Otsikko

Tippuuko kissa todellakin aina jaloilleen?

Ei aina. Kissa saattaa loukkaantua, jos se putoaa niin matalalta, että se ei ehdi levittää tassujaan, köyristää selkäänsä ja kierähtää hyvään laskeutumisasentoon.

Useimmiten kissa putoaa kuitenkin jaloilleen, koska se pystyy muuttamaan asentoaan moniosaisella liikesarjalla. Kissalla on taipuisa selkäranka ja joustavat lihakset. Pudotessaan se alkaa heti kääntää itseään lihasvoimin mahalleen. Erinomaisen tilan ja suunnan tajun avulla se pystyy aistimaan, miten päin se on putoamassa.

Sakari Mäkelän teoksessa tekniikkaa selvitetään seikkaperäisesti vuosisadan vaihteessa otettuihin valokuviin perustuen:

"Koska kissa ei pudotuksen alussa pyöri lainkaan, täytyy liikemäärämomentin säilyä koko putoamisen ajan nollana. Silloin kissan vartalon osan pyöriessä johonkin suuntaan osan täytyy pyöriä vastaavasti päinvastaiseen suuntaan. Pyörimisnopeuden ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä suuri molempiin suuntiin. Taivuttamalla takaruumiin suoraan kulmaan muuhun vartaloon nähden voi kissa pyöräyttää etuvartalonsa maata kohti siten, että takaosa kääntyy vain hieman vastakkaiseen suuntaan. Takaosan suurempi hitausmomentti pystyy - huomattavasti pienemmällä kierrolla - tasapainottamaan etuosan kiertymisen."

Kun sitten etutassut ovat maata kohti, kissa voi kääntää häntäpäänsä soveltamalla samaa tekniikkaa. Se voi myös odottaa kunnes etutassut ovat maassa ja kääntää häntäpään ottamalla tukea maasta.

Lähteet:
Sakari Mäkelä: 'Onko pisara pyöreä ja kuu keltainen? : ja muita arkipäivän luonnonilmiöitä (Otava, 1996)
http://tieku.fi/kysy-meilta/kissa-osaa-pudota-hallitusti