Otsikko

Mikä oli maailman ensimmäinen (tunnettu) romaanitrilogia?

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ensimmäisestä romaanitrilogiasta on valitettavasti mahdotonta antaa. Vaikka trilogiamuodolla on ollut oma merkittävä asemansa antiikin Kreikan tragedian historiassa, ei romaanikirjallisuuden vaiheita kartoitettaessa trilogioihin ole kiinnitetty erityistä huomioita eikä niiden esiintymiä ole erikseen kartoitettu edes nimenomaisesti romaanimuodon historiaan keskittyvissä kirjallisuushistorioissa ja hakuteoksissa (esim. Doody, Margaret-Anne, The true story of the novel; Goldknopf, David, The life of the novel; The novel : a guide to the novel from its origins to the present day; Watt, Ian, The rise of the novel; Wilson, Colin, The craft of the novel). Trilogioiden jäljittämistä mutkistavat lisäksi romaanikirjallisuuden alkuvaiheiden kustannuspoliittiset käytännöt: kirjat ilmestyivät tavan takaa kahtena, kolmena tai useampana niteenä 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka. Unohtaa ei voi erilaisia määrittelyongelmiakaan: monille suosituiksi osoittautuneille romaaneille kirjoitettiin jatko-osia samaan tapaan kuin nykyään tuotetaan elokuvia, ja on pitkälti kiistanalaista, ovatko näin syntyneet kolmiosaiset sarjat sanan varsinaisessa merkityksessä trilogioita. Edelleen, siitäkin voidaan olla eri mieltä, täyttyvätkö trilogian edellytykset, jos sarjan kirjoilla on yhteinen teema, vai vaaditaanko myös samojen henkilöiden esiintymistä. Jos tarkasteluun otetaan mukaan vielä tekijän intentio, tehtävä vaikeutuu entisestään – häikäilemättömien kustantajien väliintulosta puhumattakaan. Aikamme kenties tunnetuin romaanitrilogia Taru sormusten herrasta ei olisi trilogia, mikäli kirja olisi julkaistu J. R. R. Tolkienin suunnitelman mukaisesti yhtenä niteenä.

Useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että romaanikirjallisuus nykyaikaisessa mielessä syntyi 1700-luvun Englannissa ja 1800-luvun Ranskassa (ja monet muistavat antaa kunniamaininnan uraauurtavasta pioneerityöstä espanjalaisille pikareskiromaanien kirjoittajille). Nykyaikaisen romaanikirjallisuuden historia on alusta alkaen kaksi- ja useampiosaisten teosten historiaa: jo ensimmäisenä nykyaikaisena romaanina pidetty Cervantesin Don Quijote ilmestyi kahdessa osassa, joista ensimmäinen julkaistiin 1605, ja sen romaanihistoriallisesti merkittävin edeltäjä, Rabelais’n Gargantua ja Pantagruel oli neli- tai viisiosainen (viides kirja on tekijyydeltään kiistanalainen). Moniosaisuuden kulminoitumina voitaneen pitää Zolan 20-osaista Rougon-Macquart-sarjaa ja Balzacin Inhimillistä komediaa, joka koostuu 91 erillisestä teoksesta. Romaanitrilogia tuntuukin leimallisesti oikeastaan vasta 1900-luvulla laajemmin esille nousevana ilmiönä. Hyvin kuvaavaa on se, että likipitäen kaikki listaukset tunnetuimmista romaanitrilogioista koostuvat poikkeuksetta lähes yksinomaan 1900-luvulla julkaistuista teoksista. Suomalaisittain tilannetta valottaa Yrjö Hosiaisluoma Kirjallisuuden sanakirjassaan: ”Suomessa julkaistiin 1970-luvulla niin paljon romaanitrilogioita, että puhuttiin trilogiakuumeesta.”

Ehdokkaita ensimmäiseksi romaanitrilogiaksi voi toki esittää. Hyvin houkutteleva tarjokas voisi esimerkiksi olla Thomas Deloneyn jo vuosina 1596-1600 julkaistu ”työläistrilogia” Jack of Newbury, The gentle craft ja Thomas of Reading – olkoonkin, että näistä The gentle craft oli sinänsä jo kaksiosainen ja että Deloney tiettävästi aikoi tehdä siihen kolmannenkin osan. Sir Walter Scottin romaaneihin Waverley (1814), Guy Mannering (1815) ja The antiquary (1816) viitataan monesti “Waverley-trilogiana”, mutta koska Scott kirjoitti näiden jälkeen enemmänkin Waverley-romaaneja, tämän kolmikon aito trilogiastatus on vähintäänkin kyseenalainen. Samoin James Fenimore Cooperin Nahkasukka-sarja oli aikanaan alun perin kolmiosainen (The pioneers, 1823; The last of the mohicans, 1826; The prairie, 1827), mutta Cooper palasi myöhemmin The Leatherstocking tales –sarjansa pariin ja kirjoitti siihen kaksi lisäosaa. Tämä ei kuitenkaan täysin vienyt hänen mahdollisuuksiaan esiintyä romaanitrilogioiden historiassa, sillä hänen nimissään on joka tapauksessa ensimmäinen amerikkalainen romaanitrilogia, The Littlepage manuscripts (Satanstoe, 1845; The chainbearer, 1845; The redskins, 1846).