Artclipper-myyntikokoelmassa näyttäisi olevan myynnissä muutamia Einar Raudseppin nimellä olevia maalauksia, joiden hintapyynnöt liikkuvat 500 - 1000 € välillä. Hagelstam & co huutokaupan sivulla kahden eri taiteilijan maalausten yhteinen vasarahinta on ollut 50 €, toisesta tekijästä mainitaan vain sukunimi Raudsepp.
Sukunimi tosiaan viittaa Viroon. Einar Raudseppistä itsestään on hyvin niukasti tietoja saatavilla. Suomen kuvataiteilijaluetteloista ei löytynyt kyseistä henkilöä. Teoksessa Viron taiteen historia mainitaan Juhan Raudsepp (1896-1984), mutta ei Einar Raudseppiä.
Taideteosten arvioinnissa ja tunnistamisessa kannattaa kääntyä taideasiantuntijoiden puoleen (esim. taidehuutokaupat Bukowskis sekä Hagelstam...
Tällaisen vastauksen löysin aiempien vastaustemme joukosta: Munan ja kanan ongelmaa on pohdittu vuosisatojen ajan, mutta yksiselitteistä vastausta ei ole pystytty keksimään. Wikipediaan on kerätty eri vastausvaihtoehtoja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Muna_vai_kana Voidaan esimerkiksi ajatella, että muna oli ensin, koska evoluutioteorian mukaan ensin jonkinlainen esikana muni munan, josta sitten kuoriutui oikea kana.
Saarijärven Paavo -käännöksen "kuri"-sanalla lienee tavoiteltu sen itsehillintää, pidättyväisyyttä ja harkitsevaisuutta tarkoittavaa merkitystä.
"Hyvän vuoden tullessa vaimo tahtoisi leipoa puhtaasta viljasta - muistettakoon, että sitä pidettiin sydänmaan kansan keskuudessa upporikkauden todistuksena - , mutta Paavo palauttaa hänen mieleensä lähimmäisrakkauden velvoituksen kovaonnisempaa naapuria kohtaan ja kehoittaa jälleen sekoittamaan leipään puoleksi pettua."
Lähteet:
Nykysuomen sanakirja
Lauri Viljanen, Runeberg ja hänen runoutensa : 1804-1837
Tuon ajan Helsingin Sanomia ei pysty lukemaan verkosta. Tuoreimmat Digi.kansalliskirjasto.fi:n kautta luettavissa olevat HS:t ovat vuodelta 1939 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/titles/0355-2047?display=…. Helsingin pääkirjastossa Pasilassa pääset lukemaan mikrofilmeiltä vanhoja Helsingin Sanomia ja mikrofilmejä löytyy myös Kansalliskirjastosta. Myös Päivälehden arkistossa säilytetään Sanoman julkaisemien sanoma- ja aikakauslehtien arkistokappaleet, https://www.paivalehdenarkisto.fi/kokoelmat/
Vuoden 2019 alusta tullut lainmuutos aiheutti sen, että ajokorttia ei tosiaan ole enää voinut käyttää samalla tavalla henkilöllisyystodistusena kuin aikaisemmin. Esimerkiksi pankkitunnuksia, passia tai henkilökorttia haettaessa ajokortti ei enää kelpaa henkilöllisyystodistukseksi, vaan siihen tarvitaan vahva ja luotettava ensitunnistautuminen.
Ajokortin ensisijainen tarkoitus on osoittaa, että kortin haltijalla on ajo-oikeus. Sitä ei ole suoranaisesti tarkoitettu alunperinkään henkilöllisyyden todistamiseen. Ajokortti ei myöskään kerro esimerkiksi henkilön kansalaisuutta, joka on oleellinen tieto esimerkiksi matkustettaessa. Lisäksi ajokortin voimassaoloaika on usein hyvin pitkä, jolloin kuvasta voi olla hyvin vaikea varmentaa...
Ensimmäisenä tuli mieleen, että nuo suomujen välistä putoilevat litteät, mustat tai tummanruskeat ja 5 millin kokoiset ovat kävyn sisällä kypsyneitä siemeniä. Näinhän käy myös luonnossa, kun käpy kuivuu ja suomut aukeavat päästäen siemenet lentämään pois. Kuusen siemenet muistuttavat omasta mielestäni myös aika paljon mm. luteita, joten niistä saattaa helposti syntyä hyönteisen mielikuva.
