Mieleen tulee Henrik Tikkasen satiirinen romaani Unohdettu sotilas. Sitä ei ole nyt omassa kirjastossa saatavilla, joten en voi tarkistaa.
Toinenkin kirja tuli vielä mieleen. Heidi Ruotsalaisen romaani Kylmän sodan agentti: kaukopartiojohtaja Lauri Solehmaisen elämäntarina kertoo salaisista tiedustelutehtävistä Naton agenttina mm.
Murmanskin alueella maailmansotien jälkeen. Kirja on julkaistu 2011, joten sitä ehkä on vielä myynnissäkin.
Iliaassa Heran (Here tekstissä) epiteetti (vakiintunut määrittelevä sana) on λευκώλενος joka on käännetty Liddell and Scott sanakirjassa white armed. Se on muodostettu sanoista λευκός, "leukos" hohtava, vaalea etc. ja ’ωλενη, "oolenee" käsivarsi, kyynärpää. Otto Mannisen käännöksessä sana on käännetty helo-olka. Ilmausta helo-olka käytetään myös esimerkiksi P. Mustapään runossa Odysseia. Esimerkiksi Marianna Bundouvisin pro gradu -tutkielmassa on tutkittu Homeroksen epiteettejä suomen kielellä:Marianna Bundouvis: Päilyväsilmä Athene : Erisnimiin liitettyjen epiteettien kääntäminen Homeroksen Odysseian suomennoksissa https://www.utupub.fi/handle/10024/145961
Ruotsinkielisen almanakan Rut, heprealaisperäinen nimi, jonka merkitys on ystävätär. Raamatun mukaan Ruut eli tuomarien aikana ja hänestä tuli laillisen lankousavioliiton vuoksi kantaäiti. Nimi tuli Euroopassa käyttöön pääasiassa protestanttisissa maissa uskonpuhdistuksen jälkeen. (Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - Helsinki : Otava, 2005.
En ole laintulkinnan ammattilainen, mutta sanoisin että ei voi. Kyseisen lain (Valmiuslaki 1552/2011) voi käydä itse lukemassa Finlex-palvelussa. Ymmärtäisin että valtio voi ottaa -korvausta vastaan- käyttöönsä Suomessa asuvan ulkomaisia omistuksia tai valuuttaa, kts. pykälä 15.
Tähän tapaukseen voi soveltaa esimerkiksi vuoden 1943 Lääkärintarkastusohjesääntöä, jossa on tarkka "sotapalvelukelpoisuusluokittelu ruumiinvikojen, vammojen ja sairauksien perusteella". Kyseisissä luokituskoodeissa alussa oleva kirjain viittaa palveluskelpoisuusluokkaan, sekä sen perässä oleva numero tarkentaa vamman tai sairauden.
Ko. sodanaikaiseen Lääkärintarkastusohjesääntöön voi tutustua muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun pääkirjastossa (www.maanpuolustuskorkeakoulu.fi/kirjasto) .
Sitaatti "Harha on totta ja totuus on harhaa, se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa" on Shakespearen näytelmästä Macbeth; ensimmäinen näytös, ensimmäinen kohtaus. Suomentaja on Matti Rossi.
Kappale on "Varis on valtion varatyömies". Sen on säveltänyt Jani Uhlenius ja sanoittanut Veikko Lavi. Kappaleen on levyttänyt mm. Songilo 1978, Veikko Lavi 1986 ja Heikki Kinnunen 1989.
Kiva tunne vatsassa(tai joidenkin mielestä epämiellyttävä) johtuu siitä, että kiihdytyksissä ja äkillisissä suunnanmuutoksissa vatsaontelon elimet pyrkivät jatkamaan matkaansa entiseen suuntaan, vaikka laite vie kehoa jo uuteen. Tässä toimii siis massan hitauden periaate (massan hitaus on kappaleen liikkeen muutosta vastustava ominaisuus) Erityisesti kouraisee aallonharjan jälkeen, eli kun nouseva liike äkisti vaihtuu laskeutuvaksi. Silloin mahalaukku, suolet ja maksa jatkavat nousuaan.
Hetkellistä painottomuuden tunnetta voi kokea vapaassa putoamisessa. Huvipuistoissa pisimmän painottomuuselämyksen saa Linnanmäen Raketin kaltaisissa laitteissa, joissa vapaa pudotus kestää muutamia sekunteja.
Vastaus on laadittu mukaillen seuraavaa...
Kolmas kirja, nimeltään Aamunkoi ilmestyy kirjakauppoihin maaliskuussa 2013. Kirjastoon kirja tulee hieman myöhemmin, kuitenkin jo kevään aikana. Voit seurata tilannetta itse aineistohaun kautta http://weborigo.lappeenranta.fi/ tai kysyä kirjastosta. Halutessasi voit myös varata sen, kunhan kirja ensin tilataan ja sen tiedot tulevat rekisteriimme.
