Miksi Yhteiskunnallista korkeakoulua ei siirretty Helsingistä Turkuun? Tuoreen tamperelaiskirjan mukaan koulun päätyminen Tampereelle ei ollut itsestään selvää…

Erinomainen tiivistelmä Yhteiskunnallisen korkeakoulun päätymisestä Tampereelle löytyy Mervi Kaarnisen, Minna Harjulan ja Kauko Sipposen kirjasta Murros ja mielikuva : Tampereen yliopisto 1960-2000 (Tampereen Yliopisto : Vastapaino, 2000). Yksityiskohtainen kuvaus korkeakoulun muutosta Tampereelle sisältyy Viljo Rasilan tutkimukseen Yhteiskunnallinen korkeakoulu 1925-66 (WSOY, 1973).

Jo kansalaiskorkeakoulua suunniteltaessa ajateltiin sen sijoittamista tai myöhemmin tapahtuvaa siirtämistä Helsingin ulkopuolelle. YKK:n liittäminen Turun yliopistoon oli ensimmäisen kerran esillä jo 1930-luvulla.

Varsinainen kamppailu Yhteiskunnallisen korkeakoulun sijoituspaikasta käynnistyi 1940- ja 50-lukujen vaihteessa. Ahtaissa tiloissa ja taloudellisissa vaikeuksissa toimineen oppilaitoksen jäätyä Helsingissä yliopiston vuonna 1945 perustetun valtiotieteellisen tiedekunnan varjoon, alettiin toimitalon laajentamisen vaihtoehtona pohtia koulun toiminnan siirtämistä joko Turkuun tai Tampereelle.

Turun vaihtoehto olisi käytännössä sulauttanut korkeakoulun Turun yliopistoon ja siten lakkauttanut YKK:n erityispiirteeksi muodostuneen ei-ylioppilaillekin avoimen opetusjaosto-opetuksen. Tamperetta pidettiin varteenotettavana ehdokkaana myös siksi, että yksikielisessä kaupungissa voitiin kaikki tuki antaa yhdelle korkeakoululle. Näin lopullinen ratkaisu Yhteiskunnallisen korkeakoulun sijoituspaikasta jäi tehtäväksi Helsingin ja Tampereen välillä.

Päätös Tampereen eduksi saatiin aikaan johtavien tamperelaisten kunnallispoliitikkojen aktiivisen käännytystoiminnan sekä presidentti Kekkosen lupaaman tuen turvin. Koska YKK oli yksityinen korkeakoulu, lopullinen ratkaisuvalta oli oppilaitoksella itsellään. Korkeakoulun valtuuskunnan ratkaisevat äänestykset päättyivät kaksi kertaa tasatulokseen, jolloin puheenjohtaja Rainer von Fieandtin ääni ratkaisi Tampereelle siirtymisen.