Onko totta, että Juice Leskinen ei oikein nauttinut opiskelustaan kieli-instituutissa? Ihan kuin hänen elämäkerrassaan olisi annettu näin ymmärtää, kuin lueskelin sitä joskus. Ihan kuin häntä olisi ahdistanut olla siellä.
Vastaus
Leskisen kieli-instituuttiaikaa varjostaneet ongelmat vaikuttavat kummunneen hänen yleisestä auktoriteettivastahankaisuudestaan, problemaattisesta suhteestaan oppilaitoksen rehtoriin Roland Freihoffiin ja sivukielen saksan opintoihin. Juice ei välttämättä erityisesti nauttinut tai ollut nauttimatta opinnoistaan, vaikka arvelisinkin hänen suhtautuneen positiivisesti ainakin englannin kielen opintoihinsa. Jos häntä jokin ahdisti, se on mitä todennäköisemmin ollut oppilaitosinstituutio sinänsä, ei niinkään yksin kieli-instituutti.
Juankoskelta muuttaneelle maalaispojalle Tampere näyttäytyi ensimmäisenä syksynä "hetkittäin hyvinkin masentavana mestana", mikä on epäilemättä saattanut heijastua hänen opintoihinsa ja hänen suhtautumiseensa koulukäyntiin. Toisaalta, kun elämä uudessa ympäristössä alkoi asettua uomiinsa ja hetkittäin hymyilläkin, myös opiskelu sujui. Ennen pitkää Juicen auktoriteettivastaisuuden, Freihoffin ja saksan kielen muodostama kompleksinen vyyhti kuitenkin muodostui liian vaikeaksi selvittää, ja hänen opintonsa päättyivät niin kuin ne päättyivät – keskeyttämiseen.
"[Kieli-instituuttilaisten] bileiden myötä Leskinen lämpeni jonkin verran aluksi vastenmieliseltä tuntuneelle koulunkäynnillekin, -- " (s. 97)
" -- toinen kieli-instituuttivuosi starttasi Juicen kohdalla miehen sen astisen elämän aurinkoisimpana aikana. Jopa koulunkäynti maistui mukavalle, motivaatio englannin kielen täydelliseen haltuunottoon oli varsin korkealla ja myös saksan opiskelut tuntuivat jokseenkin siedettäviltä." (s. 109)
"Pitihän sitä käydä kouluakin, vaikka orastava bänditoiminta tahtoi nakertaa opiskeluintoa. Ei Juice missään tapauksessa huono oppilas ollut, englannin kielen käytössä Leskinen oli jo kieli-instituuttiaikoinaan hävyttömän lahjakas, mutta laiskuutta esiintyi jonkin verran. Lisäksi sivukielen eli saksan opinnot alkoivat viimeistään toisena vuonna ottaa Leskistä pahemman kerran ohimoon, eikä kieli-instituutin saksalaissyntyinen rehtori Roland Freihoff ollut millään muotoa Leskisen mieleinen mies." (s. 113)
"Aivan lekkeriksi Juice ei sentään opiskelujaan lyönyt, -- " (s. 114)
"Juicella oli ongelmia, stressiäkin. Kieli-instituutti oli muuttunut saksan opiskelujen osalta vastuksentaipaleeksi, ja parisuhteen päättyminenkin kalvoi mieltä. Leskinen uskoutui [Pentti] Neuvoselle ja pohdiskeli tulevaisuuttaan. Kielenkääntäjää hänestä ei välttämättä tulisi, Juice ymmärsi ottaneensa riskin niskoitellessaan saksaa vastaan, eivätkä musiikkihommatkaan olleet varmalla pohjalla." (s. 126)
"Opiskelunsa Juice oli lyönyt saksan osalta läskiksi, ja rehtori Freihoffin puututtua asiaan otti opiskelija Leskinen nokkiinsa. Juice nappasi rehtorin silmätikukseen ja piti tämän kurinpalautussanoja henkilökohtaisena ajojahtina. Leskinen suolsi pirullisia palopuheita ja vakuutti olevansa rehtorin kiusanteon kohde yksinomaan persoonaansa liittyvistä syistä. Saksalainen rehtori ei yksinkertaisesti voinut sietää pitkätukkaista, kuria kyseenalaistavaa ja silti lahjakasta oppilasta. -- Juicea ei juuri hetkauttanut tieto siitä, että kevään loppukokeet menisivät hänen kohdallaan ohi sivukielen opiskelujen laiminlyönnin vuoksi." (s. 127)
" -- Leskinen kirjoitti koulun johtokunnalle kirjeen, jossa myönsi munineensa opiskelunsa, mutta toivoi kaikesta huolimatta mahdollisuutta osallistua loppukokeisiin. -- Johtokunta ei myöntänyt Juicelle mahdollisuutta -- mutta hän sai mahdollisuuden uusia kolmannen vuoden opintonsa seuraavana vuonna. Kyllä Juice sitä yrittikin, mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon – uuden lukukauden alussa Leskinen oli jo levyttänyt artisti." (s. 128)
"Juice Leskinen ei valmistunut diplomikielenkääntäjäksi, koska oppilaitoksessa häntä koskivat samat säännöt kuin muitakin. Myöhemmin säännöistä tingittiin Leskisen kohdalla yhdessä jos toisessakin paikassa, ja senkin vuoksi valmistumattomuus oli Juicelle katkera pala aivan loppuun saakka. -- Monesti Juice saikin niin sanotun narrin vapauden, mutta kieli-instituutissa se ei onnistunut, koska Juice Leskisenä oleminen ei ollut vielä kyllin suuri meriitti. Leskinen sai potkut, peitti pettymyksensä Freihoffin syyttelyn alle ja lääkitsi itseään katkeralla v***uilulla." (s. 138-139)
"Juice itse taas tasoitti pettymystään kehumalla kielipäätään ja syyttämällä rehtori Freihoffia, ja vuosia myöhemmin hän tykkäsi luetella ceeveetänsä vanhoille kurssikavereilleen. Vähän siihen tyyliin, että minäpä olen tehnyt näin paljon enemmän kuin te, vaikka minulla ei sitä diplomia olekaan. Itseään Juice ei opintojensa katkeamisesta syyttänyt koskaan, ei ainakaan toisten kuullen. Kivi tarvitsi Ahlqvistinsa." (s. 139)
– Antti Heikkinen, Risainen elämä : Juice Leskinen 1950–2006
Kommentoi vastausta