Miten Suomessa on säilötty esimerkiksi kalaa tai lihaa ennen suolan kauppakulkua etelämpää? Miten vaikkapa saamelaiset ovat säilöneet lihaa ja kalaa, ennen kuin Suomen eteläosiin valui ihmisiä muualta ja suolakauppa yleistyi. Voiko suolaa saada mistään Suomen alueella, kun Itämeri on lähinnä vähäsuolaista murtovettä ja Jäämeren rannalla Suomella ei ole aluetta? Onko Suomessa edes suolakaivoksia? Vastauksen haluan löytää, sillä kirjoitan aiheesta historiaan tietoihin ja tieteellisiin veikkauksiin perustuvaan roolipeliin.
Vastaus
Suolaa on saanut Suomessa ainakin 1200-luvulta alkaen, mutta sitä on pidetty luksustuotteena. Lihaa ja kalaa on vuosien saatossa säilötty eri tavoin, muun muassa kuivaamalla, savustamalla ja hapattamalla. Isojen lohijokien varsilla saatettiin kerätä talvisin jäätä jääkellareihin. Jää säilöttiin sahanpurun sekaan ja sitä käytettiin kesällä saaliiden viilentämiseen.
T.I. Itkonen toteaa vuonna 1948 ilmestyneessä teoksessaan Suomen lappalaiset vuoteen 1945, että lihan suolaaminen on ollut Lapissa lähes vierasta. Saamelaiset ovat perinteisesti säilöneet lihaa ja kalaa kuivattamalla ja savustamalla. Talvisaikaan on saatettu vuolla jäistä lihaa suoraan pannulle.
Siitä en löytänyt tietoa, milloin suola on tullut saamelaisten keskuudessa laajemmin käyttöön; kannattaa kuitenkin muistaa, että saamelaisten kotiseutualue on jo ennen valtionrajojen muodostumista ulottunut Sodankylän paikkeilta Jäämeren rannalle asti, missä suolaa on voitu valmistaa haihduttamalla. Saamelaisten ensikosketus suolaan on todennäköisesti tullut sitä kautta.
Muuten: täällä kollega on pohtinut, että ihmiset ovat pystyneet valmistamaan suolaa jo kivikauden-rautakauden taitteessa ja kenties osanneet hyödyntää sitä jo aikaisemminkin. Roolipelitarkoituksiin on varmastikin hyväksyttävää otaksua, että suolaa olisi ainakin jossain määrin ollut käytössä!
Lähteet
T.I. Itkonen (1948): Suomen lappalaiset vuoteen 1945
Muuta mielenkiintoista lukemistoa suolan historiaan liittyen
Veikko Ahola, Jaakko Hämeen-Anttila, Virpi Hämeen-Anttila, Petri Kosonen, Tiina Makkonen, Mikko Saarinen, Lauri Seppälä, Susanna Särkkä, Vesa Tikander, Tapio Tolmunen, Mari Vainio, Matti Välimäki: Kun suola pyöritti maailmaa. Historia: Suomi ja maailma historian valokeilassa, tammikuu 2013, nro 1, s. 14–21.
Mark Kurlansky (2012): Suola : eräs maailmanhistoria
Kommentit
Lapissahan käytetään edelleenkin kuivalihaa erämuonana. Siitä vain puukolla veistetään lastuja.
Kirjassa Muinaisuutemme jäljet -- Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle esitetään ensimmäinen arvio kaupankäynnistä neoliittisen kauden yhteydessä. Jo mesoliittiselta ajalta on löytynyt muualta kulkeutuneita esineitä, mutta siltä ajalta kirjassa ei esitetä arvausta siitä, mitä meiltä on tarjottu vaihtokaupassa. Vasta neoliitttisen kauden kuvauksessa kerrotaan, että ainakin täällä pyydettyjen saaliseläinten nahkoja ja turkiksia on voitu vaihtaa muualla valmistettuihin tarvikkeisiin. Rautakaudella valikoima on ollut jo paljon monipuolisempi.
Kalan ja lihan kuivaaminen on ilmeisen vanha säilöntäkeino, vaikka siitä ei jääkään arkeologisia jälkiä.
Kauppiaiden mukanahan myöskin kantauralilainen kieli meidät saavutti pronssikauden alkaessa.
Kommentoi vastausta