Kalle Päätalo kertoi jossakin kirjassaan, että kun hänen isänsä sairastui psyykkisesti, niin ilmeisesti kunnan isännät eli kunnan johtohenkilöt määräsivät…

Kysytty
14.11.2019

Kalle Päätalo kertoi jossakin kirjassaan, että kun hänen isänsä sairastui psyykkisesti, niin ilmeisesti kunnan isännät eli kunnan johtohenkilöt määräsivät Kallen vanhemmat papin puheille ja siellä he kävivätkin. Kallelle ei koskaan selvinnyt, että mitä siellä oli tapahtunut, mutta hän kuuli myöhemmin äitinsä sanovan ystävälleen jotain toisesta vihkimisestä vaikka he olivat jo naimisissa keskenään.

Minua on jäänyt vaivaamaan, että mitä siellä papin luona käydessä oli tapahtunut? Siitä tuskin on enää olemassa mitään asiakirjoja mutta edes jonkinlaisia srvaksia siitä olisi kiinnostava tietää. Että oliko silloin 1930-luvun alussa psyykkinen sairaus mahdollinen pätevä syy avioerolle ja että olisiko haluttu ainakin Kallen äidin mielipide tahdottu tietää että haluaako hän yhä jatkaa avioliittoa vai haluaako hän miehestään eron tämän sairauden vuoksi.

Vastaus

Vastattu
15.11.2019
Päivitetty
15.11.2019

Vuoden 1929 avioliittolaissa puolison pitkäkestoinen psyykkinen sairaus oli peruste avioliiton purkamiselle. Toisaalta laissa oli vahvasti esillä syyllisyysperiaate, jonka mukaan toinen puolisoista oli omalla toiminnallaan aiheuttanut avioliittokriisin. Syyllisyys saattoi johtua rikollisesta elämäntavasta, huumaavien aineiden käytöstä, uskottomuudesta tai vakavasta parisuhdeväkivallasta.

Täydessä tuntirahassa lääkärit  - "niin Piirillä kuin oma kunnanlääkäri" -  määrittelevät Hermannin terveeksi, minkä vuoksi kunnan herrat passittavat hänet Pelson pakkotyölaitokseen "kuin rikollisen".

Kirjasta ei kuitenkaan välttämättä saa sellaista mielikuvaa, että pappilassa olisi syyllistetty Hermannia sen enempää hulluksi kuin rikolliseksikaan. "Eihän siellä mittää pahoja... eikä haukuttu...", on kaikki mitä Riitu pappilanreissustaan välittömästi sen jälkeen saa sanottua.

Kalle ei ymmärrä, miksi "hengen miehet rupesivat sekaantumaan kattilakuntamme elämään" ja hänelle jää ikuiseksi arvoitukseksi, mitä pappilassa oli hänen vanhemmilleen sanottu. "Ainoan vihjeen sain asiasta, kun kerran vuosia myöhemmin tulin yllättäen kotipirttiin, jossa äiti kahvitteli Simosen Selmaa. -- Äiti vilkaisi minua ja sanoi keskustelun päätökseksi katkeran salaperäisellä äänellä: - Niin kuin kuulit, me ollaan Hermannin kansa varman päälle vankka avviopari, kun on kunnan kyytillä käytetty toisen kerran vihillä..."

Tutkailin tämän episodin mahdollisia tulkintoja Päätalo-kirjallisuudesta. Konkreettisin löytämäni Riitun ja Hermannin pappilassa käyntiä valaiseva huomio löytyy Kai Hirvasnoron kirjasta Päätalon matkassa : johdatusta Iijoki-sarjaan: "Päätalot valuivat yhä pohjemmalle. He saivat Metsähallitukselta luvan kaataa koivuja polttopuuksi valtion metsästä ja niitä jäälle ajamaan kunnalta kolme 'hevospäivää'. Hevospäiviä kerjäämällä perhe vajosi vielä alemmaksi kuin kunnan jauhoilla elävä. Seuraava askel olisi perheen hajottaminen." [kursiivi lisätty] Voisi ajatella, että pappilassa käyty keskustelu on kosketellut tätä "seuraavaa askelta" ja sitä, miten se olisi vältettävissä.

2 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi täältä.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?