"Vaimoke, Jääkärin morsian ja Loviisa-Niskavuoren nuoriemäntä" ovat Suomi-Filmin tuotantoa. Suomi-filmi ei ole julkaissut elokuviaan DVD:llä.
Asiaa kannattaa kysyä Suomi-Filmistä.
Koska vuosi 2008 on Tauno Palon juhlavuosi, perjantaina 17.10. 2008 julkaistiin kolme Finnkinon kokoelmaa, joissa on seuraavat elokuvat: Helmikuun manifesti, Kaivopuiston kaunis Regina, Laulava sydän, Kunnioittaen, Eteenpäin elämään, Onni Pyörii, Avioliittoyhtiö, Laitakaupungin laulu, Professori Masa, SF-paraati, Kulkurin valssi, Aatamin puvussa ja vähän Eevankin ja Hilja - maitotyttö.
Lisäksi markkinoilta löytyy yli kymmenen muuta Palon elokuvaa.
http://www.dvdkotelo.com/
Islannissa ei ole maailmankuuluja keksijöitä tai keksintöjä, mutta islantilaiset ovat muuntaneet toisten keksintöjä islantilaisiin olosuhteisiin sopiviksi.
Islantilaista innovaatiota löytyy Innovaatiokeskuksen sivuilta:
https://www.nmi.is/en
Patenttitoimisto löytyy, joten varmaankin keksintöjä tehdään:
http://www.els.is/en
World intellectual property organization WIPOn sivulta löytyy Hague express database, jossa voi tehdä hakuja alueenkin mukaan muotoilun alalta, http://www.wipo.int/designdb/hague/en/# Teollista designia löytyy ainakin jonkin verran Islannista, muun muassa nelikulmainen hampurilaissämpylä ja tupakanannostelija.
Naiskeksijöistä löytyy artikkeli: https://www.ifia.com/departments/women-inventors/icelandic-women-invent…...
Harmony Sisters -sisarusten isä Adolf Valtonen oli karjalaista sukua, hän syntyi v. 1892 lähellä Pietaria. Äiti oli norjalainen Ester Adolfsen, hän syntyi Suomessa 1888. Hänen vanhempansa olivat Julius Marenius Adolfsen ja alun perin ruotsalainen Anna Christina Larsson.
Lisää tietoja löytyy Maarit Niiniluodon kirjoittamasta elämäkerrasta Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Harmony Sistersien tarina. WSOY 1992.
Uusiminen on mahdollista, mutta ensin Teidän täytyy hankkia tunnusluku. Sen saatte lähimmästä kirjastosta osoittamalla henkilöllisyytenne voimassaolevalla henkilöllisyystodistuksella. Nelinumeroisen tunnusluvun saatte itse valita.
Kun tunnusluku on kerran hankittu, uusiminen on helppoa. Kirjaudutaan nettisivuille (www.helmet.fi), valitaan kohta Omat tietoni (sivujen oikeassa yläkulmassa, syötetään nimi, kirjastokortin numero sekä valittu tunnusluku ja valitaan kohta Näytä asiakastiedot. Näkyviin tulee luettelo lainoista ja varauksista. Klikkaamalla ao. kohtaa pääsette uusimaan joko kaikki lainanne tai valitsemanne lainat. Mikäli ao. niteestä ei ole varauksia, lainat voi uusia tällä tavoin viisi kertaa. Tämän jälkeen nettiuusiminen ei ole...
Lunkulansaari kuului Salmin pitäjään, nykyisin Salmin kylään. Markus Lehtipuun kirjassa "Karjala : matkaopas" (3.uud.p. 2002) on kerrottu myös Salmista ja Lunkulansaaresta ja sen nykyisyydestä. Salmi-säätiön kotisivuilla internetissä on tietoa Salmista, sen historiasta, elinkeinoista, kylistä: http://www.salmi-saatio.net/ .Salmi-seuran julkaisemassa kirjassa "Meijän Salmi kuvina", löytyy oma lukunsa myös Lunkulansaaresta, josta on paljon kuvia 1920-1940-luvulta. Joensuun kaupunginkirjaston aluetietokannasta Koivikosta löytyi viisi lehtiartikkeliviitettä, joissa kerrotaan Lunkulansaaresta ja sen kulttuurista entisaikaan:
1. "Bokin´" päivillä Salmin Lunkkulassa.
Jääskeläinen, Viljo
Kotiseutu, / 1912, s. 156-158
2. Kevätpäivä...
Eeva Riihosen kirjan Mikä lapselle nimeksi? mukaan Miitta
on Armida nimen lyhennys. Armida tulee latinan aseistettua
tarkoittavasta sanasta ja sen merkitys nimen yhteydessä on
"lumousvoimalla aseistettu".
