Lapsuuden trauma: Elokuva "Haluan rakastaa Peter" (1972), joka pohjautuu Aila Meriluodon romaaniin "Peter-Peter: Erään rakkauden asiapaperit" (1971). Elokuvassa on naisen "fantasia" eli ikävä raiskauskohtaus, jossa kaksi äijää jahtaa naista yllättäen metsässä, ja sitten... Filmin päähenkilö Sanna Auhti katselee rikosta puiden siimeksestä kuin tapatuva olisi hänestä kiehtovaa.
Yle näytti elokuvan 2019, ja tajusin että tässä elokuvassa on se kohtaus, joka pelotti minua lapsena – ja edelleen se oli kauhea. Wikipedian mukaan elokuvan käsikirjoitus on Panu Rajalan.
Kysymys 1:
Raiskauskohtaus vaikuttaa tulleen Rajalan pään sisältä. Onko Meriluodon kirjassa kohtaukseen oikeasti joku yhteneväisyys?
Kysymys 2:
Minä vuosina elokuva on 70-luvulla esitetty? Siten voisi hahmottaa minkä ikäinen oli, kun sen trauman sai. Kiitos!
Vastaus
Sannan elokuvassa näkemällä raiskausunella ei ole varsinaista vastinetta Meriluodon romaanissa.
25.4.1972 Aila Meriluoto kirjoitti päiväkirjaansa: "Ursula kertoi kortissaan että Panu aikoo kirjoittaa ja selostaa filmin viimeisimpiä vaiheita -- jahka ensin kirjoittaa filmiin uuden kohtauksen jossa lentäjäasuiset urokset raiskaavat Vadstenan nunnia! (Sitaatti U:n kortista: 'KRÄÄH, sanoi Aila, I never wrote that!') Minkähänlainen filmi siitä oikein tulee. Taitaa tämä miehinen kolmikko tehdä nais-aiheesta täyttä sotkua - voi Sanna-parkaa." (Aila Meriluoto, Vaarallista kokea : päiväkirja vuosilta 1953-1975)
Ennen YLE Teemalla nähtyjä esityksiä (5.1.2012, 15.6.2013, 9.1.2014, 8.1.2019 ja 10.1.2019) Haluan rakastaa, Peter oli esitetty televisiossa ainoastaan yhden kerran MTV:n ohjelmistossa 18.10.1975. (https://www.elonet.fi/fi/elokuva/117822)
Kommentit
Olen ollut alle 5-vuotias, kun olen nähnyt tv:stä tuon pahimman kohdan. Olin yksin, tiesin että jotain pahaa tapahtuu ja jollain tasolla myös, että millä tavoin. Olin järkyttynyt, mutta en tietenkään osannut puhua asiasta kellekään. Mielen perukoilla tämä yhä silti kummitteli.
Elokuvan käsikirjoittajasta ei voi sanoa mitään painokelpoista. Ja se herätti epäilyn kohtauksen alkuperästä ja tarpeen kysyä asiaa.
Inhoan sitä että sarjoissa ja elokuvissa nainen on pahanteon kohde, se aiheuttaa ahdistusta. Kun tätä elokuvaa katselin hypellen ja pahaa aavistamatta, ja siten tämä kohtaus rävähti silmille, menin ihan pois tolalta. Tärisin ja sydän hakkasi. Seuraavana päivänä oli pakko puhua tästä vanhasta traumasta työkavereille. Se jo vähän auttoi.
Mutta kiitos kirjastonhoitajan, tämä kohtaus asettui lopullisesti kontekstiinsa, ja sielu sai paremman rauhan. Erinomaista ja tärkeää palvelua, jota päättäjien tulisi oikeasti ymmärtää ja arvostaa! Kiitos! <3
Kommentoi vastausta