Ilmeisesti suomen kielessä ei ole tuollaisille kirjoille nimitystä. Suomen kielessä puhutaan helppolukuisista kirjoista (lättlästa böcker) ja selkokirjoista (LL-böcker), mutta ne eivät ole ehkä ihan sitä, mitä haet. Helppolukuiset kirjat ovat ehkä lähimpänä, sillä niissäkin saattaa olla suhteellisen lyhyitä lukuja. Myös kieli on yksinkertaista, jotta lukemaan opetteleva saa niistä helpommin selvää.
Tässä joitakin koiran tai muun lemmikkieläimen kuolemaan liittyviä kirjoja. Kirjat löytyvät kirjastoista.
Lasten- ja nuortenkirjoja
- Vaarin laika / kirjoittanut Mats Wahl
- Koirista parhain / Helena Meripaasi
- Kissaenkeli muuttaa taivaaseen / Tuula Korolainen
- Rakas koira, rakas kani / kirj. Martin Waddell ; kuv. Barbara Firth
- Koirien taivas / Emma Chichester Clark
- Eero / Posy Simmonds
- Petterin koiranpentu / Irmelin Sandman Lilius
Aikuisten kirjoja
- Amanda / Mirjami Hietala
- The curious incident of the dog in the night-time / Mark Haddon
- Sitä koiraa en unohda koskaan / toimittanut Aili Palmén
Tietokirjoja
- Spritea pelastamassa: tarina koiranomistajan ilosta ja tuskasta / Mark Levin
- Pet loss: a apiritual guide / Julia Harris
Kaunokirjallisuutta ja muistelmia:
Filipovic, Zlata: Zlatan päiväkirja : nuoren tytön elämä Sarajevossa (WSOY 1994)
Laine, Jere: Pako. Suomalaisen YK-miehen ja serbitytön uskomaton tarina (Books on Demand 2011)
Heikura, Jouko: Mustien vuorten varjossa (Gummerus 2011)
Pihlajamäki, Tiina: Siitä ei voi kertoa (Atena 2003)
Saarijärvi, Aulis: Milosevicin sotapojat : sotaromaani 1990-luvulta (Myllylahti 2002)
Lensu, Terttu: Marijan hiljainen sota (WSOY 2000)
Moconesi, Luca: Mostarin tien liftarit : suomalainen palkkasoturi Bosnian sodassa (WSOY 1997)
Tietokirjallisuutta:
Johnstone, Diana: Jugoslavia ja Nato : narrien ristiretki (Like Suomen rauhanpuolustajat 2007)
Tochman, Wojciech: Kuin olisit kiveä syönyt (Like Suomen rauhanpuolustajat 2005)...
Veikkaisin, että etsimäsi "rautalanka"-versio sapelitanssista olisi Dave Edmundsin yhtyeensä Love Sculpture kanssa levyttämä Sabre dance. Sen single-versio oli Englannin listan ykkösenä joskus vuonna 1968. Se ilmestyi myös Love Sculpturen levyllä Forms and Feelings, älppärillä kappaleesta on huomattavasti pitempi versio kappaleesta. Myös punk-yhtyeet The Boys ja UK Subs ovat levyttäneet kappaleen joskus 1970-80-lukujen vaihteissa.
Helsingin kaupunginkirjastosta kappale löytyy cd-levyltä Dave Edmunds: The Dave Edmunds Anthology (1968-90). Kyseistä levyä on pääkaupunkiseudulla vain Helsingin pääkirjastossa ja Maunulan kirjastossa, mutta molemmissa kirjastoissa ne olivat lainassa.
Valiolla oli Tampereella laaja myymälä- ja kahvilaverkosto, josta se luopui 70-luvulla. Baareja oli enimmillään kolme. Ensimmäiset niistä Valio avasi 50-luvun puolivälin maissa. Jäätelöbaari n:o 1 toimi osoitteessa Aleksanterinkatu 10 60-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen se jatkoi parin vuoden ajan Särkänniemessä. Pian Aleksanterinkadun baarin jälkeen avattiin Jäätelöbaari n:o 2 Hämeenkadun ja Hämeenpuiston kulmauksessa osoitteessa Hämeenkatu 30. Sen toiminta jatkui 70-luvun puolivälin tuntumaan, kutakuinkin Valion myymälätoiminnan lopettamiseen saakka. Muutaman vuoden ajan 60-luvulla osoitteessa Sammonkatu 35 toimi myös Jäätelöbaari n:o 3. Kuvia en ikävä kyllä onnistunut löytämään.Lähteet: Ensio Oravirta, Meijeritoimintaa ja...
