Suomessa koulu on alkanut melko pitkään sinä vuonna, kun lapsi täyttää 7 vuotta. Alkuvuonna syntyneet ovat siis melkein 8 vuotiaita, kun syyslukukausi loppuu. Osa taas on 6 vuotiaita, kun koulu alkaa. He täyttävät 8 syyslukukauden aikana. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetus
Perusopetuslaki vuodelta 1998 sanoo:"Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta." https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980628#Pidm45237816017040
8.8.2018 YLE uutiset on toimittanut koosteen koulunkäynnistä eri...
Tämä ei ole kattava vastaus, vaan poimintoja eri maista.
Yleinen tapa on, että kadun tai tien numerot ovat toisella puolella parillisia ja toisella parittomia. Mutta kumpi puoli numeroinnin kasvusuuntaan katsottaessa on parillinen ja kumpi pariton vaihtelee saman maan kaupunkienkin kesken, koska asia on usein paikallisen perinteen määrittämä. Suomalainen käytäntö näyttääkin harvinaisen yhdenmukaiselta.
Ruotsissa, Itävallassa, Ranskassa ja Australiassa parittomat numerot ovat usein vasemmalla puolella katua, mutta poikkeuksiakin löytyy. Norjan, Saksan, Unkarin ja Yhdysvaltain kaupungeissa on molempia käytäntöjä.
Saksassa on myös toinen, harvinaisempi numerointitapa. Siinä numerot kasvavat toista...
Vuoden 1955 lakiin kansanedustajanvaaleista (336/1955) tuli erilliset luvut vaalitoimituksesta sairaaloissa ja ulkomailla. Ennakolta äänestäminen otettiin käyttöön nimenomaan ulkomailla tapahtuvaa vaalitoimitusta varten. Näin äänestämisen ajankohta meillä siirtyi ensimmäistä kertaa varsinaisia vaalipäiviä edeltäviksi päiviksi. Äänestäminen oli mahdollista niissä Suomen edustustoissa, jotka asetuksella määrättiin, sekä suomalaisissa laivoissa.
Lähetystöissä ja muissa edustustoissa vaalitoimitus tuli aloittaa 13. päivänä ja lopettaa kolmantena päivänä ennen ensimmäistä vaalipäivää. Laivoissa vaalitoimitus tapahtui kahtena päivänä edellä mainitun ajan puitteissa laivan kapteenin määräämänä ajankohtana. Voidakseen käyttää...
Makupalat.fi -sivusto on hyvä paikka aloittaa etsintä. Makupalat on Suomen yleisten kirjastojen tuottama valikoitujen tiedonlähteiden paketti tiedonhakuun. Sivustolta löytyy esimerkiksi sukunimet-asiasanalla useita lähteitä. https://www.makupalat.fi/fi/k/all/hae/?search_api_views_fulltext=sukunimet
Sukunimi-info -sivustolla on tietoa Snicker-sukunimestä. Sukunimi-info sisältää tietoja yli 20 000 Suomessa esiintyvästä sukunimestä. Tiedot on yhdistelty koneellisesti julkisista listauksista, tilastoista ja nimitutkimuksista. https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/snicker.html
Sivulle on koottu myös useita linkkejä jatkotutkimukseen. https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/linkit-Snicker~snicker
Kirkes-kirjastoista löytyvää...
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan Suomessa on tai on ollut alle 16 Hovatoff-nimistä henkilöä. Tarkan lukumäärän puuttuminen johtuu siitä, että kovin pieniä nimimääriä ei ilmoiteta täsmällisesti:
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/nimipalvelu_sukunimihaku.asp?L…
Nimeä ei löytynyt sukunimikirjoistamme tai muistakaan lähteistä. Se on yhtenä nimenä Pirjo Mikkosen selvityksessä (”Otti oikean sukunimen” Vuosina 1850–1921 otettujen sukunimien taustat, 2013), jossa on selvitelty nimenvaihdoksia ja niiden syitä. Sukunimi Hovatoff on selvityksen mukaan vaihdettu nimiin Heino ja Hietala. Muitakin lähteitä löytyi, joissa nimi oli vaihdettu suomenkieliseen nimeen.
