lehmästä kertovan nimi on Akan lehmät.
Runo, tai ehkä pikemminkin aforismi löytyy Tommy Tabermannin ja Jussi T. Kosken yhteisestä kirjasta Kuinka olla sivulta 108. Kirjaan on koottu eri henkilöiden aforismeja tai ajatuksia. Osassa on mainittu tekijä, ja oletettavasti ne , joissa tekijää ei mainita, ovat Tabermannin tai Kosken kirjoittamia.
Kysymys koskee erikoisalaa, josta meillä yleisessä kirjastossa ei valitettavasti löydy lähteitä ja tämän alan erikoiskirjastoja ei palvelussamme ole mukana. Ehdottaisin, että kysyisitte asiasta tullista, palautelomake on heidän yhteydenottokanavansa tai Poliisista, Poliisin kirjaston yhteystiedot löytyvät täältä, https://tulli.fi/tietoa-tullista/palaute ja https://www.polamk.fi/kirjasto
Yleensä kirjastokortin myöntämisen ehtona on vain Suomessa oleva osoite, Näin esim. mökkiläinen voi saada kortin myös mökkipaikkakuntansa kirjastoon. Kannattaa kuitenkin varmistaa asia, samoin kuin se, mikä osoite korttiin kirjataan, siitä kirjastosta, mistä kortin haluaa.
Tove Janssonin teoksessa Taikatalvi (Trollvinter, 1957) Tuu-tikki sanoo Muumipeikolle talvisessa metsässä juuri näin: "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." Vuonna 1994 ilmestyneessä 14. painoksessa tämä sitaatti on sivulla 22. Teoksen suomensi Laila Järvinen.
Hei
Willam Goldingin kirjassa "Kärpästen herra" on kuvatunlainen juoni. Katso mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rp%C3%A4sten_herra
Kuopion kaupunginkirjaston kotisivun kautta voit aina tarkistaa kirjan saatavuuden:
https://kirjasto.kuopio.fi//
Karhulasta on viime vuonna julkaistu valokuvateos nimeltään Valokuvaajat Emil ja Edvin - kuvia Karhulasta ja ympäristöstä. Kirjaan liittyen on Kotkan Merikeskus Vellamossa ollut näyttely ja kirjaa on ainakin tuolloin ollut saatavilla Vellamon museokauppa Plootusta hintaan 30 euroa.
Linkki näyttelyyn http://www.merikeskusvellamo.fi/FI/Ajankohtaista/Tapahtumat/2015/05/22/…
Ja lisätietoa kirjasta
http://www.kymensanomat.fi/Online/2015/04/22/Kymenlaakson%20museon%20va…
Karhulasta on tehty myös aiemmin, vuonna 1976, valokuvateos Karhula (julk. Karhulan Kauppala, valokuvaajat mm. Ahonen, Raimo; Tommola, Matti). Tämä teos on lainattavissa Lahden kaupunginkirjastosta. Kirjan ostomahdollisuudesta en löytänyt tietoa.
Taloustaito-lehti tulee Espoossa Leppävaaran ja Tapiolan kirjastoihin, Helsingin puolella Itäkeskukseen, Kannelmäkeen ja Pasilaan. Taloustaito: yritys löytyy Espoon Leppävaaran pääkirjastosta. HelMet-palvelusta (osoite www.helmet.fi) voi katsoa tarkemmat saatavuustiedot kohdasta Lehdet => Taloustaito => Hae. Viitteiden nimeä klikkaamalla pääsee saatavuustietoihin.
Kannattaa ehkä ensin täsmentää, että ”turve” tässä yhteydessä ei tarkoita suolta nostettua turvetta vaan multapaakkua, jota kasvien juuret pitävät koossa.
Valan vannominen turve pään päällä oli ikivanha tapa vannoa maan kautta. Se perustui maan palvomiseen ja oli käytössä monilla muinaiskansoilla, myös slaaveilla. Erityisesti turvepaakkurituaalia sovellettiin kun oli kyse maata koskevista asioista – maakaupasta tai rajan määrittelystä. Tapa oli käytössä vielä 1600-luvulla. Internetistä löytyi v. 1634 laaditun venäläisten ja puolalaisten välinen rajasopimuksen teksti. Tekstissä sanotaan, että rajariitoja ratkaistaessa osapuolten tulee panna turve pään päälle, suudella ristiä ja sitten vannoa vala.
Venäjän Internetistä aiheesta löytyy tietoa...
Valitettavasti laintulkinta ei kuulu kirjastomme asiakaspalveluun. Sen sijaan tässä on muutama kirjallisuusvinkki perintöasioihin liittyvistä uusimmista teoksista, joista voi olla apua kysymykseesi:
Matti Norri: Perintö ja testamentti : käytännön käsikirja (7. uud. painos), 2017.
Aulis Aarnio ja Urpo Kangas: Suomen jäämistöoikeus, osa 1, perintöoikeus, 2016.
Tapani Lohi: Jäämistöositus ja kuolinpesä, 2020.