Mahtaako kyseessä olla samanlainen kolikko kuin osoitteessa http://www.mythings.com/viewitem.aspx?itemid=388790? Siellä sen arvoksi on arvioitu kaksi dollaria, eivätkä muutkaan tutkimani Internet-sivut anna sille juuri enempää arvoa. Eikä ole tietenkään taattua, että kukaan ostaisi kolikkoa tuollaisella hinnalla, vaikka niitä siihen hintaan kaupitellaankin. Yleisesti ottaen hyväkuntoisista maksetaan enemmän kuin huonokuntoisista. Loppujen lopuksi keräilyssä kuitenkin ratkaisee se, paljonko joku on tietysti keräilyesineestä valmis maksamaan.
Tietysti jos kolikossa on lyöntivirhe tai jotakin muuta erikoista, hinta saattaa olla hyvinkin korkeampi, mutta kuvauksesi perusteella kyseessä on varmaan ihan tavallinen kolikko.
Kannattaa tulla kirjastoon kirjastokortin ja henkilötodistuksen kanssa ja pyytää uusi tunnusluku. Me kirjastossakaan emme saa selville nykyistä tunnuslukuasi, mutta voimme poistaa vanhan ja antaa uuden tilalle.
Tämä Ilja Satrovin säveltämä valssi on suomennettu kahdesti. Niinpä se tunnetaan sekä nimellä Mandshurian kummut (suom. Saukki) että Mandshurian kukkuloilla (Kerttu Mustonen).
Mustosen sanoittaman version valssista levytti Eero Väre v. 1940. Sanat ja nuotit siihen löytyvät teoksesta Kultainen laulukirja (Otava, 2017, ISBN: 9789511315995). Kultainen laulukirja on saatavissa Outi-kirjastoista. Sen voi varata oheisen linkin kautta: https://koha.outikirjastot.fi/cgi-bin/koha/opac-detail.pl?biblionumber=…
Laulun alkusanat ovat: "Käy vuorten taa päivä jo uinumaan". Sanoittaja Kerttu Mustosen tekstien tekijänoikeudet ovat yhä voimassa, joten kirjasto ei voi kopioida ja lähettää sanoja sähköpostitse. Asiakas voi kyllä tehdä kopion omaan käyttöön.
Sotilasnimet olivat melkoisen vapaamuotoisia. Kun ruotujakolaitosta alettiin järjestää Suomessa 1680-luvulla, oli ohjeena merkitä luetteloihin ristimänimi, isän nimi ja liikanimi, josta sittemmin kehkeytyi sotilasnimi. Siitä, millaisia sotamiesten lisänimien olisi pitänyt olla, ei annettu ohjeita. Ainoa rajoitus oli 1752 annettu kielto antaa aatelittomille sotamiehille aatelissukujen nimiä. Nimeäminen on käytännössä jäänyt komppanioitten tai rykmenttien päällikköjen vastuulle. Mallia katsottiin usein aikaisemmasta katselmusrullasta, joten nimistä tuli samankaltaisia. Myös vanhempien kansanomaisten lisänimien perinne eli sotilasnimissä. Lähteistä ei käynyt suoraan ilmi miten sotilasnimi ilmoitettiin seurakunnan kirjanpitoon.
Lähteitä:...
Valfrid on muinaissaksalaista alkuperää oleva nimi, jonka kantamuodon osat tarkoittavat ”taistelukenttää” (wal) ja ”rauhaa” (fried). Nimen on tulkittu merkitsevän ”taistelukentän turvaa”. Valfridin vanhempia muotoja ovat esim. Wal(e)fried ja Valfridus ja nimi oli eri muodoissaan Suomen almanakassa 1700-luvulta vuoteen 1928 saakka. Nykyisin muoto Valfrid on suomenruotsalaisessa almanakassa. Valfrid on myös pyhimysnimi, sillä katolinen kirkko muistaa 700-luvulla luostareita perustanutta italialaista Walfrid Della Gherardescaa.
Lähde: Saarikalle, A./Suomalainen,J., ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön”.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukuniemt -kirjasta(2000)löytyy useampikin selitys nimelle. Keisu on mm. Iittiläinen talon- ja sukunimi, joka perustuu viljelysnimeen (keiso = "sarjakukkainen putkikasvi"). Saulo Kepsun kokoamassa teoksessa Pohjois-Kymenlaakson kylännimistä (198I) Kejsu on merkitty vuosilta 1860-66. Keisu-nimien alue löytyy myös pohjoisesta. Ylitorniolla on satoja vuosia vanhaksi sanottu Keisun talo, jonka mukaan asukkaat ovat ottaneet myös sukunimen. Pellosta löytyy niemi, jonka nimi on selitetty sanasta keisu, "mutkalle kasvanut mänty".