Kirjailijoiden lainauskorvauksia kirjastoissa tapahtuvasta lainaamisesta hallinnoi Sanasto. Sanaston sivuilla osoitteessa https://www.sanasto.fi/lainauskorvaus/ kerrotaan, että korvaus oli 25 eurosenttiä jokaista lainaa kohti. Alle 10 euron korvauksia ei kuitenkaan tilitetä. Kirjailijan saama korvaus riippuu sitten kokonaan kirjojen lainausmäärästä. Pienin summa on siis tuo 10 euroa, ja yksi kirjailija voi saada korvausta enintään 30 000 euroa, kuten osoitteessa https://www.sanasto.fi/sanaston-joulukuun-tilitys-2018-lukuina/ kerrotaan.
E-kirjoista tai e-äänikirjoista ei makseta korvauksia samalla tavalla kuin painetuista kirjoista tai fyysisistä äänikirjoista. E-aineistojen lainaaminen ei ole nimittäin perinteisessä mielessä...
Rakel Liehu (s. 1939) on Nivalasta kotoisin oleva helsinkiläinen kirjailija. Rakel Liehu valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1963. Hän toimi valmistumisensa jälkeen äidinkielen ja historian opettajana Raahen yhteislyseossa vuosina 1963 – 1964.
Liehun esikoisrunokokoelma Ihmisen murhe on yhteinen ilmestyi vuonna 1974. Hänen tuotantoonsa kuuluu runoa, proosaa, esseitä ja näytelmiä. Liehu on toiminut myös kääntäjänä. Hän on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1974.
Rakel Liehu on haastatteluissa puhunut enemmän työstään kuin perhesuhteistaan. Hänet kyllä Helsingin Sanomissa mainitaan papin rouvaksi ja kolme lapsen äidiksi.
Hänen vuonna 2003 julkaistu Helene Schjerfbeckin elämästä kertova romaaninsa Helene nosti...
Sanan hulasvesi tai hulevesi (viemaröitävät suhteellisen puhtaat sade- ja sulamisvedet) alkuperästä on useita selityksiä. Sana voi olla samaa kuvailevaa alkuperää kuin hulahtaa, hulista tai myös hulve, hulppavesi 'tulvavesi'.
Hule, esimerkiksi hulejyvä, tarkoittaa itämurteissa huonoa, sisuksetonta jyvää (huleet, hulleiset eli kevyet jyvät). Mahdollisesti tämäkin sana on samaa kuvailevaa alkuperää kuin hulahtaa. Hule voi oi olla myös germaanista tai kantagermaanista alkuperää. (kantagermaaninen hula, muinaisnorja holr ’ontto’, nykyruotsi hål ’reikä, aukko, kolo’) , (anglosaksinen hulu, englanti hull ’kotelo, siemenkotelo, kuori’).
Itkonen, Erkki & Kulonen, Ulla-Maija ym. (toim.): Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja. Osa 1...
Podcast-sanalle ei toistaiseksi ole löydetty suomenkielistä vastinetta, kuten käy ilmi artikkeleista, joihin on linkit alla. Varmistin asian myös Kotimaisten kielten keskuksesta (Kotus), josta kerrottiin, että podcast-sanalle ei ole kukaan esittänyt toimivaa suomenkielistä nimeä. Myöskään Kotuksessa ei ole sellaista keksitty.
Ajankohtaista kielenhuollosta 10/2018 https://www.kotus.fi/kielitieto/kielenhuolto_kielitoimistossa/ajankohta…
Podcast-sana Kielikellossa https://www.kielikello.fi/-/podcast
Kotus https://www.kotus.fi/
Sanan "aurinko" etymologia on edelleen selvittämättä. Vuonna 2010 Nykysuomen etymologinen sanakirja kertoi sanan alkuperästä näin: "Aurinko-sanan ikä ja alkuperä ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Lähisukukielistä ei ole voitu osoittaa etymologisia vastineita lainkaan. Toisaalta on voitu osoittaa, että auringolla on suomensukuisissa kielissä ollut muita vanhoja nimityksiä, esim. päivä ja kåjå, jonka johdoksiksi on selitetty suomen kajastaa ja kajo. Tältä kannalta arvioiden aurinko voisi olla nuori, mahdollisesti lainaperäinen sana. Kaikin puolin uskottavaa ja moitteetonta lainaetymologiaa ei kuitenkaan ole esitetty, vaikka sanaa joskus onkin arveltu balttilaisperäiseksi. Vertailukohdaksi on mainittu liettuan ausra 'aamurusko', josta...
