Olen etsimässä kirjallisuudesta esimerkkejä henkilöhahmoista, jotka olisivat tulleet tunnetuiksi joutilaisuudestaan. Tarkoitus olisi löytää erityisesti hahmoja, joiden laiskottelu ja elämästä nautiskelu olisi esitetty tekstissä positiivisessa valossa. Sekä ulkomaisen että kotimaisen kirjallisuuden esimerkit olisivat tervetulleita.
Vastaus
Joutilaisuuden ja laiskuuden klassinen hahmo löytyy venäläisestä klassisesta kirjallisuudesta: Ivan Gontsarovin Oblomov. Venäläisessä kirjallisuudessa on paljon esimerkkejä rikkaista joutilaisuudessa ja kaihossa elävistä aatelisista, esim Anton Tsehovin näytelmissä Kirsikkapuisto ja Kolme sisarta. Tsehovilla on myös novelli Joutilaisuudessa kokoelmassa Ensirakastaja, 1946.
Joutilaisuudesta nautitaan myös Hermann Hessen teoksessa Kylpylävieraana Badenissa. Hessen Siddhartha istuu puun alla mietiskelemässä.
Hermann Melvillen Bartleby-hahmo on eräs maailmankirjallisuuden tyylikkäimpiä pinnareita.
Marcel Proust Swannin tiestä löytyy myös joutilaisuuden kuvausta.
Epikurolaiset runoilijat ylistävät laiskuutta: Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud (Kausi helvetissa).
George Gordon Byronin Don Juanissa, Christopher Marlowen Dr. Faustuksessa sekä Oscar Wilden The Critic as Artist –teoksessa löytyy myös joutilaisuuden ylistystä.
Filosofista näkökulmaa joutilaisuuteen: Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka, Montaigne, Pascal Mietteitä, Thoreau: Walden.
Itämaista näkökulmaa joutilaisuuteen: Kenko, Yoshida: Joutilaan mietteitä = (Tsurezuregusa), kääntänyt Kai Nieminen (Japani)
Joutilaan vaelluksesta : lukuja Chuangtsen kirjasta, kääntänyt Pertti Nieminen (Kiina)
Laotse: Tao the ching
Lin Jutang: Vetelehtimisen tärkeys
Rentun kiinalaisen runoilijan Wang Wein näkemyksiä asiaan: Pertti Seppälän kääntämiä Wang Wein runoja löytyy teoksestä: Omia aikojani & Wang Wein runoja / Pertti Seppälä, Three Chinese poets : translations of poems by Wang Wei, Li Bai and Du Fu / Vikram Seth, Poems of Wang Wei.
Jean-Philippe Toussaintin teoksessa Kylpyhuone pariisilainen nuori mies päättää ettei tarvitse elämäänsä ulkoisia kiihokkeita. Tämä nykyajan Oblomov linnottautuu kylpyhuoneenseensa mietiskelemään.
Lisää laiskuutta ja vetelehtimistä:
Delerm, Philippe: Ensimmäinen siemaus olutta ja muita pieniä iloja sekä Päivätorkut piloilla
Despentes, Virginie: Teen spirit
Jardin, Alexandre: Vasenkätisten saari
Cunningham, Michael: Koti maailman laidalla – yleistä hengailua
Kaiko, Takeshi: Kesän pimeys
Kerouac, Jack: Matkalla - beatnik-sukupolven päämäärätöntä ajelehtimista.
Kundera, Milan: Kiireettömyys
O'Farrell, John: Parasta miehelle
Omar Khaijam: Teltantekijä, Viisaan viini
Page, Martin: Kuinka minusta tuli tyhmä
Self, Will
Kotimaisia laiskureita edustavat:
Topi Romppanen Ilmari Kiannon Punaisesa viivassa, Juutas Käkriäinen Joel Lehtosen Putkinotkossa, Toivolan Jussi F. E. Sillanpään Hurskaassa kurjuudessa, Kylän laiskin mies Pietari Päivärinnan novellissa Kylän laiskin mies, Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija, korpifilosofi Konsta Pylkkänen, oravanpyörästä hyppäävä Vatanen Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi -teoksessa sekä Simo Hämäläisen Kätkäläinen teoksissa Kätkäläinen ja Kätkäläinen ja ulkomaan elävä.
Urbaania vetelehtimistä löytyy Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanista. Helmi Kellokummulla on novelli Joutilaalla on jotakin kokoelmassa Riukuaitaa. Hannu Kankaanpään novellikokoelmassa Suomalainen menestystarina : suikaleita on novelli laiska mies.
Joutilaisuutta löytyy Volter Kilven teoksesta Pitäjän pienempiä, kiireettömyyttä myös Alastalon salista.
Joutilaisuuden mestareista on ehdottomasti mainittava myös riippumatossa makaava Piisamirotta, Muumilaakson kaiken turhuudesta vakuuttunut filosofi.
Historiallista näkökulmaa ja kansantarinoita edustakoon Laiska-Jaakko : tarinoita sotapäällikkö Jacob de la Gardiesta / tekstit: Marjut Kivelä. Satuversio Laiska-Jaakosta löytyy mm. teoksesta Satujen kyydissä unten maille / uudelleen kertonut ja kuvittanut Helen Craig
Joutilaisuutta ja laiskuutta runoudessa löytyy:
John Keats: Huolettomuuden oodi
Aaro Hellaakosken runo Dolce far niente kokoelmasta Runot, 1980, s. 162.
Jarkko Jokinen: Laiskurin päiväkirja
Kari Hyttinen: Yltäkylläiset päivät : eli laiskurin päiväkirja
Heli Laaksonen: Pulu uis
Heikki Niska: Ulijasta väkiä : runoja / Runot: Työ Helsingisä, s. 51, Oploomovit, ss. 54-55, Joutomies, s. 71, Lehemien tykö, s. 72, Levähtäkkää!, s. 76
Lisää viitteitä löytyy teoksesta: Matkaopas joutilaisuuteen : laiskan kirjallisuuden antologia / toimittaneet Tom Hodgkinson & Matthew de Abaitua sekä
Jyrki Piispan teoksesta: Ei terve työtä kaipaa : suomalainen laiskuus löytyy myös viitauksia suomalaiseen kirjallisuuteen.
Työ tyhmästä pitää : venäläisen huumorin aakkoset / Ilmari Susiluoto taas valaisee itäisen naapurimaamme laiskuuden traditiota.
On vielä mainittava, että kotimaisen elokuvan laiskuritradition suuri klassinen linja taas kulkee Lapatossusta Pekka Puupään kautta Uuno Turhapuroon.
Kommentoi vastausta