Leikkivätkö nykyajan penskat, alakoululaiset enää pihaleikkejä välitunneilla, jos niitä ulkovälitunteja enää onkaan?
Kysyy aikoinaan tervapataa, keisari seisoo, peiliä, puks-palloa,
ränttälautaa, ruutuhyppelyä ja kuminauhahyppelyä leikkinyt.
Vastaus
"Opetuksen järjestäjällä on paljon harkintavaltaa sen suhteen, miten koulupäivä jaetaan opetusjaksoihin
ja välitunteihin, mitä muuta toimintaa koulupäiviin sisältyy ja millaisia toimintamuotoja
käytetään", sanotaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 . Koulut voivat päättää välituntikäytännöistään itsenäisesti, mutta yleinen käytäntö leinee ainakin alakouluissa se, että välitunneilla mennään ulos. Esimerkiksi kuopiolaisen Pyörön koulun Pedanet-sivulla välitunteja kuvataan näin: "Joka päivä on ns. pitkä välitunti klo 9:30-10:00. Silloin välitunnilla on myös ohjattua liikunnallista toimintaa. Kentän viereinen metsä on raivattu pitkiä välitunteja varten oppilaiden välituntialueeksi. Muilla välitunneilla metsä ei ole välituntialuetta." Koulujen pihoja myös halutaan kehittää liikkumista edistäviksi. Esimerkkejä voi käydä katsomassa vaikkapa Liikkuva koulu -sivustolta.
Perinteisten pihaleikkien leikkimisestä välitunneilla tällä hetkellä ei ole painettuja lähteitä saatavana. Selasin lehtijuttuja E-press -palvelusta hakusanalla välitun* ja pihalei* ja sain tulokseksi huolestuneita juttuja ja yleisönosastokirjoituksia siitä, että piheleikkejä ei enää leikitä tai sitten juttuja tapahtumista, joissa pihaleikkejä leikittiin ohjatusti.
Koska muita lähteitä ei löytynyt, kyselin joidenkin alakoululaisten vanhemmilta heidän lastensa välituntileikeistä, ja vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että jotkut leikkivät perinteisiä pihaleikkejä, jotkut eivät. Paljon pelataan esimerkiksi jalkapalloa, ja monessa koulussa on välitunneilla myös ohjattua liikuntaa.
Kommentit
Oman kokemuksen mukaan pihaleikkikulttuuri niin kouluissa kuin kotona on kyllä vähentynyt, osittain siksi, että vapaa-ajanvietto on siirtynyt koko ajan enemmän digitaalisiin ympäristöihin. Aiemmin pihalla kokoontuminen ja pihaleikit saattoivat olla ainoa tapa viettää aikaa lähiseutujen lasten kanssa, mutta nyt voidaan yhdessä viettää aikaa fyysisesti erilläänkin. En tarkoita, etteivätkö lapset leikkisi pihaleikkejä edelleen, mutta mutuilen, että sitä tehdään selvästi vähemmän ja niistä siirrytään muihin ajanviettotapoihin aiempaa nuorempana. Tiedän lapsia, jotka silloin tällöin ulkona leikkivät vielä hippaa, kirkonrottaa tai poliisia ja rosvoa, mutta siihen ei lähdetä ensisijaisena yhteisenä ajanviettoideana.
Välitunneilla kyllä (ainakin alakouluissa) juostaan, hypitään ja riehutaan paljon, mutta meno on oman kokemukseni mukaan vapaamuotoisempaa ja spontaanimpaa, ei tietyn leikin sääntöihin liittyvää. Sääntöpohjaisista tai ohjatummista toiminnoista välitunneilla koripallo ja jalkapallo ovat meillä selvästi suosituimpia. Kiipeilytelineitä hyödynnetään paljon, keväisin hyppynarut ja twist-nauhat ovat kausittain suosittuja. Sanoisin, että oman alakouluni pihaympäristö ei ehkä ole paras tällaisiin perinteisiin pihaleikkeihin, koska lapsia ja melua on todella paljon suhteellisen pienellä alueella, joten organisoidumpi toiminta keskittyy enemmän niille erikseen varatuille ja rauhoitetuille alueille (kuten koripallokorien tai kiipeilytelineiden luo). Tiettyä peliä voi olla vaikea laittaa pystyyn lyhyessä ajassa. Ruutuhyppelyruudut ja pikipataan sopivat liitupiirrokset on kyllä tehty, mutta harvemmin näen niitä käytettävän juuri siihen tarkoitukseen. Peili ja varvashippa ovat kyllä sellaisia, joita joskus näen, mutta vauhdikkaammat ja vapaammat puuhat tuntuvat yleisesti ottaen kiinnostavan enemmän.
Liikuntatunneilla lapset kyllä innostuvat perinteisiä pihaleikkejä mukailevista peleistä kun niihin erikseen kannustetaan. Se ei vain ehkä ole enää niin selkeästi lasten mielissä asia, jota voisi itse toteuttaa vapaa-ajallaan. Digitaaliset ympäristöt, sosiaaliset mediat ja yhdessä pelattavat videopelit ovat nykyaikaisempia ja monelle kiinnostavampia.
Kommentoi vastausta