Mikä onkaan se kotimainen klassikkoruno, jossa henkilöinä on optimistinen ja pessimistinen ötökkä? "Tokko, tokkohan", epäilee pessimisti, mutta optimisti uskoo…

Lauri Viidalla on lyhyt nelisäkeinen runo "On ja ei", joka sopii muuten kuvaukseesi, mutta siinä ei ole ötököitä, vaan sanojat ovat "on" ja "ei". Siinä ei myöskään sanota "tokko, tokkohan", vaan "onko, onkohan" ja "eikö, eiköhän". Tarkoitatko ehkä sitä? Se sisältyy esimerkiksi Lauri Viidan Koottuihin runoihin.