Termin määrittely hieman vaihtelee tieteenalasta riippuen.
Wikipedia kertoo:"käsitteellinen viitekehys on analyyttinen työkalu, jolla on useita muunnelmia ja asiayhteyksiä. Sitä voidaan soveltaa eri työryhmiin, joissa tarvitaan kokonaiskuvaa. Sitä käytetään käsitteellisten erojen tekemiseen ja ideoiden järjestämiseen. Vahvat käsitteelliset kehykset vangitsevat jotain todellista ja tekevät tämän tavalla, joka on helppo muistaa ja soveltaa." https://fi.regionkosice.com/wiki/Conceptual_framework
Tieteen termipankki liittää termin filosofiaan. https://tieteentermipankki.fi/w/index.php?search=k%C3%A4sitteellinen%20viitekehys&profile=default&title=Toiminnot%3AHaku&fulltext=1
Kielitoimiston sanakirja määrittelee...
Uusia kuvaketiedostoja Windowsiin voi ladata internetistä. Latauspaikkoja löytää esimerkiksi kirjoittamalla Googleen "free desktop icons". Kuvaketiedostot ovat joko .ico tai .icl -päätteisiä tiedostoja. Ico-tiedostot sisältävät yksittäisen kuvakkeen ja icl-tiedostot kokonaisen ryhmän kuvakkeita. Windowsin kuvakkeiden käsittelyä varten on myös omia ohjelmia, kuten ilmainen IconTweaker.
Kaikista kotimaisista painotuotteista, ääntä, kuvaa tai tekstiä sisältävistä tallenteista sekä verkkoaineistoista lähetetään maksuttomat kappaleet Kansalliskirjastolle. Kansalliskirjaston oikeus vapaakappaleisiin perustuu Lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä. Kirjoja Kansalliskirjastoon lähetetään kuusi kappaletta, samoin jäsenlehtiä. Suomessa vapaakappaleiden lähettämisestä Kansalliskirjastolle vastaa tuotteen valmistaja, kuten kirjapaino. Ulkomailla valmistettujen kotimaiseen levitykseen tarkoitettujen painotuotteiden ja tallenteiden luovutusvelvollisuus kuuluu julkaisijalle tai maahantuojalle.
Lisätietoja:
http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/vapaakappaleet.html
Uuden zoon osassa 9 sivulla 31 sanotaan lukkien lahkolla olevan ainoastaan kaksi pistesilmää eturuumiin keskellä. Sivulla 32 kerrotaan hämähäkkien lahkolla olevan tavallisesti kahdeksan, joskus kuusi ja muutamissa tapauksissa kaksi pistesilmää. Ne saattavat myös puuttua kokonaan. Pistesilmät sijaitsevat eturuumiin etuosan selkäpuolella.
Tarkistin Makupaloista http://www.makupalat.fi , Kirjastot.fi:n Linkkikirjastosta http://www.kirjastot.fi/linkkikirjasto sekä yritin etsiä hakukone Googlella http://www.google.fi , mutta näyttäisi, että netissä ei olisi Kaarinan kaupungin historiasta mitään kokonaisesitystä.
Katsoin myös Suomen kansallisbibliografia Fennicasta http://fennica.csc.fi/webvoy.htm , onko Kaarinan historiaa edes kirjamuotoisena. Sellainen sieltä löytyi: Mäkelä, Pentti / Kaarinan historia (1997), julk. Kaarinan kaupunki. Kaarinan pitäjästä on myös kirjoitettu 4-osainen historia 1950-luvulla (Innamaa, Kerttu: Kaarinan pitäjän historia, julk. Kaarinan historiatoimikunta).
Kirjojen saatavuuden voit tarkistaa omasta kirjastostasi.
Kyseessä on todellakin Kasevan biisi nimeltään "Striptease-tanssija". Se on ilmestynyt levyllä "Silloin kun" (1974). CD-versio on ilmestynyt 1991. Levyn saatavuuden voit tarkistaa pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta http://www.libplussa.fi
Musiikki- ja mediaosastomme paneutui asiaan ja tiedottaa, että Sosan hiteistä suomennettuna löytyy ainoastaan Alfonsina ja meri. Teoksen on suomeksi levyttänyt Anneli Saaristo vuonna 1985 albumilleen Näin jäätiin henkiin. Laulun sanat ja nuotti löytyvät Suuresta Toivelaulukirjasta numero 20 sivulta 110-111.