Mutta jos nämä suomujen välistä putoilleet eliöt olivat liikkumiskykyisiä myös ilman tuulen apua, valinnanvaraa on valitettavasti aika paljon. Wikipedian artikkelin http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4kuusi mukaan käpykoisa ja käpykärpänen syövät kuusen siemeniä ja muita mahdollisia tuhohyönteisiä artikkeli luettelee useita kymmeniä.
Jos haluaa...
Varmaa vastausta ei löytynyt, mutta pitäisin todennäköisempänä, että kyseessä on merenlahti. Satakunnan kansan jutussa 4.12.1937 kerrotaan, että lahtivalaat uivat vuonoihin ja jokiin, mistä niitä oli helppo tappaa. Suhteellisen pienikokoisena lahtivalaat pystyvät uimaan matalaan veteen ja lähelle rantaa. Lahtivalaita on toki lahdattukin, mutta ensisijaisesti valaanpyytäjät olivat kiinnostuneempia muista lajeista.
Käyttötunnuksen tekeminen Tampereen kaupunginkirjaston uuteen verkkokirjastoon onnistuu seuraavasti.
Käyttääksesi uutta verkkokirjastoa sinun pitää aluksi luoda itsellesi käyttäjätunnus, joka näkyy verkkokirjastossa esim. tekemiesi arviointien nimimerkkinä. Tunnuksen luomiseen tarvitset siis kirjastokortin numeroa ja sen tunnusluvun. Palveluun voivat tehdä käyttäjätunnuksen ne, joilla on Pirkanmaan PIKI-kirjastojen kirjastokortti ja siihen liitetty nelinumeroinen tunnusluku. Jos sinulla ei ole tunnuslukua tai olet unohtanut sen, saat uuden asioimalla henkilökohtaisesti kirjastossa.
Paina kirjautumisikkunassa Luo uusi käyttäjätunnus -linkkiä, joka on sisäänkirjautumisikkunassa sivun oikeassa reunassa.
Pääset sivulle, jossa pitää painaa Luo...
Julkisuudessa ei Loukialan kuolinsyytä ole mainittu, joten siihen on tyydyttävä. Tällaiset tiedot kuuluvat intimiteettisuojan piiriin, elleivät omaiset itse halua tietoa julkaista. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu ei välitä mitään intimiteettisuojan piirissä olevaa tai muuten luottamuksellista tietoa.
Heikki Poroila
Kanadan viralliset kielet ovat ranska ja englanti. Englanninkielisissä kouluissa ranskan kieli on pakollinen oppiaine luokka-asteilla 4-8. Laajempia opiskelukokonaisuuksia (esim. tiettyjen aineiden opetusta kokonaan ranskaksi) on tarjolla valinnaisina. Samaten kielen opiskelu ylemmillä tasoilla on vapaaehtoista.
Kanadalainen elementary school käsittää luokat 1-6, junior high school luokat 7-8 ja high school luokat 9-11 tai 9-12 provinssista riippuen.
Government of Ontario: https://www.ontario.ca/page/french-second-language-programs
EduCanada: https://www.educanada.ca/start-commencez/k-12-maternelles.aspx?lang=eng
Aisla on espanjaa ja tarkoittaa pientä kukkulaa. Näin kertoo Juri Nummelinin ja Elina Teerijoen kirja Eemu, Ukri, Amelie: 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä (Nemo 2005).
Internetistä Aisla-nimestä ei juuri tietoa löydy, mutta Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta (http://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1) voi tutkia nimen yleisyyttä Suomessa.
Kirjoissa Pieni suuri maailma (ISBN 951-31-2636-6, 2003) ja Suomen kulttulttuurihistoria 4 (ISBN 951-31-1845-2, 2003) on käsitelty jonkin verran lastenkirjallisuutta 1940-luvulla. Ohessa otteita kirjoista:
* 1940-lukua on pidetty kirjallisuudenhistoriassa anniltaan köyhänä. 1800-luvulta asti vallinnut topeliaanisuus hellitti 1950-luvulle tultaessa
* lukuharrastukseen suhtauduttiin holhoavasti, lastenkirjojen toivottiin olevan moraalisesti suoraselkäisiä ja tähtäävän oikeisiin elämänarvoihin
* Kokko Yrjö: Pessi ja Illusia, 1944
* virolaisen Kuldne kodu -sarjan suomalainen vastinetta Kultaista kotia alettiin julkaista Martti Haavion aloitteesta 1938, rakastetuimpia lienevät satukuvakirjat Tiina Tonttutyttö, 1943 ja Porsas urhea, 1943
* Tove...