Ei saa lainata ilman lupaa. Runon käyttäminen kuolinilmoituksessa ei vastoin yleistä harhakäsitystä ole sallittua, ellei runon tekijänoikeudellinen suoja ole jo rauennut. Runoilijan elossaolo ei ole tässä suhteessa ratkaisevaa, vaan vasta 70 vuotta kuoleman jälkeen runoja saa vapaasti käyttää. Eino Leino kuoli vuonna 1926, joten hän on vapaa, mutta esimerkiksi Leinoa vanhempi Ilmari Kianto kuoli vasta 1970, joten hänen runonsa vapautuvat kuolinilmoituksiinkin vasta vuonna 2041.
Tekijänoikeuslaissa oleva ns. sitaattipykälä sallii kyllä suojattujen teosten lainaamisen, mutta kuolinilmoitus ei ole pykälässä tarkoitettua lainaamista.
Heikki Poroila
Valitettavasti näyttää vahvasti siltä, ettei sanonnan alkuperää tiedetä. Sitä on selvitetty jo aikaisemmin Kysy-fi-palvelussa osoitteessa http://www.kysy.fi/kysymys/mista-sanonta-ei-nuolaista-ennen-kuin-tipaht…, ja vilkaisin itse vielä läpi teokset ”Päivä pulkassa, pyy pivossa” (Valitut Palat, 2014), Jukka Parkkinen: ”Aasinsilta ajan hermolla” (WSOY, 2005) ja Leea Virtanen: ”Ellun kana ja Turusen pyssy” (WSOY, 1999) sekä useita sanakirjoja, mutta tietoa ei löytynyt.
Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä sanontaa löytyi 1870-luvulta alkaen. Se ei silti kerro mitään tarkkaa sanonnan synnystä, sillä se on ollut olemassa suullisessa kielenkäytössä jo paljon ennen sitä. Henricus Florinuksen kokoelmassa ”Wanhain Suomalaisten Tawaliset...
Tähän asiaan ei löytynyt varmaa selitystä, sillä sitä ei löytynyt tutkimistani etymologisista tai muista sanakirjoista. Epäilisin kuitenkin, että ilmaus ”poliisilukko” on luultavasti lainattu ruotsin kielestä, jossa käytetään vastaavaa ilmausta ”polislås”.
Ruotsinkielinen Wikipedia kertoo osoitteessa http://sv.wikipedia.org/wiki/L%C3%A5s, että nimitys olisi tullut siitä, että poliisi olisi oveen ylimääräisen lukon lisäämällä voinut estää avaimen käsiinsä saanutta henkilöä pääsemästä sisään esimerkiksi murtotapauksissa. Väitteelle ei ole kuitenkaan annettu lähdettä, joten sen todenperäisyydestä ei voi varmistua.
Oikeaa laulua emmme tainneet löytää. Jonkin verran sitä muistuttaa George H. Clutsamin kehtolaulu, joka on suomeksi nimeltään Tummakiharainen lapseni. Laulu alkaa näin: Uinu lapsi, sä pieni pörrötukka kuu kirkas valaa säteitään kehtos kullaten. Ainakin Suuressa toivelaulukirjassa numero 5 laulussa on kuitenkin vain kaksi säkeistöä, joten muistamiasi sanoja siinä ei ole.
Bostonkakku on mitä luultavimmin supisuomalainen leivonnainen. Sitä ei löydy vanhemmista amerikkalaisista keittokirjoista. Vanhassa amerikansuomalaisessa Co-op keittokirjassa (s. 84) mainitaan Boston cream pie, jossa sokerikakkukerrosten väliin lisätään vaniljakreemiä. Hakusanalla Boston cake haettaessa netistä, saadaan ohjeita samanlaisiin vaniljakreemikakkuihin. Amerikansuomalaiset tunsivat myös ohjeen Bostonin ruskea leipä, joka oli ruis- ja maissijauhoista leivottu soodalla kohotettu leipä, joka kypsennettiin asettamalla leipävuoka kiehuvaan veteen. (Walli 1928, s. 320) (Keittokirja s.a., s. 34)
Bostonkakku tunnetaan amerikansuomalaisissa keittokirjoissa vasta Beatrice Ojakankaan myötä. Ojakangas on amerikansuomalainen...
