Piikana 12-vuotiaasta työskennellyt isoäitini kertoi hyvin vähän lapsuudestaan ja piian töistä. Miten piikoja yleensä kohdeltiin? Isoäiti kuoli pari vuotta sitten 95-vuotiaana.
Jostain muistan kuulleeni että jotkut aloittivat piikana jo 7-vuotiaana. Voiko tämä olla totta?
Vastaus
Suosittelen, että tutustut teokseen Työteliäs ja uskollinen : naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään / toimittaneet Marjatta Rahikainen ja Kirsi Vainio-Korhonen (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006). Se on hyvin ansiokas ja perusteellinen selonteko piikojen elämästä ja sosiaalisesta asemasta.
Piikojen elämä on varmasti erilaisissa palveluspaikoissa voinut olla hyvinkin erilaista, mutta enimmäkseen tuskin kuitenkaan sietämättömän kurjaa. 1900-luvulle asti piikominen pysyi naisten yleisimpänä palkkatyönä. Monessa palveluspaikassa piika on saattanut olla hyvinkin arvostettu henkilö ja on voinut edetäkin työurallaan; yllä mainittu teos sisältää mm. luvun "Pikkupiiasta taloudenhoitajaksi: henkilökuva".
Piikomaan oli monien varmasti pakko lähteä hyvin nuorina. Ei liene mahdotonta, että jotkut olisivat aloittaneet jonkinlaisia pikkupiian tehtäviä jo 7-vuotiaina. Tätä on varmaan kuitenkin aika hankalaa todentaa, koska "pikkupiikoja ei välttämättä aina merkitty henkikirjoihin". Kirjassa asiasta todetaan näin: "Kotoa lähtö ennen rippikouluikää ei ollut poikkeuksellista. Muistitiedon ja kansanelämän kuvausten perusteella maaseudun nuoret olivat 1800-luvulla menneet piioiksi ja rengeiksi usein jo noin 11-12-vuotiaina, ja viimeistään 13-14-vuotiaina, mutta kirkonkirjoista löytyy suhteellisen vähän niin nuorena kotoa lähteneitä."
Kommentoi vastausta