Topeliuksen osoitteiden jäljittämistä hankaloittaa hieman se, että sekä hänen omissa Elämäkerrallisissa muistiinpanoissaan että Topeliuksen elämäkerturien teoksissa useasta Topeliuksen Helsingin-kodista mainitaan vain kadun tai talon nimi. Kahden kadun kulmauksessa sijainneisiin rakennuksiin saatetaan eri lähteissä viitata eri kadun nimellä, eivätkä kadun numerotkaan aina pidä yhtä eri lähteiden välillä. Myös asumisen ajankohdissa on jonkin verran heittoa lähteiden kesken.
Topelius vaikutti olevan muuttavaista sorttia, joten oheinen lista hänen Helsingin-osoitteistaan ei välttämättä ole lähestulkoonkaan täydellinen. Ajoitukset ovat viitteellisiä, lähteiden keskinäisestä erimielisyydestä johtuen.
1832-33 Maneesikatu 5 (...
Valitettavasti myös tämä Mika Kuokkasen säveltämä ja Inka Nousiaisen sanoittama laulu Voisinpa luvata kuuluu siihen suureen joukkoon, jonka julkaiseminen nuottina ei ole kustantajia kiinnostanut. Ainoa keino ehkä saada nuotit on yrittää tavoittaa säveltäjä esimerkiksi levyn julkaisseen levy.yhtiö Warner Music Finlandin kautta. Myös Emma Salokoskelta itseltään kannattaa ehkä asiaa tiedustella.
Heikki Poroila
Valovuosi on yleiskielellä ilmaistuna matka, jonka valo kulkee vuodessa eli 365 päivässä. Valovuodella ei siis viitata aikaan (vuosi) vaan matkaan. Valovuoden pituudeksi on laskettu noin 9,5 biljoonaa kilometriä.
Valovuosi ei ole tähtitieteellinen termi. Alan asiantuntijat käyttävät etäisyyksien mittaamisesta puhuttaessa termeja Parsek ja astronominen yksikkö.
Lähteet:
Ursa: https://www.ursa.fi/extra/kosmos/v/valovuosi.html
Turun yliopiston tähtitieteen dosentin sivut: http://www.astro.utu.fi/zubi/unit/ly.htm
Kysymys on askarruttanut ennenkin, ja siihen on vastattu seuraavasti:
https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-serkkuja-olemme-ensimmaisen-serkkuni?language_content_entity=fi
https://www.kirjastot.fi/kysy/kuka-on-serkku-pikkuserkku-ja?language_content_entity=fi
Tästä Chris Bradfordin sarjasta on tosiaan suomennettu kolme kirjaa vuosina 2009, 2010, ja 2011. Meillä kirjastossa ei ole tietoa mahdollisista uusista suomennossuunnitelmista. Suomennokset on julkaissut WSOY. Jos haluat, voit kysyä heiltä lisätietoa. Yhteystiedot löytyvät alta:
https://www.wsoy.fi/yhteystiedot/toimitus
Antiikkikauppiaan blogista löytyy luetteloa Arabian taideosaston taiteilijoista ja heidän signeerauksiaan. Yhtään HM-nimikirjaimista ei ole joukossa. Tosin, jos esineessä ei ole myöskään Arabian logoa, se tuskin Arabian tuotantoa onkaan.
Kupittaan saven suunnittelijoita on myös listattu. Kahdella heistä on oikeat nimikirjaimet: Maria Hiillosto ja Helena Mäkinen. Kupittaan saven leima kuitenkin ilmeisesti esineestäsi puuttuu.
Wikipedia-artikkeliin on koottu suomalaisia keramiikkataiteilijoita: heistä kenelläkään ei ole oikeita nimikirjaimia.
Alla linkit luetteloihin:
https://antiikkia.wordpress.com/2010/02/04/arabian-taiteilijoiden-signe…
http://www.laatutavara.com/?page=esittely_kupittaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:...
Kirjastojen yhteinen valtakunnallinen Kysy kirjastonhoitajalta ei ole sama palvelu kuin Kysy.fi. Kysy kirjastonhoitajalta on perustettu 1998 ja se on toiminut verkossa vuodesta 1999 lähtien. Palvelun toimintaan ja sen kehitykseen voi tutustua tutkimala Kysy kirjastonhoitajalta 20 vuotta -historiikkia. Palvelun toimintaperiaatteet löytyvät info-osasta ja kysymyslomakkeen täyttöohjeista. Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi jatkoi vuonna 2001 avatun IGS-palvelun toimintaa. Sen kohtalosta ei ole julkaistu tietoa. Asiasta täytyy kysyä Helsingin kaupunginkirjaston johdolta.