10. sotasairaala sijaitsi Tampereella. Sen käytössä oli Tampereen yleinen sairaala, Hatanpään sairaala, Keski-Hämen parantola ja myöhemmin vielä osa Tampereen keuhkotautiparantolaa. Sairaalassa oli paikkoja yhteensä 720 sotilaalle ja 216 siviilille.
Tampereen sotasairaalasta löytyi melko niukasti tietoa. Yllämainitut tiedot ovat Tamperen kaupungin Koskesta voimaa-verkkojulkaisusta,jota pääset lukemaan täältä:
http://www.uta.fi/laitokset/historia/koskivoimaa/valta/1918-40/talvisot…
Lisäksi Jussi Koivuniemi on kirjoittanut kirjan Sotasairaalatoiminta Nokialla 1940-1944, mutta en osaa sanoa missä määrin siinä käsitellään 10. sotasairaalaa, sillä sitä ei löydy Kouvolan kirjastoista. Sen voi kuitenkin tilata kaukolainana halutessaan....
Litja-nimi on sukunimenä huomattavasti tavallisempi kuin etunimenä. Litja-etunimen on saanut 7 suomalaista, sukunimenä se on 386:lla (Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu:
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Mikkosen ja Paikkalan Sukunimet-kirjan mukaan Litja on Karjalan Antreassa vakiintunut sukunimeksi kreikkalaisesta ristimänimestä Lyydia.
Virginia-nimi tulee latinasta ja merkitsee sekä Virginiuksen sukuun kuuluvaa naista että neitsyttä.
Kirjastoalan koulutuksesta löytyy tietoa mm. seuraavilta sivuilta: www.minedu.fi/OPM/kirjastot/kirjastoalan_koulutus, www.kirjastot.fi/kirjastoala/opiskelu/. Kirjaston- tai kirjastotoimenjohtajaksi tähtäävän koulutus on yliopistokoulutusta.
Kysy kirjastonhoitaja -palvelun arkistosta sivulla www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkisto/ löytyy huhtikuussa annettu vastaus kysymykseen kirjastonhoitajien työllistymisestä (hakusanoiksi kirjastonhoitajat + työllistyminen, kysymys "Hei! Olen kiinnostunut kirjastonhoitajan työstä"). Samassa arkistossa on 17.11.2010 annettu vastaus kirjastoalan palkkauksesta (hakusanat palkat ja kirjastoala, kysymys "Miten pääsee kirjastoon töihin?").
Kirjastotyö on vaihtelevaa ja monipuolista, monenlaisia taitojakin...
Etunimikirjoissa ei ole mainintaa nimestä Unnu. Sen sijaan Eeva Riihosen "Mikä lapselle nimeksi?"-teoksessa mainitaan nimet Unna ja Unni. Nimet ovat teoksessa tulkittu saamen kielisiksi lainoiksi, sillä unna merkitsee saameksi 'pientä' tai 'pikkuista'. Riihonen antaa teoksessaan nimille myös toisen selityksen eli nimet voivat olla myös muunnos muinaispohjoismaisesta nimestä Unn, joka oli johdettu puolestaan vanhasta 'rakastaa'-verbistä. Muinaispohjoismaisessa tarinaperinteessä Unn oli merenkuninkaan tytär.
Lähde: Riihonen, Eeva "Mikä lapselle nimeksi!". Tammi: 1992.
Nita -nimi on lyhentymä nita-, nitta -loppuisista nimistä esimerkiksi Juanita, Janita, Anita, Anitta. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Nita -nimisiä henkilöitä on Suomessa ollut vuosina 1900-2005 625 kappaletta.
Nipa lienee lyhentymä Niilosta, joka on suomalainen muunnos Nikolauksesta. Nikolaus oli Uudessa Testamentissa yksi Jerusalemin alkuseurakunnan seitsemästä diakonista. Kalenteriin nimen on tuonut Pyhä Nikolaus, vähäaasialaisen Myran kaupungin arkkipiispa, joka kuoli noin v. 345. Nikolausta on pidetty merenkulkijoiden suojeluspyhimyksenä. Lisäksi häntä pidetään hyväntekijänä ja hätään joutuneiden auttajana. Monissa maissa Pyhä Nikolaus (Santa Claus) tuo jouluntienoilla lahjoja lapsille kuten meillä joulupukki. Pyhän...