Ajantasainen lainsäädäntö löytyy tuoreimpien Suomen laki -julkaisujen lisäksi verkosta Finlex-sivustolta, joka on Suomen sähköinen säädöskokoelma ja sisältää ajantasaisten säädösten ja alkuperäisten säädösten kokoelmat. Sivustolla voi hakea aihesanalla haluttua aihetta. Tein haun perintö-aiheella. Perimysjärjestyksestä säädetään lain perintökaaressa.Perintökaari 40/1965 2 luvun 2§ mukaan "Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen vanhempansa kumpikin puolet perinnöstä. Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan.". Kysymässäsi tapauksessa lain mukaan sisarukset perivät. Jos joku...
Molempien lehtien vuosikerrat ovat luettavissa Kansalliskirjastossa, yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.kansalliskirjasto.fi/
Helsingin kaupunginkirjaston varastossa säilytetään Sotilasaikakauslehteä viisi vuotta.
Uusi Maailma vuosilta 1963-65 on myös varastoitu sinne, samoin lehden seuraaja UM. Uusi Maailma vuosilta 1972-77.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/helmet_kirjavarasto/
Sotilasaikakauslehden artikkeleita voi etsiä ARTOsta, kotimaisesta artikkeliviitetietokannasta: http://finna.fi
Uusi Maailma -lehden artikkeleita ei ole indeksoitu artikkelitietokantoihin.
Charles Dickensin Saiturin joulu (A Christmas Carol in Prose, Being a Ghost Story of Christmas) on julkaistu vuonna 1843. Agatha Christien teoksia julkaistiin vuodesta 1920 vuoteen 1976. Sir Arthur Conan Doyle kirjoitti Sherlock Holmes -tarinoita vuosina 1887–1927. Eurooppalaisen ja etenkin englantilaisen kirjallisuushistorian kontekstissa Dickensin voi katsoa edustavan viktoriaanista aikakautta, joka näkyi myös kirjallisuusihanteissa. Viktoriaanisen aikakauden teokset kuvasivat usein teollistumisen ajan yhteiskuntaa sekä tavallisen ihmisen elämän vaikeuksia. Dickensin kerronta ja tyyli oli niin omalaatuista ja tunnistettavaa, että hänen mukaansa nimettiin oma tyylisuuntansa: dickensiläisyys. Dickensiläisellä...
Äänikirjan tekeminen on sangen kallista. Suomessa on kaksi isompaa äänikirjojen kaupallista kustantajaa: Suomen äänikirjat, joka tuottaa muutaman kymmenen kirjaa vuodessa ja ne ovat "varmoja nimiä" esim. Hietamiestä, Lehtolaista jne. Toki sinnekin voi tarjota omia tekstejään. Sanoma-WSOY:n Hyvät kirjat tuottaa äänikirjoiksi vain kustantamon omien kirjailijoiden teoksia. Ehkä hyvä vaihtoehto olisi lukea omakustanne itse nauhalle, sillä sekä lukija- että studiokustannukset ovat sangen korkeat ja tarjota sitten itse äänikirjaa kirjastoille. Keltaisilta sivuilta löytyy studioiden yhteystietoja, jos haluaa äänitteestä korkeatasoisen ja on valmis maksamaan siitä.
Lauri Simonsuurin toimittamaan Myytillisiä tarinoita -teokseen (SKS) on koottu vanhan kansan tarinoita kummituksista, haltioista, peikoista ja muista yliluonnollisista olennoista. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 1947, ja siitä on otettu useita uusia painoksia.
Uno Harvan Suomalainen muinaisusko (SKS) käsittelee suomalaista kansanuskoa ja mytologiaa. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1948, ja siitä on otettu uusi painos 2018.
Elina Rannan Haltijoitten mailla, maahisten majoissa : maan, metsän, veden ja vuoren väki (WSOY, 1996) kertoo vanhoista suomalaisesta taruolennoista ja myyteistä.
Nina Haikon ja Minna Lämsän Pieni maahiskirja (Kustannus-Puntsi, 2002) on graafisen suunnittelun opinnäytetyönä syntynyt kirja, jonka tarinat ovat peräisin...
Oulun kaupunginkirjaston kokoelmassa ei ole puhelinluetteloita tuolta ajalta. Kansalliskirjastosta Helsingistä löytyisi. Kannattaa ottaa yhteyttä Kansalliskirjaston asiakaspalveluun https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/neuvonta ja kysyä mahdollisuudesta käyttää luetteloita tai saada kopioita. Tarpeesta riippuen he voivat ehdottaa sopivinta ratkaisua.Myös Oulun yliopiston kirjastosta voi kysyä, onko heillä 1990- tai 2000-luvun puhelinluetteloita kokoelmassa luetteloimattomana, ts. eivät näy heidän aineistotietokannassa.
Koruliikkeestä kerrottiin, että kreolikorvakorut ovat yleensä värikkäitä, suurikokoisia korvakoruja, joissa on esimerkiksi afrikkalais-karibialaisia vaikutteita.
Kreolikielet ovat kieliä, joissa on sulautunut useampi kieli toisiinsa. Niitä puhutaan etenkin alueilla, jotka olivat ennen Euroopan siirtomaita:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreolikieli
