"Kuu maahan katsovi ihmeissään ja kulkee taivahan tiellä. Käy silloin mieleni murheeseen ja kosken kantelon kieltä. En sentään mie koske kultakuuta, yli maan…

Kysytty
23.11.2013

"Kuu maahan katsovi ihmeissään ja kulkee taivahan tiellä. Käy silloin mieleni murheeseen ja kosken kantelon kieltä. En sentään mie koske kultakuuta, yli maan saat kulkea ilman muuta. Ei murheit oo, ei murheit oo."

Asiakas kyselee mikä mahtaa oll yllä olevan laulun alkuperä ja onko siitä nuottia tai äänitettä?

Vastaus

Vastattu
25.11.2013
Päivitetty
25.11.2013

Ihan tällä alulla ei tunnu löytyvän mitään, mutta kyseessä saattaisi olla ruotsalaisen perinnesävelmän När månen vandrar på fästet blå suomennos. Topeliuksen Kuu kirkas -näytelmässä on tähän sävelmään tehty laulu, joka alkaa sanoilla "Kuu maahan katsovi kierohon" eli alku on melko samanlainen.

Tämän kansanlaulun nuotti löytyy kokoelmasta "103 kitaralaulua", missä se on Erkki Ainamon käännöksenä nimellä Kun kuuhut kulkevi taivollaan (Kun kuuhut yksin käy taivollaan). Tästä kokoelmasta löytyy yksinkertainen melodianuotinnos.

Suomenkielistä esitystä sävelmästä ei näytä olevan, mutta CD-levyllä Stora snapsvise-cd'n (EMI 1995) sen sävel löytyy uusilla sanoilla nimellä När jag tar snapsen.

Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto

1 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
Asiasanat
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.