Hei,
Irrallisia kansipapereita, tai suojapapereita, alettiin käyttää ilmeisesti Englannissa 1820-luvun lopussa kangassidosten yleistyessä. Hienot kannet kaipasivat suojausta, ja usein suojapaperi peittikin koko kirjan, ja paperi poistettiin ostamisen jälkeen. Nykymuotoisia kansipapereita alettiin käyttää 1850-luvulla, ja ne yleistyivät vähitellen vuosisadan kuluessa. Kansipapereiden pääasiallinen tehtävä oli kuitenkin vain suojata kirjaa, joten ne olivat usein huomattavasti vaatimattomampia kuin kirjan varsinaiset kannet. Kansipaperit heitettiinkin yleensä pois joko silloin, kun kirjat asetettiin kirjakaupassa myyntiin, tai sitten oston yhteydessä. Niitä kuitenkin jaettiin melko yleisesti kirjojen mukana 1860-70-luvuilla Euroopassa, Iso-...
Elokuvassa Matti tosiaan nostaa ilmeisesti suolakalan pytystä ja syö sen. Kala näyttäisi silakalta, vaikka sitä on vaikea tunnistaa varmasti, kun pää puuttuu ja Matti avaa vatsan. Sillä ei kuitenkaan näytä olevan rasvaevää eli se ei olisi siis muikku, jolla on rasvaevä selkäevän ja pyrstöevän välissä. Salakalla vatsaevä on pidempi ja selkäevä on alempana, joten sen pitäisi näkyä kohdassa, jossa Matti pitelee kalaa.
Kirjassa Matti syö myös, mutta ei kalaa, siinä mainitaan, että hän söi varsinkin voita paljon ja ryyppäsi tuopista piimää ja seuraavana päivänä hän paistoi potattipaistikkaita.
Kalan tunnistukseen löytyy apua LuontoPortista, https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/ ja Vapaa-ajan kalastajien sivuilta,...
Helmikuussa 2012 Tammelta on kerrottu, että tuo osa ilmestyisi suomeksi vuoden 2013 alussa. Tieto löytyy aikaisemman Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastauksen yhteydessä käydystä keskustelusta osoitteesta http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?id=279635fb-ca….
Tuko on typen vanha nimitys. Ihmisen ravinnon sisältämä typpi tulee pääosin proteiinista, eli ravintoaiheisissa tekstiyhteyksissä tukon voi tämän yhteyden kautta katsoa viittaavan nimenomaan proteiineihin eli valkuaisaineisiin.
Anna Ekbergin kirja Mitä meidän on syötävä? (Karisto, 1911) jakaa ravintoaineet "elimellisiin" (orgaanisiin) ja "epäelimellisiin" (epäorgaanisiin). Näistä elimelliset aineet jaetaan edelleen tukopitoisiin ja tukottomiin. "Tärkeimmät tukopitoiset aineet ovat: albumini, fibrini ja kaseini. Tukottomia ovat: hiilihydraatit ja rasva", Ekberg kirjoittaa Anna Kurimon suomentamana. Ekbergillä albuminin toinen nimitys on munanvalkuaisaine, fibrini on syyaine ja kaseini on...
Saikan Manta -maalauksesta on kuva ainakin kirjassa Kansallispuku (Leena Holst, 2011). Maalauksen on tehnyt Agathon Reinholm vuonna 1879. Tarkempaa aineistoa (sekä tekstiä että kuvia) Mouhijärven kansallispuvun jäljittämisestä on koottuna SKS:n kansanrunousarkistosta.
Suomi-neito on kulttuurihistoriallisesti ollut pikemminkin symboli eikä kukaan tietty hahmo tai henkilö. Suomi-neito on useimmiten kuvattu nuorena, kauniina ja vaaleahiuksisena naisena, joka on pukeutunut kansallispukuun tai neitseellisen valkeaan mekkoon. Näin ollen Saikan Manta on istunut tähän Suomi-neidon tyyppiin.
Sinivalaita tavataan periaatteessa kaikista maailman valtameristä, mutta ne ovat hyvin harvalukuisia ja uhanalaisia nykyään. Näitä maailman suurimpia eläimiä on arvioivasta tahosta riippuen jäljellä enää tuhannesta yksilöstä muutamaan tuhanteen. Sinivalaat elävät enimmäkseen kylmissä ja lauhkeissa vesissä. Sinivalaat eivät myöskään suosi rannikkovesiä, vaan ne elävät kauempana valtamerellä, syvissä vesissä. Kuten monet muutkin hetulavalaat, sinivalaat ovat vaeltajia, kesäksi ne vaeltavat kylmempiin vesiin ravinnon, krilliäyriäisten, perässä ja talveksi takaisin päiväntasaajan lämpimiin vesiin lisääntymään. Arvellaan, että sinivalaat ruokailevat kahdeksan kuukautta vuodesta, keräävät energiaa ja paastovat sitten loput neljä kuukautta...
