Kansakoulussa luimme tarinaa, jossa eri alueilta Suomesta olevat ihmiset putosivat kirkon katolta ollessaan siellä töissä. Heidän käytöksensä' kuvasi ao. alueen murretta ja ihmisten luonnetta.
Pohjolainen löi puukon räystääseen ja totesi: tästä lähretähän sitten kun tahrotahan
Savolainen sano,ei se mitttään tää pitkä puttous,mut se älkkIpyssäys
jne...
Mikähän kirja oli kyseessä/ miten juttu kokonaisuudessaan menee
Vastaus
Kyseessä on vanha kasku Suomen eri heimojen luonteenominaisuuksista, josta on olemassa hieman toisistaan poikkeavia variantteja. Useimmissa pudotaan tarkemmin määrittelemättömältä katonharjalta, toisissa tapahtumapaikka täsmennetään nimenomaisesti kirkon katoksi. Osassa tarinoita ovat mukana karjalainen, savolainen ja pohjalainen, useimmissa myös hämäläinen. Tarinan eri versioissa myös putoajien sanomisissa on pieniä eroja. Kaikkein tavallisin versio lienee se, joka on kirjattu esimerkiksi Kansanrunousarkiston aineistoon perustuvaan Matti Kuusen kirjaan Kansanhuumorin mitä missä milloinkin:
"Katonharjalla oli neljä miestä töissä: karjalainen, savolainen, hämäläinen ja pohjalainen. Köysi petti, ja miehet lähtivät putoamaan. Karjalainen huusi:
– Nyt mie mään, pojat.
Savolainen lohkaisi:
– Ei se puttoos mittää, mutta se äkkipyssääs.
Hämäläinen arveli:
– Oliskoo jo mennä.
Mutta pohjalainen iski puukkonsa kattoon ja sanoi:
– Meillä lähretähän, koska itte tahrotahan."
(Valkeala 1944)
Kommentoi vastausta