Suomeksi ovat ilmestyneet seuraavat Lin Hallbergin kirjoittamat ja Marvi Jalon suomentamat suositut Eppu- ja Sinttu-kirjat:
Eppu etsii kotia (2012)
Eppu tulee taloon (2013)
Eppu ja paras joululahja 2014)
Eppu on hyvä ystävä (2014)
Sinttu ja Eppu, tallitouhua ja ponipuuhaa (2014)
Eppu menee kouluun (2015)
Eppu karkuteillä (2016)
Eppu ja kesän paras päivä (2017)
Leirillä on hauskaa, Eppu (2018)
Eppu ylittää esteet (2019)
Eppu, pieni sankari (2020)
Maailman ihanin Sinttu (2008)
Torstaina nähdään, Sinttu (2009)
Hieno hyppy, Sinttu (2009)
Kiva leiri, Sinttu (2010)
Aprillia, Sinttu (2010)
Suuri seikkailu, Sinttu (2011)
Sinttu on paras! (2011)
Älä pelkää, Sinttu (2012)
Yli esteiden, Sinttu! (2012)
Tallilla tapahtuu, Sinttu (2013)
Kesä kutsuu,...
Vaikka sanonta "kauhistuksen kanahäkki" löytyy monista sanakirjoista, en onnistunut löytämään ainoatakaan, jossa sen alkuperä olisi kiistattomasti selitetty.
On mahdollista, että sanonta on peräisin vivahteikkaasta kielestään tunnetun Aku Ankka -lehden tarinoiden suomennoksista. Erään Internet-keskustelupalstan mukaan sekä lehden päätoimittaja Jukka Heiskanen että entinen päätoimittaja ja ankkaspesialisti Markku Kivekäs ovat yksissä tuumin asiaa heiltä tiedusteltaessa vastanneet törmänneensä siihen ensimmäisen kerran juuri Aku Ankan sivuilla. Mikäli tämä kuulopuhe pitää paikkansa, kauhistuksen kanahäkin "äiti" saattaa olla Aku Ankan ensimmäinen päätoimittaja Sirkka Ruotsalainen.
http://www.sanaristikot.net/keskustelut/index.php?ryhma=1...
Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että nimi ”Viro” on ollut alun perin nykyisen Viron koillisen maakunnan Virumaan nimitys, joka on siirtynyt merkitsemään koko maata. Samalla tavalla sanalla ”Suomi” on viitattu muinoin nykyiseen Varsinais-Suomen alueeseen, kunnes se on vakiintunut viittaamaan koko maahan.
Sanan ”Viro” alkuperästä ei ole Häkkisen mukaan täyttä varmuutta, mutta nykyään sen arvellaan olevan germaaninen tai balttilainen laina. Sen merkitys olisi ollut ’mies’. Liettuassa vastine voisi silloin olla sana ”vyras” ja latviassa ”virs”. Mahdollinen olisi myös kantagermaanin rekonstruoitu muoto ”wiraz”. Vanha teoria liittää ”Viron” vanhoihin ruotsalaisiin vesistönnimiin, jotka pohjautuvat...
Hyvin monessa kirjastossa voi nykyään digitoida VHS-kasetteja dvd:lle. Kirjastohakemistosta https://hakemisto.kirjastot.fi/ voi hakea palveluja, sieltä saa seuraavan listauksen https://hakemisto.kirjastot.fi/services/service/vhs-dvd--digitointilaite
Entressen kirjasto, ESPOO
VHS-DVD -digitointilaite
Herttoniemen kirjasto, HELSINKI
VHS-DVD-digitointi
VHS-DVD-nauhurilla saat digitoitua vanhat videokasettisi DVD-muotoon. Digitointiin kuluu aikaa alkuperäisen nauhan pituuden verran, sillä analogisen VHS-nauhan kopiointia ei ole mahdollista nopeuttaa. Laitteella on mahdollista digitoida myös pienikokoisempia VHS-C-kasetteja; tällöin tarvitaan adapteri, jota voit pyytää lainaksi Herttoniemen kirjaston asiakaspalvelutiskiltä. Herttoniemen...
Sukunimen suojaaminen ei vaadi mitään erityisiä toimenpiteitä, sillä Suomen nimilain mukaan kaikki käytössä olevat eli väestörekisteriin kirjatut sukunimet ovat suojattuja. Koska sukunimi ”Halonen” on väestörekisterissä, se on suojattu. Suojaus ei tosin estä nimen ottamista, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi jos sukunimi on ollut esivanhempien laillisessa käytössä, se voidaan hyväksyä uudeksi nimeksi. Sitä taas ei voi lainsäädännön mukaan estää mitenkään.
Aikoinaan Suomalaisuuden liitto julkaisi teosta ”Sukunimiopas; Suojatut sukunimet”. Sillä ei kuitenkaan ole mitään juridista merkitystä. Osoitteesta http://www.genealogia.fi/st/2000-2-11.htm löytyy hyödyllinen Urpo Kankaan artikkeli, jossa kerrotaan lisää suojatuista...
