Hei, olisin kiinnostunut tietämään, onko ns pihasoittajista ja pihalaulajista kirjoitettu mitään tietoja. Sodanjälkeen havoittuneet ja vammautuneet sodasta palanneet, jotka eivät olleet työkykyisiä, hankkivat elantonsa esiintymällä esim Töölön kerrostalojen sisäpihoilla ja heille ikkunoista heitettiin rahaa. Minulla on mielikuva, että jossain kirjassa on mainittu sellaisesta.
Vastaus
Katu- ja pihasoittoa Helsingissä on tutkinut Kristiina Eronen, jonka opinnäytteiden viite- ja saatavuustiedot löytyvät Finna-hakupalvelusta. Nämä opinnäytteet eivät ole lainattavissa. Eronen on esimerkiksi tehnyt katu- ja pihasoitosta kyselyn vuonna 1979. Hän on kirjoittanut myös artikkelin aiheesta ”Musiikin suunta” -lehden vuoden 1983 numeroon 4, jonka teemana on katumusiikki.
Eromaa kertoo artikkelissaan katumusiikin historiasta Suomessa. 1920-30-luvulla katusoitosta tuli luvanvaraista ja soittolupia myönnettiin vain invalideille, jotka eivät pystyneet hankkimaan elantoaan muilla tavoilla. Katusoitto ei ollut enää vapaata ammatinharjoittamista, vaan siitä tuli köyhäinhoitoa. Katusoittajat eivät saaneet virallisesti pyytää rahaa, mutta sitä sai kuitenkin ottaa vastaan, jos jotain annettiin. He saivat esiintyä sisäpihoilla, eivät kaduilla eivätkä toreilla. Timo Kopomaa mainitsee artikkelissaan myös rakennustyömaat ja henkilökuntaruokalat esiintymispaikkoina. Katusoitto saatettiin tulkita häiriöksi tai kerjäämiseksi, ei työksi ja viihdyttämiseksi. Katusoittajia saattoi nähdä päivittäin vuosina 1929-1933, jolloin oli lama-aika ja paljon työttömiä. Vilkas soittokausi oli myös sotavuosina, jolloin lupia myönnettiin mm. sotainvalideille. Kaikki katusoittajat eivät lupia hankkineet kuten Ilta-Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin artikkeleista ilmenee. Aiheesta löytyy useita lehtiartikkeleita Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista.
Lähteitä:
Finna-hakupalvelu:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
https://digi.kansalliskirjasto.fi
Eronen, Kristiina: Katu- ja pihasoitto 1900-luvun Helsingissä lehdessä Musiikin suunta 1983, nro 4, s. 41-49
Kopomaa, Timo: Katusoitto Helsingissä kirjassa Musiikkia! : harrastajia ja musiikinystäviä Helsingissä (Helsingin kaupunginmuseo, [2015], s. 122-127)
Posetiivarin marakatti pantu viralta:
Digi.kansalliskirjasto.fi, Ilta-Sanomat, 28.10.1932. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1840016?page=1
Pihasoittajain ammatti on kotimaisissa käsissä:
Digi.kansalliskirjasto.fi, Suomen Sosialidemokraatti, 17.08.1933. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1315418?page=1
Pihasoittaja- ja -laulajakuntamme nykyään kotimaista:
Digi.kansalliskirjasto.fi, Ilta-Sanomat, 19.01.1934. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1840462?page=1
Kommentit
Todella yllättävää tietoa sotainvalideista. Tiesin että useat sotasokeat kouluttautuivat hierojiksi ja harjojen tekijöiksi, mitkä muutenkin olivat sokeille sopivia ammatteja. Katusoittajista tulee mieleen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen aika, jolloin eri tason katusoittajia oli täällä Tukholmassa tosi paljon rahaa hankkimassa. Monet olivat Venäjältä ja esitykset olivat joskus todella korkeatasoisia. On hyvä olla musikaalinen tällaisissa maailmantilanteissa, itsestäni ei olisi katusoittajaksi. Tästä kysymyksestä heräsi kiinnostus suomalaisten sotainvalidien sodanjälkeiseen elämään ja kuntoutumismahdollisuuksiin.
Kommentoi vastausta