Taiteilijan nimeä en valitettavasti löytänyt. Bukowskin ja Hagelstamin antiikkiliikkeistä voisi kyseistä signeerausta kysellä. Kuvataiteilijamatrikkelista sekä Art Signature Dictionary palvelujen kautta voi myös hakea taiteilijoita.
https://www.hagelstam.fi/
https://www.bukowskis.com/
http://www.artsignaturedictionary.com/
https://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/
Etunimikirjoista vain yhdessä mainitaan nimi Vadelma ja siinä nimi viittaa juuri marjaan. Vadelma-nimi mainitaan nimen Karpalo yhteydessä. (Nummelin, Juri: Eemu, Ukri, Amelie: 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä. 2005)
Sekä Vadelma että Karpalo ovat Rauha Hammarin kirjassaan Valionimiä: nimikalenterit 1943-1949 ehdottamia nimiä.
Väestörekisterin etunimihausta selviää, että nimi on yleistynyt 2000 -luvulla. https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Pertti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (1999): Nelli ja Noora ovat molemmat lyhentymiä Eleonorasta.
Eleonora: (arabian Ellinor, Jumala on valoni). Espanjaan 1000-luvun alussa maurien välityksellä saatu nimi, joka sieltä levisi muuallekin. Englannin kuningashuoneista se tunnetaan 1100-luvulta lähtien. Manner-Eurooppaan Eleonora tuli Englannista erityisesti William Shakespearen välityksellä. 1800-luvulta lähtien sitä ovat käyttäneet myös monet saksalaiset kirjailijat ja säveltäjät. Suomen almanakassa nimi oli muodossa Eleonora 1705-1889 (Haaparannan almanakassa v:een 1900 ja Luulajan 1901-05) 11.7., ja 1890-1928 sekä uudelleen v:sta 1973 samana päivänä kirjoitusasussa Eleonoora. Ruotsinkielisessä almankassamme on 11.7. edelleen Eleonora....
Arvo Turtiaiselta ei löydy runoa, joka varsinaisesti alkaisi noin, mutta kokoelmaan Minä paljasjalkainen (1962) sisältyy sikermä, joka on otsikoitu He rakensivat Helsinkiä.
Runo on luettavissa kokonaisuudessaan myös esimerkikisi teoksesta Turtiainen, Arvo: Runoja 1934 - 1968 (Tammi, useita painoksia).
Saat runon sähköpostiisi.
Aleksi-viitetietokanta sisältää artikkeliviitteet 250 suomalaisesta aikakauslehdestä ja 12 sanomalehdestä. Aikakauslehtiartikkeleita on vuodesta 1982 lähtien ja sanomalehtiartikkeleita vuodesta 1996 alkaen. Tietokantaa julkaistaan sekä cd-rom-muodossa että verkkoversiona. Aleksin www-liittymään pääset vain kirjastojen asiakastyöasemilta. (Kaikki kunnankirjastot eivät ole hankkineet käyttöoikeuksia, mutta useimmissa suurissa kaupungeissa se on käytettävissä.)
Linnea tietokantaan kuuluva Arto on uusien kotimaisten artikkeleiden viitekanta. Se sisältää v.1995 alusta alkaen viitetiedot yli 1050 aikakauslehden artikkeleista. Arto on enemmän painottunut tieteellisiin aikakauslehtiin. Siihenkin pääset vain kirjastojen työasemilta, mikäli...
Löysin Kysy kirjastonhoitajalta aiemmista vastauksista tällaiset tiedot:
Laulun varsinainen nimi on Kysymyksiä. Kolme lisäsäkeistöä, jotka vastaavat alkuperäisten säkeistöjen kysymyksiin löytyvät ainakin Vilho Siukosen Laulukirjan 12. uusitusta painoksesta vuodelta 1950.
Täsmälleen samoin sanoin kuin Siukosen Laulukirjassa lisäsäkeistöt löytyvät tästä verkkojulkaisusta: http://www.luterilainen.com/files/pkoulu/UT1_18.pdf
Lähikirjastonne näyttäisi olevan Vaasan kirjasto, Siukosen laulukirjaa löytyy sieltä, https://kirjasto.vaasa.fi/search?query=siukonen+laulukirja
Vuosikirja Spes Patriaeta julkaistiin vuodesta 1958 lähtien ja viimeiseksi jäi vuonna 2017 ilmestynyt Spes Patriae 2016. Seinäjoen pääkirjastossa on tämä teos käsikirjakappaleena. Meillä ei ole varsinaista käsikirjastoa vaan käsikirjat on sijoitettu tietokirjaluokkien alkuun, tämä on luokassa 38. Vuotta 2012 vanhemmat Spes Patriae -kirjat ovat pääkirjaston varastossa. Virkailijat auttavat mielellään löytämisessä.
