Saako kirjaston henkilökunta kopioida mitään asiakkaille? Onko henkilökunta pelkästään lainaamassa aineistoa asiakkaille?

Kirjaston oikeus asiakkaalle kopioimiseen ei ole aivan yksiselitteinen, koska lain sanamuoto jättää paljon tulkinnanvaraa. Selkeä on sen sijaan tekijänoikeuslain 16 a §:, jonka mukaan kirjasto saa ”valokopioimalla tai vastaavalla menetelmällä valmistaa kappaleita omissa kokoelmissaan oleviin kokoomateoksiin, sanomalehtiin tai aikakauskirjoihin sisältyvistä yksittäisistä kirjoituksista sekä muiden julkaistujen teosten lyhyistä osista annettaviksi lainaajille heidän yksityistä käyttöään varten niiden nidosten tai vihkojen asemesta, joihin ne sisältyvät”.

Tekijänoikeuslain 12 § on hankalampi. Se luvan valmistaa julkistetusta teoksesta muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Pykälän toinen momentti toteaa lisäksi, että ”[k]appaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa myös antaa ulkopuolisen suoritettavaksi”. Edellä mainittu ei kuitenkaan ”koske sävellysteoksen, elokuvateoksen, käyttöesineen tai kuvanveistoksen kappaleen valmistamista eikä muun taideteoksen jäljentämistä taiteellisin menetelmin”. Kummassakaan kohdassa ei vaadita, että kappaleen pitäisi olla valmistajan tai valmistuttajan omistama. Valmistamisen tekotapaa ei myöskään rajata valokopiointiin tai muuhun kopiointikeinoon. Tekijänoikeuslaki löytyy kokonaisuudessaan Finlex-tietokannasta osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.

Voiko asiakas siis antaa kappaleen valmistamisen kirjaston suoritettavaksi? Tästä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Tekijänoikeuden tulkinnasta lausuntoja antava tekijänoikeusneuvosto on asettunut kielteiselle kannalle osoitteesta http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoi… löytyvässä ratkaisussaan vedoten tekijänoikeuslain pohjana olevaan komiteamietintöön. Yksi tekijänoikeusneuvoston jäsen on jättänyt kuitenkin lausunnosta eriävän mielipiteen, joka löytyy osoitteesta http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoi…. Kirjaston ja tekijänoikeuden suhdetta tarkastellut Heikki Poroila on ottanut asiaan kantaa teoksessaan ”Tekijänoikeus ja kirjastot tietoverkkojen maailmassa” (BTJ Kirjastopalvelu, 2006) ja asettunut myönteiselle kannalle oikeudessa valmistuttaa kirjastolla kopioita yksityiskäyttöön. Oikeuskäytäntöä asiasta ei kuitenkaan tiettävästi ole, ja tekijänoikeusneuvostokin on vain asiantuntijaelin, jonka lausunnoilla ei ole lain voimaa.

Kirjastojen näkökulmasta olisi kieltämättä hienoa, että asiakkaille voitaisiin kopioida aineistoa suhteellisen vapaasti. Toisaalta tekijänoikeuksien haltioiden näkökulmasta kauhukuvana voisi olla, että asiakkaat alkavat rutiininomaisesti pyytää kirjastoa valmistamaan yksityiskäyttöön kopioita kysytyistä kirjoista, mikä voisi johtaa käytännössä siihen, että kirjastoista muodostuisi eräänlaisia tarvekirjapainoja, joiden kopioimista kirjoista tekijät eivät saisi muuta kuin kopioihin sisältyvät hyvitysmaksut. Tosin valokopiot ovat sen verran kalliita, että niille tulisi helposti hintaa enemmän kuin painetulle kirjalle, mutta jos kirjasto valmistaisi kopiot sähköisesti skannaamalla, kulut olisivat pienemmät, jollei sitten työtä hinnoiteltaisi erikseen.

On vielä syytä muistaa, että vaikka lain voisi tulkita antavankin mahdollisuuden kappaleen valmistuttamiseen kirjastolla, kirjastolaki ja kirjastoasetus eivät edellytä kirjaston tarjoavan tällaista palvelua asiakkaille. Siksi asiakkaalla ei ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta vaatia, että kirjasto valmistaisi hänelle kopion jostakin teoksesta. Kaikki riippuu kirjaston omista periaatteista. Esimerkiksi Varastokirjasto, joka aikaisemmin mainittua tekijänoikeusneuvoston lausuntoa pyysi, on päättänyt sähköisiä kopioita artikkeleista pdf-muodossa. Erilaisista käytännöistä voi johtua, että asiasta liikkuu paljon erilaista tietoa.

Kopioiden ottaminen yksityiskäyttöön esimerkiksi kirjaston tiloissa on sitten tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan varsin yksiselitteisesti sallittua. Henkilökunta voi vallan hyvin opastaa kopioinnissa, vaikka tiukan laintulkinnan mukaan ehkä varsinainen kopiointi eli kopiokoneen napin painaminen tai skannerin käynnistäminen täytyy jättää asiakkaan suoritettavaksi, jotta lain kirjainta noudatettaisiin tarkkaan ja valmistaja olisi todella asiakas. Kopiokone tai skanneri on tosin lisäpalvelu, jonka kirjasto voi tarjota tai olla tarjoamatta, joten lakiin perustuvaa oikeutta ei asiakkaalla niihinkään ole. Silti ainakin useimmissa kirjastoissa jompikumpi tai molemmat ovat käytettävissä.