Fiona juontaa alkunsa gaelinkielisestä sanasta fionn, joka merkitsee kaunista. Nimi oli varsin suosittu Englannissa ja Skotlannissa 1900-luvun puolivälissä. Suomalaisessa kalenterissa nimeä ei ole, Ranskassa Fionan nimipäivä on 18.10. Lähteet: Dunkling: Everyman's dictionary of first names(1987); Lempiäinen: Suuri etunimikirja(2001); Valitse nimi lapselle(2003).
Pääsiäistropari on ortodoksisessa kirkossa pääsiäisen aikaan laulettava tropari, kirkkoveisu:
Kristus nousi kuolleista,/ kuolemalla kuoleman voitti/ ja haudoissa oleville elämän antoi.
Mitään tarkkaa lukumäärää troparin toistumisesta on mahdotonta sanoa, koska palvelusten pituus vaihtelee eri kirkoissa. Lisäksi mainitsemiasi fraaseja käytettäneen nykyisin myös monien muidenkin kirkkokuntien palveluksissa. Tarkoittanet kuitenkin nimenomaan ortodoksisen kirkon pääsiäisyön palvelusta. Vaikka se noudattaakin kaikkialla periaatteessa samaa kaavaa, se sisältää myös paljon vaihtoehtoisia ja valinnaisia osia. Myös suoranaiselle improvisaatiolle on tilaa. Seurakuntakirkoissa palvelus saattaa myös olla paljonkin...
Kysymyksessä mainitulla tavalla näyteltyjä ja animoituja osuuksia yhdistävistä elokuvista aiheensa puolesta vahvin ehdokas etsityksi lastenelokuvaksi on Lionel Jeffriesin ohjaama Veden lapset (The water babies) vuodelta 1978, jossa elokuvan keskellä olevaa vedenalaiseen maailmaan sijoittuvaa piirrettyä osiota "kehystävät" alun ja lopun näyttelijöin toteutetut jaksot.
James Pattersonin tuotannosta on kysytty myös Kysy.fi-vastauspalstalla. Kustantaja vastasi näin silloin esitettyyn
kysymykseen.
Kiitän yhteydentotostasi koskien James Pattersonin tuotantoa. WSOY ei ole näillä näkymin suomentamassa lisää James Pattersonin tuotantoa. Hänen kirjansa ovat huippusuosittuja USA:ssa ja ovat nousseet Euroopassa bestsellereiksi lähinnä vain Britanniassa. Suomen myyntitilastot ovat olleet kovin vaatimattomia. Patterson on edelleen tavattoman tuottelias kirjailija ja julkaiseekin avustajineen yhä useita kirjoja vuodessa
Elannon ravintolaosaston markkinointipäällikkönä työskennellyt Matti Sokka sai surmansa hissionnettomuudessa Elannon pääkonttorilla. Sokka oli kuljettamassa pater-noster -tyyppisellä jatkuvasti pyörivällä henkilöhissillä tavaraa eikä onnistunut saamaan kuljetuskärryä ajoissa pois hissilavalta, vaan jäi kaatuvan kuorman alle. Yrittäessään työntää pohjakerroksessa kuormauskärryä hissistä tarttui puinen kehikko hissin alaspäin mennessä lattian reunaan ja kaatui hissin sisälle. Sokka jäi kuorman ja hissin seinän väliin puristuksiin. Hän kuoli ilmeisesti heti.
(HS, 17.12.1977)
Esim. seuraavat löytyvät Helmetistä : www.helmet.fi
1. Taivaanpojan verkko : värisatuja / Hannele Huovi ; kuvittanut Kristiina Louhi KIRJA 2002
2. Saahinkaisen samettiviitta / [toimittaja, laulujen säveltäjä, musiikki- ja tanssiohjeet: Aija Leinon KIRJA 2000
3. Taiteilija Romielsin ihmeelliset värit : tarinoita ja satuja / Matti Masajev KIRJA 1996
4. Peikonpojan värikätkö / Petra Szabo ; suomentanut Päivi Lankinen KIRJA 1993
5. Taivaanpojan verkko : värisatuja / Hannele Huovi ; kuv. Kristiina Louhi
6. Sininen joulupukki / Simon Tom, suom. Sinikka Sajama, Mäkelä 1998
7. Babarin värikirja / Laurent de Brunhoff, Perhemediat 2006
8. Sika ja värit /Julia Vuori, Otava 2004
9. Touhu Possu ja hauskat värit / Christian Fox...
